Elämä Irakissa on opettanut Tiialle kulttuurieroista ja yhteisöllisyydestä

Kahden hyvin erilaisen kulttuurin yhdistäminen parisuhteessa on haaste, johon Tiia ei pelännyt tarttua. Yhteisen sävelen löytämisessä joustaminen, kommunikointi ja kärsivällisyys ovat olleet avainasemassa.

Halu tutustua miehensä perheeseen ja kulttuuriin sai Tiian muuttamaan Irakiin. Hänen miehensä on hakenut oleskelulupaa Suomesta, ja pariskunta asuu Irakissa ainakin hakuprosessin ajan.

– Tapasimme Suomessa, kun mieheni vielä asui siellä. Seurustelimme pari vuotta ennen tänne muuttoa, ja välissä oli myös vuosi etäsuhdetta, kun minulla oli koulua ja hän lähti edeltä Irakiin, Tiia kertoo.

Tiia työskentelee tällä hetkellä kahvila-ravintolassa ja iltaisin hän suorittaa merkonomi-opintoja etänä Suomeen. Hänen arkeensa mahtuu myös handpan-nimisen instrumentin soittelua, videopelejä ja urheilua.

– Kurdistanissa tekemistä, harrastuksia tai hengailupaikkoja ei kauheasti ole, joten vapaa-aikaa vietetään yleensä kotona. Olemme hamstranneet kotiimme kaikennäköistä harrastusta. Kun seinät alkavat kaatua päälle, käymme kahviloissa tai ravintoloissa tai urheilemassa puistossa.

Vaikeinta Irakissa asumisessa on Tiian mukaan ollut yksinäisyys, kulttuurieroihin totuttelu ja etenkin alussa se, että tekemisen puutteessa aika kävi usein pitkäksi.

– Kavereita on vaikea löytää, sillä täällä ei kauhean paljon asu muita ulkomaalaisia ja jo pidempään maassa olleet ulkomaalaisyhteisöt ovat aika tiiviitä, joten mukaan voi olla vaikea hypätä. Takseilla liikkuminen yksin ei ole turvallista, joten miehen pitää olla kaikkialla mukana, sillä meillä ei ole omaa autoa.

Tiia kaipaa usein Suomen vapautta, sillä sosiaalinen yhteiskunta Irakissa osaa olla välillä melko kapeakatseista ja tuomitsevaa. Eurooppalaisena Irakissa asuminen ei Tiian mukaan ole missään nimessä helppoa.

– Se vaatii tietynlaista seikkailunhaluisuutta ja valmiutta mukautua paikallisiin tapoihin ja kulttuuriin sekä astua ulos mukavuusalueelta.

Erilaiset kulttuurit kohtaavat

Tiia kertoo kulttuurierojen aiheuttaneen varsinkin aluksi paljonkin erimielisyyksiä, mutta sittemmin kaikkeen on löytynyt molempia miellyttävät ratkaisut.

– Kulttuurien yhteensovittaminen vaati paljon joustamista, kommunikointia ja kärsivällisyyttä molemmilta. Meillä ajatusmaailmatkin ovat välillä ihan päinvastaisia. Erilaisuudet eivät haittaa menoa, kunhan muistaa kunnioittaa molempien näkemyksiä, ja yhdessä voidaan olla eri mieltä, Tiia toteaa.

Tärkeissä asioissa pariskunta tekee kompromisseja ja puhuu asioista myös etukäteen, kuten esimerkiksi tulevien lasten kasvatuksen ja uskonnon suhteen. Myös se, että molemmat ovat oppineet tuntemaan toistensa kulttuurit on Tiian mukaan auttanut paljon.

– Kulttuurieroja meiltä löytyy muun muassa uskonnossa, sukupuolirooleissa, kodinhoidossa, vieraanvaraisuudessa, kasvatustavoissa ja vaikka missä muussa. Voisin puhua näistä vaikka kuinka paljon, Tiia sanoo.

