Diginomadina maailmalla

Diginomadina maailmalla

Kuutisen vuotta sitten Anne ja Toni päättivät laittaa elämänsä uusiksi. He irtisanoutuivat palkkatöistään, myivät ison osan omaisuudestaan ja lähtivät maailmalle. Nyt he kutsuvat itseään diginomadeiksi, joiden koti on milloin missäkin. Kokemuksistaan maailmalla pariskunta kirjoittaa Elämää Nomadina -blogiinsa.

Anne ja Toni olivat olleet yhdessä jo toista kymmentä vuotta, kun he päättivät tehdä suuren muutoksen elämäänsä.

– Olimme aina käyttäneet kaikki lomapäivät reppureissaamiseen – ja nimenomaan siten, että emme olleet etukäteen liikaa suunnitelleet reissua tai ainakaan sen majoituksia. Pikkuhiljaa kypsyi ajatus siitä, että miksi reissusta pitäisi edes enää palata siihen 8–16 elämään, suorituskeskeisyyteen ja stressiin, Toni muistelee.

Ensin pariskunta ajatteli ottaa arjestaan vuoden irtioton.

– Huomattiin kuitenkin, ettei ole niin helppoa noin vain irtautua vuodeksi palkkatöistä ja palata sitten takaisin, joten päätettiin, että laitetaan elämä ihan kokonaan uusiksi ja lähdetään ilman paluusuunnitelmia, Anne kertoo.

Koti milloin missäkin – mutta entä paperilla?

Kaksikko lähti ilman paluulippuja maailmalle luottaen siihen, että elämä kyllä kantaa. He perustivat ensimmäisen bloginsa, englanninkielisen matkablogin FinnsAway:n, ja suuntasivat kohti uusia tuulia.

– Lähtiessä ehkä kuvittelimme, että voisimme nopeassakin aikataulussa saada mukavasti tuloja blogin ja somekanavien kautta. Ei se kyllä niin mene, pariskunta naurahtaa.

Tien päältä Anne ja Toni alkoivat tehdä erilaisia digitöitä suomalaisille pienyrityksille oman yrityksensä nimissä. Annen ja Tonin yritys on rekisteröity Suomeen, ja he ovat itsekin edelleen kirjoilla Suomessa.

– Sehän on oikeastaan ainoa vaihtoehto, koska emme ole tämän noin kuuden vuoden aikana asuneet missään maassa yli puolta vuotta – mikä on monessa maassa lain mukaan se aika, jonka voi oleskella maassa ilman, että virallisesti muuttaa ja rekisteröityy sinne.

Matkan varrella hämmennystä on aiheuttanut se, ettei byrokratia tunne digital nomad -käsitettä tai ylipäätään kiertolaisuutta elämäntapana.

– Meidän kaltaisiamme diginomadeja on jatkuvasti enemmän, mutta byrokratia ei vielä ole ehtinyt kehitykseen mukaan. Aina vaaditaan osoite, eikä sekään oikeastaan riitä, vaan osoitteen pitää olla kotiosoite eli pitää olla vakituiset seinät ympärillä tai lasketaan kodittomaksi. Silloin voi olla vaikeaa avata pankkitiliä tai edes hankkia puhelinliittymää, Toni pohtii.

– EU:n sisällä pitäisi käytännössä olla vapaa liikkuvuus, mutta vaikka olemme EU:n kansalaisia, rajoitteita on melkoisesti, ja byrokratia lähtee siitä, että ihmisellä on vakituinen koti jossain maassa. Esimerkiksi Suomeen rekisteröidyn auton katsastaminen on aika vaikeaa, kun sitä varten pitää aina lähteä käymään Suomessa – mutta ei sitä nomadina voi muuallekaan rekisteröidä.

Anne ja Toni asuvat milloin missäkin, mutta se ei tarkoita, että he asuisivat vain vaikkapa hostelleissa. He toimivat toisinaan pitkiäkin jaksoja talovahteina, eli asuttavat eri ihmisten koteja vastineeksi sen ylläpidosta ja lemmikkien hoitamisesta silloin, kun kodin vakituiset asukkaat ovat syystä tai toisesta poissa kotoaan.

– Määrittelemme kodin niin, että koti on siellä missä me milloinkin olemme. Olemme tottuneet asettumaan aloillemme uusiin paikkoihin aika nopeasti.

Tunteita pelosta onneen sekä syyllisyydestä vapauteen

Anne ja Toni ovat kuuden vuoden aikana ehtineet sopeutua liikkuvaan arkeensa, mutta se ei aina ole ollut pelkästään helppoa.

– Onhan tässä tullut käytyä monenlaisia tunteita läpi. Oli ensinnäkin tosi pitkä prosessi sisäistää, että tässä me nyt elämme tällaista ”kiertolaiselämää”. Sen ymmärtämiseen meni varmaan vuosi tai kaksi, mutta pikkuhiljaa arki ja rutiinit muodostuivat.

