Ravintolan ovet säppiin, kotitreeniä ja aplodeja hoitajille – tällaista on korona-arki Italiassa ja Espanjassa

Espanja ja Italia määräsivät asukkaansa kotikaranteeniin koronaviruksen leviämisen hillitsemiseksi. Etelä-Euroopassa asuvat ulkosuomalaiset kertoivat meille tunnelmiaan pandemia-arjen keskeltä.

Ravintolan ovet säpissä ja henkistä väsymystä

Keski-Italian Umbrian läänissä asuva ruoka-alan yrittäjä Heidi Pietilä on joutunut pitämään ravintolansa ovet kiinni.

– Toistaiseksi lappua ei ole tarvinnut laittaa luukulle, mutta tulevaisuus mietityttää ja pelottaa. Pienyrittäjille tämä on taloudellisesti iso juttu.

Ravintolan varastot riittävät hyvin ruoaksi, eikä kaupassa tarvitse käydä. Perhe ei poistu kotoa oman maatilansa ulkopuolelle: pelloilla ja pihalla voi yhä tehdä ulkotöitä ja kävellä koirien kanssa.

– Huoli ja pelko ovat aiheuttaneet henkistä väsymystä. Vaikka aurinko paistaa ja ilma on kuin Suomessa kesällä, ei kauniista säästä voi täysin sydämin nauttia.

Kakkoskodin turviin ja huolestunut ystävä

Italian Stresassa asuva Pirjo Toivanen tuli miehensä kanssa talvilomalle Suomeen helmikuun lopussa, ja lento takaisin peruuntui. Paluusta Italiaan ei ole tietoa.

– Olemme onnekkaita, koska meillä on kakkoskoti Suomessa ja voimme olla nyt täällä.

Stresassa ei vielä ole koronavirukseen pahasti sairastuneita, mutta Italian kokonaistilanne näyttää synkältä. Pirjo on puhunut asiasta naapurinsa ja italialaisen ystävänsä kanssa puhelimitse.

– Toimeentulo huolettaa ystävääni, sillä hän on toiminut tuntipalkalla musiikkiterapeuttina peruskoulun ala-asteella. Hän murehtii myös vanhaa äitiänsä, jota ei pääse näissä oloissa tapaamaan.

Korona vaikuttaa arkeen sata prosenttia

Sata prosenttia – niin kokonaisvaltaisesti koronavirus on barcelonalaisen Kati Rodriquezin mielestä arkeen vaikuttanut.  Koulut suljettiin viime viikolla, ja viikonloppuna koko Espanjassa julistettiin tiukkoja ulkonaliikkumisrajoitteita.

– Tulevat viikot hirvittävät, sillä nuorin lapseni on vasta kuusivuotias ja tarvitsisi ulkoilmaa ja puistoleikkejä.

Kati on suunnitellut hipsivänsä lastensa kanssa ”piknikille” talon katolle. Muilla perheillä on yhtä kurja tilanne, mutta vertaistukea on annettu ja saatu runsaasti: ajanviettoideoita jaetaan ja lapset kertovat toisilleen, mitä ovat puuhailleet.

– Tsemppaamme toisiamme. Espanjalaiset ymmärtävät tilanteen vakavuuden ja ottavat asian tosissaan. Kaupoissakin ihmiset noudattavat turvavälejä, eikä ruoka ole hyllyistä loppunut.

Korona on alkanut jyllätä Kataloniassa, ja tällä viikolla oli tullut yhdessä vuorokaudessa lähes 500 uutta tartuntaa. Kati jäi sairausloman turvin kotiin töistä, koska ei halua asettaa perhettään koronauhan alle.

– Anoppini on 83-vuotias leskirouva, ja hänen tilansa toki huolettaa. Mieheni vie ruokaa ovelle, ja pidämme puhelimitse yhteyttä.

Kuin olisi puoliksi vankilassa

Málagassa asuvan Tiina-Marja Knuuttilan arkeen on eniten vaikuttanut kuntosalin sulkeminen, sillä hän on tottunut käymään siellä päivittäin ja tekee tavallisestikin työnsä etänä: yksin asuvalla ja kotona työnsä tekevällä ovat päivittäiset ihmiskontaktit muutoin vähissä.

– Nyt täytyy ottaa esiin kaikki vanhat tae bo- ja muut liikuntavideot ja kaivaa painot kätköistä. Ja kankaat, joita olen vuosia haalinut – nyt olisi hyvä hetki ommella niitä tai kutoa jotakin.