Pariskunta on päätynyt erilaisiin ratkaisuihin soveltaen kummankin kulttuuria. Perinteisessä kurdiperheessä miehen tehtävä on käydä töissä ja pitää huolta perheestä taloudellisesti, ja naiset yleensä hoitavat lapset ja kotityöt. Suomessa taas vastuu on usein molemmilla, ja näin on myös Tiian perheessä.

– Kurdikulttuurissa naiset myös pukeutuvat peittävämmin. Miehet ja naiset ovat usein eroteltu ja esimerkiksi lapset eivät saa minkäänlaista seksuaalikasvatusta kasvaessaan, sillä kaikki tällaiset aiheet ovat aika tabu kurdikulttuurissa. Meillä mennään vähän sekoitellen. Uskonnoltaan tulevat lapsemme ovat muslimeja mutta saavat saman kasvatuksen kuin muutkin suomalaiset. He saavat vapauden esimerkiksi pukeutua haluamallaan tavalla ja seurustella, mikäli tähän vanhempana päätyvät.

Arkeen vähemmän vaikuttavia kulttuurieroja on muun muassa vieraiden ruokkiminen, sillä kurdit tarjoavat usein ruokaa, juomaa ja hedelmiä, kun Suomessa riittävät kahvi ja keksit. Toisin kuin suomalaiset tyypillisesti, kurdituttavat ja -sukulaiset saattavat vain ilmestyä ovesta sisään yllätysvierailulle.

Tiivis perheyhteisö

Tiia arvostaa kuitenkin suuresti miehensä perhettä ja sukua, joiden rakkauden ja vieraanvaraisuuden hän on saanut kokea alusta asti.

– Kurdiyhteisöt ovat tiiviitä ja minkä tahansa ongelman sattuessa joku on aina rientämässä apuun. Kurdit ovat mitä vieraanvaraisinta ja hyväsydämisintä kansaa, eivätkä he pelkää osoittaa välittämistään. Mieheni perheeltä olen oppinut paljon uutta perhesiteiden ylläpitämisestä, välittämisestä ja fyysisen kontaktin merkityksestä, Tiia kertoo.

Kulttuuriin tutustuminen on ollut Tiialle huikea kokemus, sillä kurdeilla on paljon ikivanhoja tapoja ja perinteitä, upeita vaatteita ja historiaa. Myös Kurdistanin vuoristot ja aavikot ovat jättäneet pysyvän jäljen Tiian sydämeen.

Paikalliset ihmiset Tiian asuinkaupungissa ovat ottaneet hänet pääosin positiivisesti ja avosylin vastaan. Eurooppalainen Irakissa aiheuttaa kuitenkin usein hämmästystä.

– Paikalliset jäävät usein tuijottamaan ja lapset saattavat ohimennen hipaista hiuksia tai vaatteita. Yleensä ihmiset kuitenkin kehuvat ja toivottavat tervetulleeksi, vaikka katseet saattavat itselle tuntua joskus tuomitsevilta. Netissä paikalliset ovat kommentoineet meidän ”miksausliittoa” negatiivisempaan sävyyn, sillä se ei ole täällä kovin perinteinen. Eurooppalaiset saatetaan nähdä pinnallisina hienohelmoina tai siveettöminä, Tiia kertoo.

Tulevaisuudessa pariskunta pyrkii palaamaan Suomeen, mikäli Tiian mies saa maasta oleskeluluvan.

– Jos Suomi ei nappaa, suuntaamme muualle päin maailmaa. Irakiin tuskin jäämme pysyvästi.

Pariskunnan haaveena on perustaa yritys Suomeen ja myöhemmin myös Irakiin, tai esimerkiksi sijoittaa asuntoihin Irakissa. Muuttivatpa he minne tahansa, Irak pysyy aina tärkeänä paikkana.

– Tänne aiomme matkustaa usein asuinmaastamme riippumatta, Tiia vakuuttaa.

Kaksi vuotta Hampurin baletissa työskennellyt Atte Kilpinen arvostaa nyt Suomea entistä enemmän

Tanssija Atte Kilpinen oppi paljon uutta itsestään Hampurissa asuessaan. Nyt hän työskentelee Suomessa mutta ei poissulje ajatusta uudelleen ulkomaille muutosta, sillä huomasi kuinka paljon se kasvattaa.