Aluksi Annen ja Tonin oli myös vaikeaa hahmottaa rajaa vapaa-ajan ja työn välille. Nykyään he pyrkivät rytmittämään työprojektit talovahtijaksoihin ja keskittyvät kokemaan uusia asioita silloin, kun matkustavat seuraavaan kohteeseen. Annen mukaan on edelleen yllättävän vaikeaa olla tuntematta syyllisyyttä silloin, kun ei tee töitä.

– Se on syvällä meissä ja siitä pois oppiminen ei ole helppoa.

– Sanoisin, että ensimmäisen puoli vuotta lomailimme – tai ainakin siltä se tuntui. Jossain mielen perukoilla oli se ajatus, että olemme nyt reissussa ja kohta lähdemme kohti kotia ja palaamme normaaliin. Meihinkin oli syvälle juurtunut käsitys siitä, että onnellisuus tulee vakituisesta työstä, omistamisesta ja omistamassaan kodissa asumisesta. Kyllä siinä kesti ennen kuin olimme sinut sen kanssa, että se ei ole se, mikä tekee meidät onnelliseksi, Toni sanoo.

Kaksikko myöntää, että moisen elämänmuutoksen tekeminen vaatii vahvaa uskoa siihen, että pystyy tulemaan toimeen.

– Yrittäjätausta on opettanut ymmärtämään sen, mistä elantonsa voi tienata. Kyllähän tämä vähän hulluuttakin vaatii, Toni myhäilee.

Molemmat uskovat, että korkeakoulututkinnon ja monipuolisen työuran ansiosta heidän olisi myös mahdollista työllistyä Suomessa, jos he joskus päättäisivät palata takaisin.

– Tosin en aina ole ollut näin luottavainen. Aluksi tunsin pientä pelkoa siitä, että heitänkö irtisanoutuessani urani romukoppaan, ja onko sitten mitään vaihtoehtoja, jos haluaisimmekin palata. Ei ole vielä tähän päivään mennessä kaduttanut, eikä ole helppo kuvitella paluuta Suomeen – saati elämää ”normaalissa” palkkatyössä, Anne pohtii.

Päällimmäisenä oppina Anne ja Toni nimeävät oman arvomaailman vahvistumisen ja siitä kiinni pitämisen.

– Arvostamme vapautta vielä enemmän kuin aiemmin ja toisaalta materiaa ja rahaa vähemmän kuin ennen. Meille on kirkastunut se, että tulemme onnellisiksi jostain ihan muusta kuin rahasta ja omistamisesta.

Kaipaatko vertaistukea maailmalla asumisesta? Tutustu ulkosuomalaisten vertaistukitapaamisiimme ja ilmoittaudu mukaan!

Vertaistuki ulkomailla asuessa on korvaamaton voimavara

Vertaistuki ulkomailla asuessa on korvaamaton voimavara

Vertaistuki ulkomailla asuessa on tärkeää niin käytännön asioiden hoitamisessa, sopeutumisessa kuin myös oman hyvinvoinnin ylläpitämisessä. Alkukesästä 2023 alkaen Suomalaiset maailmalla järjestää vertaistukitapaamisia verkossa. 

Vertaistuen hienous on siinä, että vain toinen samassa tilanteessa oleva voi ymmärtää kokemuksiasi. Kun huomaat, ettet ole yksin ajatustesi kanssa vaan että joku muu on kokenut samankaltaisia asioita, psyykkinen taakka kevenee ja voit arjessa keskittyä ulkomailla asumisen hyviin puoliin.

Monesti vertaistuen tarve tunnistetaan vasta sitten, kun on ensin jääty yksin omien tuntemustensa kanssa. Vaikka arki ulkomailla toimisi hyvin ja olisi kaikkien unelmien täyttymys, saattaa sisimmässä painaa tunne siitä, ettei kukaan ymmärrä, miltä tuntuu elää kaukana omasta synnyinmaastaan. On tärkeää, että voi jakaa näitä tuntemuksiaan jonkun toisen ulkosuomalaisen kanssa ja saada tuntea tulevansa ymmärretyksi. 

Käytännön apu ja vinkit varsinkin ensimetreillä

Ulkomailla asuminen on monin tavoin palkitseva kokemus, mutta siihen liittyy myös omat haasteensa ja monesti myös sopeutumisvaikeuksia. Uudessa kulttuurissa, kielellisessä ympäristössä ja tuntemattomissa olosuhteissa eläminen voi aiheuttaa stressiä ja yksinäisyyttä. Tällöin vertaistuki voi tarjota käytännön apua ja neuvoja monissa ulkomailla asumiseen liittyvissä asioissa.

Toisilla ulkomailla asuvilla ihmisillä voi olla arvokasta tietoa esimerkiksi asunnon etsinnästä, viranomaisasioista, paikallisista palveluista ja koulutusmahdollisuuksista. He voivat jakaa vinkkejä ja suosituksia, jotka auttavat uusia tulokkaita navigoimaan tuntemattomassa ympäristössä. Vertaistuen avulla voi myös löytää tärkeitä resursseja, kuten työpaikkoja, harjoittelumahdollisuuksia tai kielikursseja, jotka auttavat sopeutumisessa ja integroitumisessa uuteen kulttuuriin.

Miksi vertaistuki kannattaa myös yli maiden rajojen?