Raskainta Tiina-Marjalle on tilanteen psykologinen puoli: tieto siitä, ettei saa liikkua vapaasti. Tässä tilanteessa ei voi hypätä pyörän päälle ja lähteä katsomaan veljeä toiseen kaupunkiin.

– Tuntuu kuin olisi puoliksi vankilassa, mutta ymmärrän myös eristyksen tarpeellisuuden. Pelon ja hysterian ilmapiiri vain ihmetyttää: Johtuuko tämä siitä, että korona tuo muutaman pykälän lisää kuolleisuuslukuihin? Vai siitä, että kyseessä on tuntemattomuudessaan pelottava tauti?

Ihmisten pienet kinastelut ovat jääneet takaa-alalle, ja monet málagalaisetkin ovat olleet valmiita auttamaan toisiaan. Iltakahdeksalta ihmiset menevät parvekkeilleen ja käsien taputuksella ilmaisevat tukensa sairaanhoitohenkilökunnalle ja muille ihmisille, jotka pitävät yhteiskuntaa pystyssä.

– Eilen kauppareissulta tullessa tapasin rappukäytävässäni siivojan, ja annoin hänellekin aplodit.  

Koronavirusepidemia vaikeuttaa suomalaisen arkea: ”Pihan kiertäminen oli henkireikäni”

Koronavirus puhututtaa suomalaisia ympäri maailman. Kiinan Beihaissa asuva Anne Ahonen sai epidemian vuoksi poistua kotoaan kerran päivässä ja joutuu yhä mittauttamaan lämpönsä kaikkialla.

Kun kotipihan kiertää ympäri, matkaa kertyy noin 500 metriä. Kiinan Beihaissa asuva suomalainen Anne Ahonen käveli kymmenen kierroksen lenkin kerran tai kahdesti päivässä, sillä lenkille ei voinut lähteä tavalliseen tapaan.

– Pihan kiertäminen oli henkireikäni sen jälkeen, kun kulkuamme rajoitettiin. Nyt saamme taas liikkua vapaammin.

Koronavirus on ravisuttanut suomalaisen arkea, vaikka hän asuu 1300 kilometrin päässä kriisialue Wuhanista. Beihailaiset pysyttelevät sisätiloissa, sillä asuntojen tai asuinalueiden ulkopuolella liikkumista on kehotettu välttämään.

Osa siirtotyöläisistä ei ole päässyt takaisin omille asuinalueilleen, sillä maakuntien, kaupunkien ja kylien välille on asetettu liikkumisrajoituksia. Joitain ilonpilkahduksiakin tilanteessa on.

– Tässä tilanteessa huomaa, että lapset ovat aina lapsia. He leikkivät, juoksevat ja nauravat – vaikka sitten hengityssuojaimet päässä.

Suomalainen saa koronaviruksesta tietoa Kiinan ulkopuolelta

Kielimuuri hankaloittaa paikallisten uutisten seuraamista, sillä Anne ja hänen miehensä eivät osaa kiinaa. Suomalainen pari saakin koronaviruksesta tietoa pääasiassa Hongkongin South Morning China Postista ja Helsingin Sanomista.

Toimintaohjeita annetaan kiinalaiseen puhelinnumeroon tulevissa tekstiviesteissä, pihalla olevissa kauittimissa sekä kotitalon seinien ilmoituslapuissa.

– Pääsimme talostamme pois kerran päivässä, ja kulkuamme seurataan edelleen passilla. Asunnon ulkopuolella hengityssuojainten käyttö on pakollista.

Anne ja hänen miehensä hankkivat hengityssuojaimia Suomesta, sillä Beihaista niitä on enää vaikea löytää. Kokoontumisia ei saa järjestää, ja kaikkien ravintoloiden ovet ovat säpissä.

– Liikenteen melu on vaiennut: nykyään kuulen lintujen laulun 25. kerroksessa olevalle parvekkeellemme, kun ovi on auki.

Kuumeen vuoksi ambulanssilla sairaalaan

Lämpötila mitataan beihailaisilta talojen porteilla, kaupoissa ja lentoasemilla. Kun Annelle nousi kuume Kiinaan paluun jälkeen, hän joutui seuraavana päivänä ambulanssin kuljettamana koronatesteihin paikalliseen sairaalaan.