Atte palasi kesällä Hampurista Suomeen ja nyt hän työskentelee Suomen Kansallisbaletissa.

– Tykkäsin asua Hampurissa, se on todella kaunis ja viihtyisä kaupunki. Siellä on kauniita vanhoja rakennuksia vähän kuin Helsingin keskustassa, todella paljon puistoja ja järvi keskellä kaupunkia. Hampuri on täynnä ihania erilaisia alueita, joissa on keskenään ihan erilainen tyyli, Atte kuvailee.

Atte oli aiemmin tehnyt muutaman viikon esiintymiskiertueita esimerkiksi Yhdysvalloissa, Sveitsissä ja Tanskassa, mutta Hampuriin lähtö oli hänen ensimmäinen muuttonsa ulkomaille. Saksassa moni asia yllätti maan byrokratian suhteen, ja myös työpaikassaan hän huomasi eroja Suomeen.

– Alun jälkeen aloin huomaamaan paljon erilaisia rakenteita, mitkä toimivat eri tavalla kuin Suomessa, esimerkiksi työaikojen suunnitteluun liittyen. Suomessa saadaan selkeät listat seuraavan viikon työajoista, kun taas Saksassa eletään enemmän hetki kerrallaan ja usein tiedossa on vain seuraavan päivän työajat. Molemmissa maissa työtapa on kuitenkin sama: on aamutunti, harjoituksia ja esitykset, jotka ovat tämän työn pääjuttu.

Suurin ero työssä oli Aten mukaan se, että Hampurin baletissa sen taiteellinen johtaja toimi kaikkien teosten koreografina.

– Hän on ollut viisikymmentä vuotta Hampurin baletin johtajana ja hänellä on kaikista teoksista omat versiot. Se oli syy, miksi lähdin Hampuriin, koska hän on niin sanottu baletin jumala. Muualla maailmalla koreografit ja teosten tekijät vaihtuvat. Nyt pääsi pureutumaan todella hyvin yhteen tiettyyn tyyliin. Kaksi vuotta on sinänsä lyhyt aika, mutta toisaalta pitkä, kun sai tehdä yhden ihmisen teoksia, Atte kertoo.

(juttu jatkuu kuvan jälkeen)

Tahmeaa byrokratiaa

Niin kuin usein ulkomaille muuttaessa, myös Aten tilanteessa maan byrokratia yllätti aluksi.

– Esimerkiksi verotus oli hyvin erilainen. Ennen ajattelin, että Suomessa verotetaan paljon, mutta nyt kun on palannut Saksasta Suomeen, tuntuu kuin ei maksaisi lainkaan veroa, Atte naurahtaa.

Atte kertoo monien virallisten asioiden hoitamisen olevan Saksassa monimutkaisempaa ja hitaampaa kuin Suomessa.

– Suomessa kaiken saa tehtyä netissä todella helposti, kun joka paikkaan voi kirjautua pankkitunnuksilla. Saksassa kaikkeen pitää varata aika ja mennä paikan päälle. Jos ei puhu saksaa, tuottaa se lisää ongelmia. Aiemmin olin tottunut lähettämään vain joulukortteja postitse, mutta nyt kaikenlaisia dokumentteja, palkkanauhoja ja yksityisiä tietoja piti postittaa esimerkiksi asuntoa hankkiessa. Tuntui, että hyvinkin henkilökohtaiset tiedot olivat siellä ihan vapaata riistaa, Atte toteaa.

Atte onnistui saamaan nopeasti itselleen viihtyisän asunnon läheltä työpaikkaansa.

– Siinä minulla oli tuuria. Kuulin, että Hampurissa on yleensä todella hankalaa hankkia asunto.

Integroituminen uuteen asuinpaikkaan helpottui Aten tutustuttua paikallisiin.

– Sain todella läheisen ystävän, joka on syntynyt Berliinissä, mutta asunut monta kymmentä vuotta Hampurissa. Hän toi minut ihanasti kohti saksalaisia tapoja: hän järjesti paljon erilaisia illallisia ja juhlia ja esitteli minulle kaupunkia.