Kun ulkomailla olisi asunut jo vuosia tai vuosikymmeniä, ei välttämättä enää koe tarvitsevansa vertaistukea juuri kyseisessä maassa tai kaupungissa asumiseen vaan itsetutkiskeluun, oman kansainvälisen identiteetin hahmottamiseen ja omien ajatuksien kertomiseen jollekin toiselle, joka aidosti ymmärtää.

Siispä pitkästäkin ulkomailla asumisesta huolimatta muiden ulkosuomalaisten vertaistuki tarjoaa korvaamattoman tavan jäsentää omia ajatuksiaan. Kuka minä olen, kun olen syntynyt Suomessa mutta kotini on maailmalla? Miksi turhaudun, kun en vuosienkaan jälkeen pysty ilmaisemaan itseäni toisella kielellä yhtä tarkasti kuin äidinkielelläni? Miten voisin varmistaa, että maailmalla kasvaneet lapseni kokevat olevansa myös suomalaisia? Esimerkiksi tällaisten kysymysten pohdinta yhdessä muiden ulkosuomalaisten kanssa voi olla todella hedelmällistä ja rauhoittavaa – vaikka he asuisivat toisella puolen maailmaa.    

Erityisesti aluksi voi olla vaikeaa muodostaa sosiaalisia suhteita uudessa kotimaassa tai -kaupungissa. Tällöin muista samalla alueella asuvista ulkomaalaisista voi olla paljon iloa, ja he voivat myös osaltaan helpottaa integroitumaan ympäröivään yhteiskuntaan.

Toisaalta vertaistuki voi tarjota paljon vastauksia sosiaalisille tarpeille vielä silloinkin, kun oma elämä ulkomailla pyörii ja arjessa on jo erilaisia yhteisöjä. Vertaistuki tarjoaa mahdollisuuden löytää samanhenkisiä ihmisiä ja kokea yhteenkuuluvuuden tunnetta jopa silloinkin, kun vertaistukihenkilöä ei ole koskaan edes tavannut kasvotusten. 

Suomalaiset maaillmalla -vertaistukitapaamiset verkossa

Suomalaiset maailmalla on ulkosuomalaisten yhteisö, jonka keskeisin tarkoitus on tarjota maailmalla asuville suomalaisille vertaistukea. Siksi kokeilemme uutta verkossa tapahtuvien vertaistukitapaamisten konseptia.

Vertaistukitapaamisissa käsitellään esimerkiksi yksinäisyyttä ulkomailla, monikielistä arkea, ulkosuomalaisen identiteettiä, Suomi-ikävää sekä osallistujien toiveaiheita. Vertaistukitapaamisten tarkoitus on auttaa vahvistamaan ulkosuomalaisten yhteenkuuluvuuden ja yhteisöllisyyden tunnetta sekä lievittää tunnetta siitä, että on yksin ulkosuomalaisuutensa kanssa. 

Vertaistukitapaamiset järjestetään Google Meets -alustalla. Ensimmäinen kerta on maksuton, ja tämän jälkeen osallistumismaksu on 10 €/kerta.

Katso täältä tulevat vertaistukitapaamisten ajankohdat sekä tarkemmat aiheet ja ilmoittaudu mukaan >>

Koti ja identiteetti kahden maan välillä

Koti ja identiteetti kahden maan välillä

Tiedätkö mistä ajatukseni Suomalaiset maailmalle -yhteisön perustamiseen lähti? Siitä, että tunsin, ettei kukaan ymmärrä minua.

En ole syntynyt ulkomailla tai elänyt siellä suurinta osaa elämästäni, mutta minun kotini on ollut kahden maan välissä jo neljäsosan elämästäni. Kun muutin ensimmäistä kertaa Espanjaan opiskelujeni puolivälissä työharjoitteluun, olin aikeissa vain ottaa etäisyyttä Suomi-arjesta ja kerätä uusia kokemuksia puolen vuoden ajan. Melko pian oli kuitenkin selvää, että tälle tielle lähdettyäni siitä tuli niin tärkeä osa elämääni, että siitä luopuminen ei olisi oikea ratkaisu ja elämäni asettui kahden maan välille.

Mutta missä on kotini? Läheiseni ovat oppineet, että minulla on kaksi keskenään yhtä tärkeää kotia. Enkä tarkoita kodilla asuntoa tai taloa – en edes kaupunkia. Tarkoitan kahta maata: Suomea ja Espanjaa, Espanjaa ja Suomea.

Monet ei niin läheiset tuttavani eivät kysy minut nähdessään kuulumisiani vaan toteavat kysyvästi “sä olet nyt Suomessa/Espanjassa”. Heidän hyvää tarkoittava kysymyksensä on minulle aina yhtä hämmentävä. Miksi minun pitäisi jotenkin selittää sitä, että olen kotonani?

Hämmennyksestäni huolimatta vastaan kuuliaisesti enkä lähde selvittämään sitä, miten turhauttavaa on aina kokea joutuvansa selittelemään elämäntapaansa tai kahden maan välistä identiteettiään. Eihän se kysyjän vika ole, ettei hän tiedä millaista elämäni on. Ehkä parinkymmenen vuoden päästä ihmiset verkostojeni laidoillakin ovat tottuneet siihen, että elämäni on kahden maan välissä. Ehkä sen käsittämistä mutkistaa se, etten ympäristövastuun vuoksi vaihda maata jatkuvasti vaan lennän vain harkitusti.