– Varomatka muihin ihmisiin oli metri, ja minut puettiin hengityssuojaimen lisäksi myssyyn, hanskoihin ja kenkäsuojiin. Kyseessä ei kuitenkaan ollut korona.

Kiinassa koronavirukseen suhtaudutaan suomalaisen mielestä todella vakavasti: toimenpiteet vaikuttavat tehokkailta, ja ihmiset noudattavat ohjeita hyvin. Enemmän Annea huolettaa se, että virus on jo levinnyt muualle maailmaan.  

– En tiedä, mitä koronaviruksen kanssa tapahtuu. Joko tauti alkaa talttua tai roihahtaa kunnolla.

Korona hiljensi Espanjan – koko maa kotikaranteenissa

Espanjan hallitus päätti lauantaina 14.3. asettaa koko maahan kotikaranteenin. Espanja hiljenee kahdeksi viikoksi, ja kotoa saa poistua vain tietyistä syistä. Sunnuntai-iltapäivänä 15.3. Espanjassa oli jo lähes 8 000 koronavirustartuntaa ja lähes 300 kuolutta.

Ulkona liikkumista rajoitetaan siten, että kotoa poistuminen on sallittua vain seuraavista syistä:
– ruuan, lääkkeiden ja muiden välttämättömien tarpeiden hankkiminen
– terveydenhuollon palveluiden käyttäminen
– työssäkäynti (etätyötä suositellaan)
– kotiin palaaminen
– avustusta tarvitsevien henkilöiden kuten vanhusten auttaminen
– pankissa asiointi
– force majeure -tilanteet
– muu asianmukaisesti perusteltu syy

Hämmennystä on herättänyt esimerkiksi se, saako koiran viedä ulos tai voiko lenkille lähteä. El Mundo -lehti avasi aihetta artikkelissaan: koiraa voi kyllä ulkoiluttaa, mutta se on suotavaa tehdä lyhyesti ja yksin eikä koko perheen voimin ja lenkilläkin tulee pitää etäisyyttä muihin. Sen sijaan ilman koiraa lenkille lähteminen ei ole artikkelin mukaan sallittua. Samoin kiellettyä on lapsien vieminen puistoon sekä ystävän luona vieraileminen.

Kunnianosoitusaplodit kaikuivat halki Espanjan

Lauantai-iltana 14.3. kello 22 ympäri Espanjaa ihmiset kokoontuivat kotiensa ikkunoihin ja parvekkeille osoittamaan kiitosta ja kunnioitusta terveydenhuollon ammattilaisille, jotka tekevät kaikkensa koronaviruksen etenemisen pysäyttämiseksi. Videoita tuosta upeasta hetkestä voi etsiä sosiaalisesta mediasta hashtagilla #aplausosanitario.

Sosiaalisessa mediassa kiertää viestejä, joissa Espanjassa asuvia kannustetaan osallistumaan kunnianosoitusaplodeihin toistaiseksi joka ilta kello 20. Aikaa aikaistettiin, jotta perheen pienimmätkin pääsevät mukaan.

Mistä seurata tilanteen etenemistä?

Ajan tasalla pysyy paikallisia medioita seuraamalla. Esimerkiksi Espanjan yleisradion ykköskanava sekä sanomalehdet El País ja El Mundo päivittävät tilanteen etenemisestä reaaliajassa. Suomen suurlähetystö Madridissa on tiedottanut tilanteen kehittymisestä suomeksi ja ruotsiksi Facebook-sivullaan. Myös suomenkielinen uutismedia Fuengirola.fi uutisoi aiheesta aktiivisesti.

Suomalaiset löysivät kotinsa Ranskasta

Ranska houkuttelee suomalaisia muun muassa herkullisen ruoan, työmahdollisuuksien ja rakkauden tähden. Strasbourgin lähellä asuvaa Päiviä ja orléansilaista Leenaa yhdistävät kokemus Ranskaan kotiutumisesta ja toive maahan jäämisestä.

Linnat, vuoristot ja maineensa veroinen ruoka

Ranskaan muuttaminen ei juurikaan jännittänyt Päiviä. Valmistumisensa jälkeen hän oli saman tien muuttanut työn perässä Saksaan, ja suomalaiselle Ranska oli tullut vuosien varrella tutuksi lomailun ja ranskalaisen puolison takia. Päivi on kirjoittanut kokemuksistaan myös blogissaan.