Atte huomasi suuren eron Saksan ja Suomen välillä erityisesti alkoholin käytössä. Saksassa lasi viiniä lounaalla on täysin normaalia, kun taas Suomessa alkoholin kulutus on enemmän viikonloppupainotteista.

– Itse en työni takia pystynyt hirveästi alkoholia käyttämään, mutta kerroin kyllä illallisella muille, että Suomessa juodaan usein aika paljon enemmän. Sitä ihmeteltiin ja pyydettiin selittämään uudelleen, Atte kertoo.

(juttu jatkuu kuvan jälkeen)

”Huomasin, kuinka tärkeä oma kieli on itselle”

Ulkomailla asuminen sai Aten tajuamaan entistä paremmin, miten hyvin asiat Suomessa ovat.

– On todella paljon asioita, mitä suomalaisena pitää itsestäänselvyyksinä. Täällä esimerkiksi vakuutukset voi itse kilpailuttaa, kun taas Saksassa palkasta meni suoraan tietty prosentti vakuutukseen. Suomessa on tottunut niin laadukkaaseen ja hyvin suunniteltuun kokonaisuuteen ja ajattelin, että Saksassa olisi aika samalla tavalla. Sitten kun olikin paljon eroja niin huomasi, että Suomessa onkin aika ihanasti asiat!

Palattuaan Suomeen Atte on ymmärtänyt mikä rikkaus on, että voi puhua omaa äidinkieltään joka puolella.

– Suomen kieltä oli kyllä ikävä. Onnekseni työryhmässäni oli toinen suomenkielinen, ja oli ihanaa päästä töissä puhumaan suomea hänen kanssaan. Se helpotti elämistä. Minulle tuli myös perinteeksi laittaa iltaisin kymmenen uutiset pyörimään, että pysyin Suomen menossa mukana. Aamuisin laitoin päälle uutisaamun, että kuulisin suomea. Huomasin, kuinka tärkeä oma kieli on itselle, Atte summaa.

Eläkevirka Suomen Kansallisbaletissa sai Aten palaamaan kahden vuoden työvapaaltaan Hampurista.

– Suomessa, Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa on mahdollista työskennellä vakituisena tanssijana. Muualla työ menee aika lailla vuoden kierteissä ja koska tahansa saattaa tulla ilmoitus, että nyt loppuu työt.

Tällä hetkellä Atte on tyytyväinen elämäänsä Suomessa.

– En haaveile juuri nyt mistään muusta. Saksassa oli ihanaa asua, mutta tällä hetkellä on kivaa olla Suomessa. Katson, mitä elämä ja työt tuovat tullessaan. Olen kiitollinen, että pääsin lähtemään Saksaan, sillä se muutti minua aika paljon. Opin itsestäni ja maasta todella paljon kahdessa vuodessa. En sulje mahdollisuutta ulkomaille muutosta pois, sillä huomasin, kuinka lyhyt aika uudessa maassa voi kasvattaa.

Ympäri maailmaa työskennellyt Salli: ”Uudet kokemukset maailmalla ovat ainutlaatuisia ja korvaamattomia”

Omat unelmat ja työ ovat vieneet Sallia maasta toiseen jo usean vuoden ajan. Hän viimeistelee parhaillaan matkailualan opintojaan ja suunnittelee pian lähtevänsä jälleen maailmalle.

Salli on syntynyt Ruotsissa, mutta asunut lapsuutensa ja nuoruutensa Suomessa. Lukion jälkeen alkaneet ravintola-alan opinnot veivät hänet työharjoitteluun Pohjois-Irlantiin. Hän työskenteli hotellissa, josta tarjottiin hänelle harjoittelun jälkeen vakituista työpaikkaa.

– Lähdin pariksi kuukaudeksi Suomeen ja valmistuin koulusta, mutta sitten palasin Pohjois-Irlantiin, jossa asuin yhteensä puolitoista vuotta. Pian Suomeen palattuani koin, että elämä ulkomailla kutsuu minua taas ja mietin vaihtoehtoja.