Jossain vaiheessa huomasin olevani turhautunut. Enkä ole ollut turhautunut niinkään yksittäisistä kohtaamisista vaan siitä, ettei kukaan koskaan ole tuntunut ymmärtävän minua – paitsi ulkosuomalaiset. Tiedän, etten ole yksin kahden maan välisen identiteettini kanssa. Maailmalla asuu noin 300 000 suomalaista. Osa teistä on asunut siellä jo vuosikymmeniä, osa on asunut ympäri maailmaa, osa on mennyt ja tullut – niin kuin minäkin. Suomalaiset ovat eläneet sadoin tuhansin erilaisin tavoin kahden tai useamman maan välillä. Perustin Suomalaiset maailmalla -yhteisön, jotta kenenkään ei tarvitsisi jäädä yksin ulkosuomalaisuutensa kanssa.

On aika viedä tämä yhteisö seuraavalle tasolle: kutsun teidät mukaan verkossa järjestettäviin Suomalaiset maailmalla -vertaistukitapaamisiin! Ensimmäinen kerta on maksuton, ja sen jälkeen osallistumismaksu on 10€/kerta. Olisi tietysti hienoa voida kertoa, ettei osallistuminen ikinä maksa mitään. Olen ylläpitänyt tätä yhteisöä harrastuksena ja laittanut tähän paljon omaa rahaani (muiden sisällöntuottajien korvaukset, sivuston ylläpitokustannukset, Euroopan kiertueemme kustannukset jne) ja aikaani, joten lienee perusteltua saada myös jotain takaisin. Tiedän, että te ymmärrätte.

Tuntuu, että monista teistä on tullut itsellenikin jo kavereita, vaikka emme olisi koskaan tavanneet. Toivottavasti tapaamme pian virtuaalisesti, tervetuloa mukaan!

Katso täältä seuraavat vertaistukiryhmien ajankohdat ja ilmoittaudu mukaan >>

Lämpimin terveisin,
Marena
Suomalaiset maailmalla -yhteisön perustaja

Ihmissuhteet ulkomailla

Uusien suhteiden luominen ulkomaille muuttaessa ei ole aina itsestäänselvyys, mutta oma asenne ratkaisee paljon

Vieraskynäämme tarttui Espanjan Aurinkorannikolla asuva Laura Kemppi, joka julkaisee Instagramissa otteita elämästään Espanjassa tilillä @palmujen_alle.

Muutto ulkomaille on varmasti monella mielessä aina silloin tällöin, osalla se toteutuu, kun taas osalla jää haaveeksi. Muuton myötä elämään ilmestyy paljon hoidettavia asioita ja suuria tunteita, sillä ulkomaille muutto on suuri elämänmuutos. Sen koittaessa jätät elämäsi kotimaassasi taaksesi, samoin ihmiset. Pelko siitä mitä, jos en saakaan uusia kavereita ja jään yksin on varmasti monella mielessä. Ihminen on kuitenkin laumaolento ja vaikka kuinka olisit introvertti, jokainen tarvitsee ihmisiä ja tukiverkostoa ympärilleen enemmän tai vähemmän.

Minun ensi kosketukseni Espanjaan ja Aurinkorannikkoon oli lokakuussa 2017, kun kävin pikaisen reissun Malagassa. Ei mennyt kauaa, kun olin täällä seuraavan kerran jo toukokuussa 2018. Tällä reissulla sanoin elämäni muuttavan lauseen; täällä tulen asumaan vielä joku päivä. Nyt melkein 5 vuotta myöhemmin olen asunut Aurinkorannikolla jo puolivuotta. 

Elokuussa 2022 lähdön lähestyessä perhoset lentelivät mahassani ja mietin että mitä ihmettä olen tekemässä. Samalla olin niin innoissani, mutta samalla pelotti. Ajatukseni valtasi pelko yksinjäämisestä, sillä olen aina ollut todella sosiaalinen ja saan virtaa toisista ihmisistä. Ajatuksille ei kuitenkaan saa antaa valtaa, vaan pitää ne mielessä. Hyppää siis pois omalta mukavuusalueeltasi ja muuta pelko voimavaraksesi. Sosiaalinen media on nykyään loistava paikka luoda uusia suhteita esimerkiksi Face Bookin eri ryhmissä, Instagramissa, Bumblessa tai Tinderissä. Ole myös avoin kasvotusten käytäville small talkeille esimerkiksi kaupungilla, kahviloissa tai rannalla.

Itselläni pelko oli turha sosiaalisuuteni takia ja tykkäänkin tutustua uusiin ihmisiin. Rakastan kokea ja tehdä asioita tärkeiden ihmisten kanssa. Siksi mietinkin, että mitä jos en löydä ketään uusia ihmisiä elämääni täältä ja joudun olemaan yksin kokemusteni ja ajatusteni kanssa. Onnekseni toisin kävi ja löysin heti ihmisiä ympärilleni, niin ystäviä, kuin hyviä kavereita, sekä mahtavia asiakkaita. Kertaakaan en ole joutunut tekemään mitään yksin, ellen ole sitä itse halunnut. 