– Seikkailumielellä lähdin kokeilemaan ja katselemaan uutta maata. En koe kulttuurishokkeja vahvasti, vaan suhtaudun maiden välisiin eroihin ennemmin uteliaan tutkivasti.

Tällä hetkellä Päivi asuu perheineen Strasbourgin kaupungin liepeillä, lähellä Saksan rajaa. Ranskalaisen ja saksalaisen kulttuurin sekoitus maustaa alueen tunnelmaa, ja seudun historiassa riittää tutkailtavaa.

Linnat ja vuoristo kaunistavat maisemia, ja ranskalainen ruokakulttuuri on Päivin mielestä maineensa veroinen elämys.

– Ihania leipomoita löytyy joka nurkalta, ja ruokakauppojen hyllyt pursuavat makuhermoja kutkuttavia tuotteita.

Ranskassa suomalainen tarvitsee kielitaitoa ja kärsivällisyyttä

Lääkärijärjestelmän toimivuus Ranskassa on yllättänyt suomalaisen iloisesti. Asioiden hoitaminen puolestaan ei aina suju jouhevasti tai aikataulun mukaan.

– Ihmiset puhuvat useimmiten pelkkää ranskaa. Tapaamani ranskalaiset eivät ole olleet kovinkaan kiinnostuneita ulkomaailmasta, mikä on harmi.

Ihmisten hyväksyminen sellaisina kuin he ovat – sitä Päivi pitää kaikkein tärkeimpänä oppinaan ulkomailta. Ranskaan muuttajaa hän kehottaa kartuttamaan ennen kaikkea ranskan kielen taitoa ja kärsivällisyyttä.

– Ranskaan ei kannata tulla sellaisella asenteella, että Suomessa tehdään asiat paremmin. Ranskalainen ei mielellään anna itseään neuvottavan.

Suomessa perhe käy eri vuodenaikoina, jotta lapset oppisivat tuntemaan suomalaisen kevään, kesän, syksyn ja talven. Lastensa kanssa Päivi puhuu suomea. Seikkailujen jälkeen Ranska on kuitenkin se maa, johon perhe haluaa toistaiseksi jäädä.

– Perheemme viihtyy Ranskassa niin hyvin, että haluamme jatkossakin asua täällä. Tunnen löytäneeni maasta oman paikkani.

Suomalainen on tervetullut Ranskaan

Ranskalaisen rakkauden voi kohdata vaikka Helsingin lämpimässä kesäyössä, tietää kuvataiteilija Leena Noux. Jo kolme kuukautta ensi tapaamisen jälkeen Suomeen työprojektia tekemään tullut kumppani muutti hänen luokseen Kruununhakaan.

Parin vuoden jälkeen työprojekti päättyi ja Leena pakkasi maalaustelineensä, sinisen joponsa, kirjansa sekä vanhuudensokean kissansa. Oli tullut Orléansin aika.

– Luotin siihen, että opin ranskan kielen ja sopeudun. En ole nostalginen ihminen tai kaipaile menneitä, vaan teen kotini sinne, minne kulloinkin päädyn.

Sujahtaminen Helsinkiä paljon pienempään Orléansin kävi sulavasti. Kumppanin avun ansiosta kaikki oli valmiina: paperiasiat, maalaustila kotona, suuri supermarketti vieressä ja bussilinja kotioven edessä.

– Parasta Ranskassa on ollut se, kuinka tervetulleeksi koen oloni. Alusta asti ranskalaiset ovat olleet kiinnostuneita ja uteliaita suomalaista kohtaan.

Yllätys: perhe jakaa kaiken

Yllätyksiäkin uudessa maassa tuli vastaan: Leena sai huomata, että ranskalaisen puolison perheessä jaettiin kaikki.

 – Ensi vierailulla kumppanini englanninopettajatäti kertoi jo ovella aikovansa juoda kanssani samppanjaa virtsatietulehduksesta ja antibiooteista huolimatta.

Merkittävin ero Ranskan ja Suomen välillä löytyy Leenan mielestä temperamentista ja asioihin suhtautumisen intensiivisyydestä.

– Suomalainen hyväksyy vastahakoisesti lakimuutokset, mutta ranskalainen ottaa kyltin käteen ja lähtee kadulle ilmaisemaan tyytymättömyyttään vielä päätöksenteon jälkeenkin.