Salli törmäsi sattumalta netissä mainokseen, jossa matkatoimisto etsi matkaoppaita ulkomaan kohteisiin. Hän päätti hakea, ja pian hänet hyväksyttiin matkaoppaaksi.

– Muutamaa viikkoa myöhemmin istuin jo lentokoneessa kohti Kroatiaa. Siellä vietin kesän matkaoppaana Makarskan Rivieralla, mistä innostuneena päätin hakea oppaaksi myös tulevalle talvikaudelle. Pääsin talvikaudeksi unelmieni kohteeseen Abu Dhabiin Arabiemiraatteihin.

Salli kertoo rakastuneensa arabikulttuuriin täysin ja talvikauden Abu Dhabissa olevan yksi hänen parhaista muistoistaan ulkomailla asumisessa.

Omannäköistä elämää

Koronapandemian alettua Salli palasi Suomeen ja aloitti matkailualan opinnot ammattikorkeakoulussa. Pian hän huomasi koulunsa hakevan opiskelijoita työharjoitteluun oppaaksi Dubain maailmannäyttelyyn.

– Koin, että tämä tilaisuus oli minua varten, ja pitkän hakuprosessin jälkeen minut hyväksyttiin työharjoitteluun. Vietin viime talven taas Arabiemiraateissa ja maasta tuli minulle entistä tärkeämpi – kuin toinen kotini.

Salli kokee saavansa elämästä enemmän irti asuessaan ulkomailla.

– Ulkomailla asuminen avartaa maailmankuvaa ja opettaa uusia asioita maailmasta sekä omasta itsestä. Uudet kokemukset maailmalla ovat ainutlaatuisia ja korvaamattomia, hän toteaa. Hän ei ole koskaan kokenut uuvuttavaksi uuteen maahan ja kulttuuriin muuttamista.

– Päin vastoin, olen aina ollut niin innoissani, etten malta odottaa lähtöä!

Tällä hetkellä Salli keskittyy opintoihinsa pyrkien valmistumaan mahdollisimman pian. Samalla hän tekee töitä ja kartuttaa matkakassaa, sillä valmistumisen jälkeen hän aikoo jälleen lähteä maailmalle pidemmäksi aikaa.

– En suunnittele elämääni, vaan elän täysin hetkessä ja teen asioita, jotka sillä hetkellä tuntuvat ajankohtaisilta ja tärkeiltä. En haaveile perinteisestä elämästä, eikä minulla ole viisivuotissuunnitelmaa. Unelmoin siitä, että saan tehdä merkityksellistä työtä ja matkustaa maailman ympäri, Salli summaa.

Suomalaiset maailmalla – junalla Euroopan halki -videosarjan jakso 3/3

Kau­pal­li­nen yh­teis­työ: Kul­je­tus­pal­ve­lu Kis­sa Vie Oy, Vi­king Li­ne, Suo­mi­kaup­pa.fi

Ter­ve­tu­loa seu­raa­maan Suo­ma­lai­set maail­mal­la – ju­nal­la Eu­roo­pan hal­ki -sar­jaa! Täs­sä sar­jas­sa mat­kus­tam­me ju­nal­la Eu­roo­pan hal­ki tu­tus­tu­maan ul­ko­suo­ma­lai­siin. Kolmannessa jaksossa vierailemme Ranskan Lyonissa, jossa tapaamme siellä opiskelevan Alisan.

Voit lukea kaikki junareissuumme liittyvät artikkelit täältä.

Airi-Karina nauttii arjestaan ranskalaisessa maalaiskylässä

Heti ylioppilaskirjoitusten jälkeen Suomesta muuttanut Airi-Karina tuntee kuuluvansa Ranskaan. Siellä hänen päivänsä täyttyvät muun muassa uuden kodin remontoimisella.

Airi-Karina elää rauhallista arkea pienessä maalaiskylässä Sevennien vuoriston etelärinteillä. Työ vanhusten parissa, uuden kotitalon remontointi ja kolme koiraa pitävät hänet kiireisenä.