Hyvien kaveri- saati ystävyyssuhteiden luominen ei ole itsestäänselvyys ulkomaille muuttaessa. Monet saattavat muuttaa ulkomaille lyhyeksi ajaksi esimerkiksi harjoittelujakson, lyhyemmän työpestin vuoksi tai vaikka vain asumaan muutamaksi kuukaudeksi talvea pakoon esimerkiksi perheellisenä, jolloin aika voi olla kortilla. Näissä tapauksissa voikin ajatella, ettei jaksa tutustua uusiin ihmisiin, kun tietää että aika on lyhyt ennen kuin palaa takaisin Suomeen tai muualle maailmalle. 

Toisekseen vaikka kuinka tutustut uusiin ihmisiin, on eri asia kohtaako teidän kemiat ja jatkuuko suhde, miten tulette toimeen ja onko teillä mitään yhteisiä mielenkiinnon kohteita. Aikuisiällä onneksi ymmärtää myös sen, että toinen voi olla siinä vaikkei olisi koko ajan läsnä. Ei se välttämättä muuta suhteen laatua. Tärkeintä on ne hetket, kun te näette. Oli se sitten useammin tai harvemmin. Eikä suhteen tarvitse aina edes edetä mihinkään ilman että voisit nauttia toisen ihmisen seurasta ja siitä hetkestä. 

Itse muutin Fuengirolaan, Aurinkorannikolle missä on todella laaja suomalaisyhteisö. Se helpotti omaa kotiutumistani suuresti, sillä kielipääni on ollut aina heikko; englanti kohtalainen ja espanjaa en puhu vielä paljoakaan. Uuden maan kieltä ajatellen, ei uusien suhteiden luominen välttämättä ole itsestään selvyys. Kuvitellaan, että muutat johonkin maahan missä ei puhuta kauheasti tai lähes ollenkaan esimerkiksi englantia eikä ole samanlaista Suomi yhteisöä kuin Aurinkorannikolla. 

Tämä on hetki jolloin oma asenne ratkaisee paljon, haluatko jäädä yksin vai pakon edessä oppia kielen, tutustua sen avulla uusiin ihmisiin ja luoda uusia suhteita. Omalla kokemuksellani voin sanoa, että täällä Aurinkorannikolla voi helposti jumittua Suomi piireihin. 

Minulla oli kirkas mielikuva siitä, että en tule jättämään suhteitani vain suomalaisiin, mutta toistaiseksi niin on käynyt. Syy varmasti on ollut itselläni oma kielipää. On ymmärrettävää, että pystyt antamaan itsestäsi kaiken ja olemaan oma itsesi, kun puhut omaa äidinkieltäsi ja jos kielitaitosi ei ole vahva, se voi luoda esteitä ja tunnelukkoja. Ihailenkin heitä, jotka osaavat espanjaa ja puhuvat englantiakin hyvin ja ovat saaneet kansainvälisiä piirejä sekä heitä keiden kielipää ei ole loistava, mutta he heittäytyvät silti täysillä hetkeen. Tämä on haaveeni, minkä eteen aion alkaa tekemään töitä, ylittämään omat rajani, rohkaista itseäni ja heittäytyä hetkeen sillä kieli oli se sitten englanti, espanja, ranska, saksa, mikä vain vahvistuu vain sitä käyttämällä.

Vaikka sanoinkin siitä, että omat suhteeni ovat olleet lähes poikkeuksetta suomalaisiin, niistä jokainen on ollut omalla tavallaan tärkeä ja opettavainen, oli se sitten töihin, yksityiselämään tai ystävyyssuhteisiin liittyvä. Olenkin saanut tutustua upeisiin ihmisiin, jotka ovat olleet myös tärkeää vertaistukea niin hyvinä kuin heikkoinakin hetkinä, opettaneet matkasta ja elämästä, avanneet silmiäni, antaneet mahdollisuuksia ja olleet läsnä. 

Etenkin ulkomaille muuttaneiden tuki toisilleen on ihailtavaa sillä, elämäntilanteesi muuton kanssa ymmärtää vain toinen ulkomaille muuttanut. Meitä yhdistääkin yksi tekijä; olemme kaikki todennäköisesti samassa lähtötilanteessa; tukiverkosto, perhe ja ystävät ovat toisessa maassa. Tällöin joudut miettimään minkä tilanteen haluat uuteen paikkaan.

Minulle suuri voimavara on ollut tutustua uusiin ihmisiin ja nauttia elämästä heidän kanssaan. Ilman heitä elämäni Espanjassa ei tuntuisi samalta. He ovat auttaneet minua kotiutumaan. Voin nimittäin myöntää, että isoin ikävä Suomessa on perhettä, ystäviä ja kavereita. Ja se ikävä viiltää rintaani viikoittain, sillä koen minun sydämeni olevan kahdessa paikassa samaan aikaan. Se että ikävöin kovasti Suomeen kertoo siitä, miten ihania ihmisiä olen elämääni saanut. Samalla olen luonut itselleni turvallisen ja hyvältä tuntuvan arjen tänne uusien ystävien ja työyhteisön kanssa, missä saan olla oma itseni, elää hyvältä tuntuvaa elämää ja nähden tulevaisuuteni täällä. Helppoa ei ole aina ollut, mutta onneksi on ihmiset ympärillä niin Suomessa kuin Espanjassa. 