Kultaa kuvataiteelle ja irti ennakkoluuloista

Taiteilijuuden kannalta keskisuureen ja historialliseen metropoliin muuttaminen on ollut kultaa. Luovaa työtä kelpaa tehdä kannustavassa ja avoimessa ilmapiirissä, lukuisten muiden kuvataiteilijoiden ympäröimänä.

Onnenkantamoisten ja kovan työn seurauksena Leenalla on nyt oma ateljee kaupungin keskustassa, katedraalin ja taidemuseon vierellä. Ikkunoiden takana vaeltavat turistiryhmät.

– Vaikka olen tehnyt paljon töitäkin tämän eteen, voin sanoa olleeni hyvin onnekas.

Ennen kaikkea suomalainen on oppinut Ranskassa kohtaamaan ihmisiä avoimesti ja ilman ennakkoluuloja. Samaa hän suosittelee kaikille muillekin kielen opettelun lisäksi: kotiutuminen voi onnistua, jos on valmis ottamaan vastaan uuden, monikulttuurisen maan tavan elää, seurustella ja tehdä työtä.

– Joskus ääriliikkeitä, vihamielisyyttä ja terrorismia miettiessäni ajattelen, olisiko turvallisempaa asua Suomessa pienessä piilopirtissä, keskellä ei-mitään. Mutta ei, se ei koskaan sopisi minulle – tarvitsen ympärilleni elävän kaupungin. Kukapa kotoaan lähtisi, ellei ole pakko!

Kuntta-teos avaa ulkosuomalaisuuden saloja

Uunituore Kuntta-antologia kokoaa yksiin kansiin 34 ulkosuomalaisten kirjoittamaa tarinaa ulkosuomalaisuudesta, muukalaisuudesta ja sopeutumisesta. Teos sopii esimerkiksi ulkosuomalaisille, ulkomaille muuttamisesta kiinnostuneille tai muualta Suomeen tulleille.

*KAUPALLINEN YHTEISTYÖ OK-KIRJAN KANSSA*

Kuvat: Anu Heiskanen, Kuntta-kannen maalaus Anne Gandolfo

220 sivua ulkosuomalaisuutta. Esseitä, kirjeitä, novelleja, ajatelmia, runoja. Kuntta-teoksen (OK-kirja, 2020) toimittaja, Texasin Houstonissa asuva Anu Heiskanen, janosi kuulla ulkomailla asuvien suomalaisten tarinoita ulkosuomalaisuudesta, muukalaisuudesta, sopeutumisesta ja suomalaisuudesta.

– Aloin kerätä kirjan tekstejä vuoden 2019 helmikuussa. Halusin, että kirjoittajat olivat asuneet mahdollisimman pitkään ulkomailla, ja löysin sosiaalisesta mediasta ryhmän, jossa oli tämän ehdon täyttäviä suomalaisia.

Tarinoita tuli muun muassa Yhdysvalloista, Itävallasta, Turkista ja Uudesta-Seelannista. Kirjoittajien joukossa on eläkeläisiä, päivätöissä käyviä, kotiäitejä ja freelancereita.

– Annetuista aiheista syntyi upeita ajatuksia ja erimuotoisia tekstejä. Vaikka kirjoittajat olivat asuneet pitkään ulkomailla, heidän suomen kielensä oli säilynyt hyvänä.

Sydämessä muistot Suomesta

Muisto lapsuuden asuinympäristöstä elää vahvana monen kirjoittajan sisimmässä. Muistot säilyvät, vaikka kaikki muu – asuinkaupunki, -maa ja -kulttuuri – muuttuisi. Suomen näkee ja kokee eri tavalla, kun arkeaan elää muualla.

– Lapsuuden koti ja Suomi pysyvät monen kirjoittajan sydämessä, vaikka nykyinen elämä olisi kuinka kaukana synnyinmaasta. Osa on palannut Suomeen ja osa jäänyt maailmalle.

Teksteissä pohditaan esimerkiksi identiteettiä, sitä, voiko ihminen olla kotonaan kahdessa eri kulttuurissa ja kielessä. Ulkosuomalaiset miettivät, miten sopeutuminen ja itsensä hyväksyminen maailmalla sujuvat.

– Kun elämää kannattelevat vahvat lapsuusmuistot, muutto toiseen kulttuuriin ja maahan ei välttämättä tunnu niin vaikealta.