– Alun perin tulin Ranskaan opiskelemaan kieltä, koska en päässyt suoraan yliopistoon lukemaan sitä. Siitä on nyt neljäkymmentä vuotta, Airi-Karina kertoo.

Hän on yrittänyt pari kertaa palata Suomeen, mutta asuminen siellä ei ole tuntunut enää niin luontevalta kuin Ranskassa, johon hän on aina nopeasti palannut.

Puolison kuolema kolme vuotta sitten toi muutoksia Airi-Karinan elämään. Hän myi yhdessä ostetun maatalon ja etsi pitkään uutta, kunnes löysi sopivan kodin luonnon keskeltä.

 – Sopivan talon löytyminen kesti aikansa, koska halusin ulkotilaa kolmelle koiralleni ja talon, joka viehättää minua. En pidä moderneista lähiötaloista, vaan halusin jotain vanhempaa.

Airi-Karina on viihtynyt hyvin uudessa kodissaan. Talo on kylän laidalla metsikön vieressä, ja tontti rajautuu alhaalla virtaavaan jokeen. Vanhassa talossa on kuitenkin paljon korjattavaa, joten tällä hetkellä suuri osa siitä on remontissa.

– Tässä talossa on selvästi ollut vesivuotoja, joten seuraavaksi on tehtävä sisäkattotöitä, sitten seinät, ja lopuksi aion remontoida koko kylpyhuoneen. Töitä riittänee vuodeksi tai pariksi.

Airi-Karina sanoo olevansa kärsivällinen remontin suhteen, sillä haluaa oman näköisensä talon. Remontissa auttaa hänen vuokralaisensa, joka asuu taloon kuuluvassa yksiössä.

Ranskan byrokratia tutuksi

Ranskaan muutto heti ylioppilaskirjoitusten jälkeen pakotti Airi-Karinan itsenäistymään nopeasti.

– Olen oikeastaan kasvanut aikuiseksi täällä, koska Suomessa vanhempani hoitivat aina kaikki asiat puolestani. Täällä taas olen joutunut oppimaan ihan itsekseni, miten asiat hoidetaan. Siksi olen paremmin sinut systeemien kanssa täällä, kuin Suomessa, hän kertoo.

Asioiden hoitamista on riittänyt erityisesti taloprojekteissa. Airi-Karina kertoo, ettei ole koskaan vuokrannut tai ostanut asuntoa Suomesta, mutta ystäviensä mukaan ostoprosessi ei ole Suomessa yhtä pitkä ja monimutkainen kuin Ranskassa.

– Ranskassa kaikki kulkee notaarin kautta, joten olemme hänen armoillaan siihen nähden, miten nopeasti asiat sujuvat. Taloni entinen omistaja halusi mennä oman notaarinsa kautta, mutta tämä ei edes vastannut kiinteistönvälittäjälle. Kun asia siirrettiin lähimpään isoon kaupunkiin Nîmesiin, asiat sujuivat nopeammin ja kolmessa kuukaudessa olin muuttanut talooni.

Airi-Karina ei koe identifioituvansa yhteen tiettyyn maahan.

– En tunne itseäni erityisen ranskalaiseksi. Se johtuu omista lähtökohdistani, ei siitä, ettei minua hyväksyttäisi täällä. Kielen toki omaksuin heti aluksi, koska luin sitä yliopistossa, ja kulttuuri on tullut tutuksi tässä vuosien varrella, hän toteaa.

Hän ei toisaalta tunne itseään enää kovin suomalaiseksikaan eikä koe kaipaavansa Suomeen, vaikka siellä asuukin hänen tyttärensä.

– Identiteettini on hybridi. Ehkä tunnen itseni eniten eurooppalaiseksi, en niinkään tietyn maan kansalaiseksi.

Ulkomaanmuutto hoituu kätevästi Kissa Vien kyydillä

Kuljetuspalvelu Kissa Vie kuljettaa luotettavasti erikokoiset muuttokuormat aina yksittäisistä matkalaukuista koko irtaimistoon sekä polkupyöristä autoihin Suomen ja Etelä-Euroopan välillä. Kissa Vie palvelee Ranskassa, Espanjassa ja Portugalissa.