Kaikista ihmissuhteista huolimatta muutto ulkomaille on ollut myös iso kasvun paikka. Sosiaalisuuteni ja ihmisistä saaman energian takia olen aina ahdistunut yksin olosta. Viime vuosien ja muuton myötä, olen oppinut nauttimaan siitä. Yksin olo on yhtä tärkeää aikaa kuin toisten kanssa yhdessä vietetty. Se opettaa sinua ihan yhtä paljon, mutta eri tavalla.

Kuuntele siis sydäntäsi, jos sinulla on haaveena muuttaa ulkomaille lyhyemmäksi tai pidemmäksi aikaa, tee se. Ole avoin seikkailuille, sillä tulet varmasti oppimaan ja avartamaan maailmaasi sekä saamaan uusia upeita ihmisiä elämääsi. Tai jos haluat nauttia maailmasta yksin, tee se, kunhan se tekee sinut onnelliseksi. Meillä on vain yksi elämä, jonka tärkein ihminen olet sinä, joten toteuta unelmasi ja ole avoin seikkailuille.

Näitä tuotteita ulkosuomalaiset kaipaavat maailmalla

*Kaupallisessa yhteistyössä Suomikauppa.fi:n kanssa – hyödynnä artikkelin lopussa oleva alekoodi!

Ruisleipä. Se nousi kirkkaasti ylitse muiden niin ulkosuomalaisten eniten kaipaamissa tuotteissa kuin myös suosikkituliaisissa. Lähes 70 prosenttia vastaajista kertoi kaipaavansa Suomesta ruisleipää, ja noin puolet sanoi suosivansa ruisleipää tuliaisena tai Suomikauppa.fi-tilauksessaan.

Suomalaisten ruisleipärakkaus näkyy myös Suomikauppa.fi:ltä lähtevissä toimituksissa.

– Meiltä lähtee joka viikko useampi sata pussia tuoreleipiä. Vaasan Ruispalat, Fazerin Puikula ja Oululainen Reissumies ovat suosituimpia. Sesonkiaikoina leipiä lähtee parhaimmillaan yli 1 000 pussia joka viikko. Ennätys taisi olla toissa itsenäisyyspäivän aikoihin, kun lähetimme yli 3 000 pussia leipää yhden päivän aikana – siinä oli pakkaajilla tekemistä, kertoo Suomikauppa.fi:n toimitusjohtaja Ville Aittola.

Suomikauppa.fi lähettää tuoreet leivät vain kerran viikossa – maanantaisin, jotta ne ehtivät tuoreina perille ennen viikonloppua.

– Monille uusille asiakkaillemme on iloinen yllätys, että voimme toimittaa ruisleivän tuoreena jopa toiselle puolelle maailmaa. Ruisleivät ovat Suomikauppa.fi:n Top 10 bestseller -listalla kuukaudesta toiseen. Ne ovat jopa suositumpia kuin Fazerin Sininen ja lakritsi. Kärkikymmenikön ulkopuolelle juuri ja juuri jäävät Turun sinappi ja Juhla Mokka, mutta myös niitä myydään todella paljon. Tuoreruokaa myymme FinnishFreshFood.fi:ssä, minkä vuoksi tässä Top 10 -listassamme ei ole tuoreita ruokia.

Suomalaiset maailmalla -kyselyn TOP 10 elintarviketta ja Suomikauppa.fi:n TOP 10 myydyintä tuotetta

Tuliaisina toivotaan ruisleipää, makeisia ja pitkään säilyviä tuotteita

Ruisleivän takana suosiota keräsivät suomalaiset makeiset – erityisesti salmiakki, suklaa, lakritsi sekä irtokarkit. Myös karjalanpiirakat, suomalaiset marjat, höylättävä kermajuusto, kermaviili ja dippijauheet nousivat kymmenen kaivatuimman elintarvikkeen joukkoon.

Lisäksi ulkosuomalaiset mainitsivat vastauksissaan esimerkiksi kauraleivän, mustikkakeiton, raejuuston, maksalaatikon, kahvin, hapankorpun, leipäjuuston, ksylitolipurukumin, sinapin, rahkan, kardemumman, hernekeiton, mämmin, jälkiuunileivän, levitteet, puurot, juustonaksut, einekset, virvoitusjuomat, kalatuotteet, makkaran, kaurahiutaleet, myslin, vaniljasokerin, sienet sekä kasvipohjaiset tuotteet, kuten kaurakerman ja nyhtökauran.

Kysyimme myös, mitä elintarvikkeita ulkosuomalaiset toivovat vierailtaan Suomesta, tuovat itse mukanaan Suomesta tai tilaavat Suomikauppa.fi:stä. Näissäkin vastauksissa ruisleipä oli ehdoton suosikki, jonka takana kymppisakissa olivat suklaa, salmiakki, lakritsi, irtokarkit, ksylitolipurukumi, dippijauheet, hapankorput ja sinappi.