Jalka kahden maan kamaralla

”On aivan ihmeellinen lahja, kun voi seisoa jalka kahden maan kamaralla.” Kirjoittaja Ulla-Maija Ahokkaan virke kristallisoi Heiskasen mielestä Kuntan sanoman: Jalka on yksikössä, mikä tekee virkkeestä mahdottoman. Allegorisesti ajatellen kahteen kulttuuriin sopeutunut on kuitenkin tehnyt mahdottoman mahdolliseksi.

– Sopeutumisen eteen on tehty töitä ja nähty vaivaa, ja toisinaan se on tuntunut ylivoimaiselta. Kun ihminen lopulta huomaa solahtaneensa kulttuuriin, se todella tuntuu ihmeelliseltä lahjalta.

Ulkosuomalainen voi kääntää muukalaisuuden tunteen itselleen voimavaraksi. Mikäli olon onnistuu hyväksymään tai selättämään, uuteen maahan voi sopeutua. Pitkään ulkomailla asuneita kirjoittajia yhdisti se, että he olivat oppineet arvostamaan ja kunnioittamaan toisen kulttuurin tapoja ja käytäntöjä.

– Maan historian tuntemus, kielen opiskelu ja kyky kunnioittaa erilaisuutta auttoivat. Kirjan ulkosuomalaiset eivät tuomitse tai koeta muuttaa toista kulttuuria, vaan he yrittävät itse sopeutua.

Ketunleipä, mustikka ja muita ulkosuomalaisuuksia

Antologian nimeä Heiskanen pohti pitkään. Vasta Anne Gandolfon maalaaman antologian kansikuvan tarkastelu johdatteli Kuntta-nimen keksimiseen. Maalauksessa etualalla on näkyvissä kunttaa. Vanhastaan kuntta merkitsee suomen kielessä metsänpohjaa, mutta nykypäivänä sana voi tarkoittaa myös siirtovarvikkoa. 

– Siirtolaisuus… Varvikko… Uuteen paikkaan… Uuteen maahan. Kuntta symboloi ulkosuomalaisia, joista kukin on sopeutunut eri maihin ja kulttuureihin kuin kasvit siirtovarvikkoon.

Monissa antologian teksteissä mainitaan kasveja, kuten valkovuokko, torvijäkälä, kanerva, vanamo, mustikka ja mansikka. Kirjan väliotsikoiksi sukeutuivat muun muassa Karhunsammal, Kissankello, Ketunleipä, Mustikka ja Puolukka.

Teos puhuttelee ulkosuomalaisia ja tarjoaa heille samastumisen ja yhteisöllisyyden kokemuksia. Antologia voi avartaa myös esimerkiksi ulkomaille muuttamisesta haaveilevien, Suomeen muuttaneiden tai siirtolaisuudesta kiinnostuneiden ajatuksia.

– Maapallomme globaalistuu koko ajan, tahdomme sitä tai emme. On arvokasta, että saatavillamme on muukalaisuuden tunnetta ja sopeutumista käsitteleviä tarinoita.

TILAA KUNTTA-ANTOLOGIA
hinta 25 € + postituskulut
ClimateAction-lahjakortin, jolla voit hyvittää yhden lentomatkan hiilidioksidipäästöt.

Suomalaiset viihtyvät Espanjassa: ”Kiihkeä työtahti on jäänyt pysyvästi taakse”

Espanjassa suomalaisia viehättävät esimerkiksi aurinkoinen sää, alhainen hintataso ja ihmisten huomaavaisuus. Torreviejassa asuva Tessa Säilä ja Kanariansaarille kotinsa tehnyt Minna Kauppila kertovat, miten he uskalsivat tehdä Espanjan-haaveistaan totta.

Talo ja auto myyntiin, elämä etelässä tilalle

Moderni omakotitalo Turun maaseudulla, kaksi kissaa ja unelmatyö kiinteistönvälittäjänä. Tessa Säilän asiat olivat mallillaan, mutta haave Espanjasta ei jättänyt suomalaista rauhaan.

Arki oli kuin varkain käynyt uuvuttavaksi: päivystykset toimistolla, yksityis- ja yleisesittelyt, paperityöt ja kodin hoitaminen venyttivät päiviä yömyöhälle. Aamulla sama rumba alkoi alusta. Ruotsin-laivalla työskentelevä mies oli kymmenen päivää merellä ja kymmenen päivää kotona, mikä lisäsi taakkaa entisestään.

–  Sillä menolla en olisi edes eläkepäiviäni nähnyt. Havahduin, kun tajusin haluavani elää unelmaani enkä unelmoida elämääni.