Monet vastaajat korostivat, että vievät Suomesta kotiinsa maailmalle tuotteita, jotka säilyvät pitkään, kuten sitruunapippuria, mäntysuopaa, raesokeria ja perunasuurimoita.

Suomi-tuotteita saa maailmallakin

Kysyimme seuraajiltamme myös, mitä Suomi-tuotteita heidän asuinmaassaan tai -kaupungissaan on saatavilla. Vastauksia tuli lähes kaikista maanosista ympäri maailman. Eniten ulkosuomalaiset kertoivat löytäneensä lähialueensa kaupoista suomalaisten valmistajien elintarvikkeita muistuttavia tuotteita, kuten makeisia ja hapankorppuja. Monet kuitenkin täsmensivät, ettei esimerkiksi paikallinen salmiakki tai ruisleipä vedä vertoja suomalaisille tuotteille.

Moni vastaaja tiesi lähialueeltaan erikoismyymälän tai Suomi-kaupan, josta saa ainakin suomalaisia makeisia. Myös kansainvälisten ketjujen, kuten Lidlin ja Ikean valikoimien suomalaiset elintarvikkeet tai niitä muistuttavat tuotteet mainittiin monessa vastauksessa.

Jos tämän jutun luettuasi aloit himoita ruisleipää tai muita suomalaisia tuotteita, niin ei hätää, sillä vastaus mielitekoihisi on muutaman klikkauksen päässä! Suomikauppa.fi:n ansiosta suomalaisista tuotteista voi nauttia missä päin maailmaa tahansa! Alekoodillamme MAAILMALLA10 saat 10 %:n alennuksen Suomikauppa.fi-tilauksesi tuotteista (ei toimituskuluista). Koodi on voimassa 31.8.2023 saakka. Tee tilauksesi täällä ja nauti Suomi-herkuista jopa jo muutaman päivän kuluttua!

Lasten kanssa Brasiliaan

Hei kaikki! Olen Tiina ja pidän @kulttuurichoque nimistä tiliä, jonne satunnaisesti postailee myös mieheni Sauli. Asutaan Brasilian Belo Horizontessa (BH) 3- ja 6-vuotiaiden lastemme kanssa. Muutettiin tänne Oulusta elokuussa 2022 Saulin työkomennuksen johdosta.

Miten me sitten tänne päädyimme? Noh, me ikään kuin haettiin tätä mahdollisuutta. Leikiteltiin jo pitkään sillä ajatuksella, että asuttaisiin perheenä pidempi pätkä ulkomailla. Saulilla oli kokemusta pitkistä komennuksista niin Kiinassa kuin Saudi-Arabiassakin, mutta tuolloin meillä ei vielä ollut lapsia. Kun meidän esikoinen oli pieni, asuttiin muutama kuukausi Espanjassa. Tämä oli niin hyvä kokemus, että reissuun oli taas päästävä. Kun ulkomaille muutto oli vielä suunnitteluvaiheessa, juteltiin Saulin kanssa paljon siitä, että reissuun lähteminen voisi olla helpompaa ennen kuin lapset ovat kouluikäisiä. Tämä aikaikkuna on hiljalleen sulkeutumassa.

Vuoden 2021 alussa ehdittiin alkaa selvittelemään työmahdollisuuksia ulkomailla, kun pian Sauli saikin komennustarjouksen Brasiliasta. Ensireaktio meillä oli ennakkoluuloinen. Taidettiin jopa sanoa kertaalleen, että ei onnistu. Sehän on ihan liian kaukana. Lentomatkat lasten kanssa ja aikaerokin – huh, ei kiitos! Myös turvallisuustaso, työt, liikenne, asuminen ja muut puitteet mietitytti. Miljoonakaupunki sisämaassa ei ollut meille luonto- ja rantaihmisinä muutenkaan mikään ideaali vaihtoehto.

Palaset loksahtelivat paikoilleen

Vuosien 2021-22 aikana Sauli teki pari työmatkaa BH:een ja viimeisimmän matkan jälkeen alettiin pikkuhiljaa lämmetä ajatukselle muutosta. Loskakelien keskellä vuosi lämpimässä, ilman kura- ja toppapukuähellystä alkoi kuulostaa houkuttelevalta. Laadittiin plussat ja miinukset sekä lista siitä, millä edellytyksillä voitaisiin muuttaa. Tarvittiin asunto turvallisesta taloyhtiöstä, harrastusmahdollisuuksia, auto, päiväkoti ja koulu lapsille, lentoliput ja niin edelleen. Meidän yllätykseksi kaikki saatiin järjestymään. Pidettiin matalaa profiilia ja harkittiin asiaa monelta kantilta. Kyseessä oli kuitenkin iso elämänmuutos, jota oli pakko makustella. Kun kerrottiin meidän suunnitelmasta lähipiirille, saatiin suurimmaksi osaksi rohkaisevia sanoja päätöksen tueksi.