Talo ja auto joutivat myyntiin, ja Tessa ja hänen miehensä muuttivat heille jo ennestään tuttuun Torreviejaan, kauniiseen keskisuureen kaupunkiin. Starttiraha, pieni omakotitalo ja työpaikka suomalaisessa kiinteistönvälitysliikkeessä odottivat Espanjassa valmiina, ja kotoutuminen sujui hyvin. Enää ei tarvinnut kiirehtiä.

–  Ihastuin heti hymyileviin espanjalaisiin, lämpöiseen ilmastoon ja ennen kaikkea valoon. Kiihkeä työtahti on jäänyt pysyvästi taakse. 

Espanja hurmasi suomalaiset

Ympäri vuoden kukkivat kukat, kauniit palmut, yömyöhään lukeminen ja ystävien tapaaminen. Eläkkeelle jäätyään Tessalla on ollut vielä enemmän aikaa tehdä itselleen tärkeitä asioita. Torreviejassa hän voi myös elää leveämmin kuin pohjoisessa.

–  Tulisin eläkkeelläni nippa nappa toimeen Suomessa. Espanjassa pärjäämme eläketuloillani ja mieheni palkalla oikein hyvin.

Aikanaan muuttorekan kaartaessa kotipihalle Suomessa Tessa itki vuolaasti edessä olevaa eroa 21- ja 23-vuotiaista lapsista. Säilien tytär on sittemmin muuttanut Torreviejaan, ja poikakin tulee aina lomillaan käymään Espanjassa.

–  Lomilla perheemme on koossa, ja ne ajat vietämme sataprosenttisesti toistemme kanssa.

Muita Espanjassa asuvia suomalaisia Tessa näkee kahvittelun ja illallisten merkeissä, ja joka joulu kyyneleet vierivät Sylvian laulun kolmannessa säkeistössä. Suomeen paluu ei kuitenkaan kuulu Säilien suunnitelmiin.

– Tulimme Espanjaan jäädäksemme. Meidän kotimme on täällä, tässä kaupungissa, tässä maassa. Olemme onnellisia juuri näin.

Suomalainen äiti ja tytär ihastuivat Espanjaan

Teini-ikäisenä Minna Kauppila vietti kesälomansa perheen Espanjan-asunnossa, ja kiinnostus maahan ja espanjaan kieleen alkoi kypsyä jo silloin. Myöhemmin hän joutui kasvokkain unelmansa kanssa: Minna tiesi, että jos tytär aloittaisi koulun Suomessa, pitkään mukana kulkenut ajatus ulkomaille lähtemisestä jäisi vain haaveeksi.

– Alun perin tarkoituksena oli muuttaa Kanariansaarille vain pariksi vuodeksi. Sopeuduimme kuitenkin molemmat niin hyvin – tytär espanjalaiseen kouluun ja minä kansainväliseen työpaikkaani –, että jäimme.

Aurinko paistaa lähes aina sinisellä taivaalla, tuntemattomat ihmiset tervehtivät ja välittävät toisistaan. Minnasta on ihanaa käydä Suomessa ja palata takaisin kotiin Kanariansaarille. Kahdesta kulttuurista nauttiminen tekee hänet onnelliseksi.

– Espanjan kielen taito on auttanut minua pääsemään sisälle tähän maahan. Olen ikuisesti kiitollinen isälleni, joka jo 1980-luvulla kannusti kielten opiskeluun.

Ulkomailla asuminen antaa jokaiselle jotakin

Molemmissa maissa on Minna mielestä omat puolensa. Espanjassa valtio ei pidä asukkaistaan samalla tavalla kuin Suomi: yhteiskunta ei tue ihmisiä taloudellisesti yhtä lailla, ja esimerkiksi sakot peritään tililtä ilman maksukehotuksia.

Tulevaisuudessa Minna haluaa asua Kanariansaarilla, mutta juuret pysyvät aina Suomessa.

– Vaikka asun Espanjassa, tulen aina olemaan luonteeltani suomalainen. Olen muuttunut sosiaalisemmaksi ja avoimemmaksi, mutta perusluonteeni ei muutu.

Minna muistuttaa, että ulkomaille muuton ei tarvitse määrittää loppuelämää. Maailmalle voi lähteä väliaikaisestikin, eikä yksikään kokemus ole turha.

–  Jotkut palaavat Suomeen ja toiset jäävät. Jokaiselle se antaa jotakin!