Muuttojärjestelyihin meni paljon aikaa. Välillä koko projekti laitettiin jäihin. Kesäkuussa -22 oltiin kuitenkin siinä pisteessä, että saatiin alkaa tilailemaan viisumia varten tarvittavia asiakirjoja. Paperinpyöritys oli erittäin työläs savotta, mutta onneksi Saulin työpaikka hoiti suurimman osan byrokratiasta, jota Brasiliassa on paljon.

Valmisteluista huolimatta lähtö tuli äkkiä. Varattiin lentoliput vain parin viikon varoajalla. Omakotitalo tyhjennettiin ja vuokrattiin eteenpäin vasta lähtöviikolla. Asia konkretisoitui oikeastaan vasta siinä vaiheessa, kun oltiin sanottu viimeiset heipat rakkaille ja istuttiin lentokoneessa. Meidän nelihenkisestä perheestä vain yksi oli matkustanut aiemmin meidän tulevaan kotikaupunkiin. Voin myöntää, että pikkasen jännitti. Mielikuva kaupungista oli muodostettu puolison puheiden, satunnaisten nettisurffailuiden ja Google Mapsin perusteella. Olin neuroottisesti analysoinut tulevan kotimme sijainnin turvallisuutta jopa laskemalla asunnon ja lähimpien faveloiden välimatkoja.

Joustoa, sopeutumista ja uusia seikkailuja

Millaista joustoa sitten vaatii muuttaa ulkomaille perheenjäsenen työn perässä? Oli iso ja pelottava päätös jättäytyä pois turvallisesta päivätyöstä ja toimivasta arjesta ja hypätä tuntemattomaan. Työskentelen opetusalalla, mutta ei ollut varmaa, järjestyisikö Brasiliasta minulle töitä, sillä esiselvitysten perusteella suomalaisella maisterin tutkinnolla ei Brasiliassa ole suurta painoarvoa. Suomesta käsin otin yhteyttä kansainvälisiin kouluihin ja päiväkoteihin, mutta sain vastaukseksi, etten ole koulutukseltani pätevä. Myös puutteellinen portugalin kielen taito osoittautui haasteeksi. Päädyin hakemaan etätyömahdollisuuksia Suomesta ja kesän lopulla viimein tärppäsi.

Ollaan oltu täällä nyt seitsemän kuukautta. Arki meillä rullaa jo aika hyvällä rutiinilla. Elämä täällä on melko rajattua verrattuna siihen, mitä se Suomessa on. Liikkumiset kodin ulkopuolella täytyy suunnitella huolellisesti. Välimatkat ovat pitkiä, korkeuserot hurjia, tiet kapeita, ruuhkat tiettyihin kellonaikoihin taattuja. Lähipiirin kautta saatujen vinkkien avulla ollaan kuitenkin laajennettu omaa kuplaa erityisesti viikonloppuisin. Nähtävää ja koettavaa riittää, potentiaalisten seikkailukohteiden lista pitenee nopeammin kuin niitä ehditään käydä tutkimassa. Lapsiperheille on löytynyt ilahduttavan paljon aktiviteetteja kaupungissa ja luontokohteissa. Pidempiä reissuja on tehty koillisrannikolle Cumbucoon sekä Meksikon Cancuniin.

Brasilia on valtava, samaan aikaan kaunis ja karu. Tämä on vastakohtien ja eriarvoisuuksien maa, mutta se on täynnä potentiaalia. Oma asuntomme sijaitsee alueella, jossa kalliit urheiluautot vilahtelevat kaduilla ja ihmiset elävät yltäkylläisyydessä. Lähes jokaisella perheellä naapurustossamme on lasten- ja taloudenhoitajat. Taloyhtiömme vastaa puitteiltaan resorttia. Kohtaamme kuitenkin päivittäin myös ihmisiä, jopa perheitä, jotka asuvat kadulla, kaivelevat ruokaa roskiksista ja nukkuvat pahveista ja kankaista kyhätyissä asumuksissa. Joka kerta se järkyttää.

Brasilialaiset ovat erittäin avuliaita ja avoimia, helposti lähestyttäviä. Ihmisten ylitsepursuava ystävällisyys, vieraanvaraisuus ja vilpitön mielenkiinto meitä “gringoja” kohtaan tuntuu erityiseltä. Se voi olla välillä myös painostavaa. Emme millään voi juosta kaikissa grillijuhlissa ja tuntemattomien luokkakavereiden synttäreillä. Arkea on pakko rauhoittaa, sillä varsinkin lapsille se on välillä aika kuormittavaa.

Elämä Brasiliassa on jo nyt mahdollistanut meille aivan ihmeellisiä, uusia kohtaamisia ja kokemuksia sekä avartanut maailmankuvaa. Koti-ikävä ei ole käynyt mielessä oikeastaan yhtään. On toki päiviä, kun kaikki sakkaa ja ärsyttää, mutta niitä päiviä on Suomessakin. Olen erittäin onnellinen, että päätimme muuttaa tänne. Uskon, että tämä kokemus hitsaa meidän pientä perhettä vieläkin tiiviimmäksi. Voi olla, että expat-elämä ja kaipuu ulkomaille on tullut jäädäkseen.