Sari jätti hyväpalkkaisen työnsä, kun rakkaus kysyi muuttoa Italiaan

Italiaan muutto yhdisti mikkeliläisissä raveissa kohdanneet jäärän lappilaisen ja kiihkeän napolilaisen pysyvästi. Arvostettu ja hyväpalkkainen työ Suomessa sai jäädä, kun Sari Passaro päätti tehdä kodin miehensä luokse Toscanaan.  

Sari Passaro rakastaa Suomea ja tulee aina rakastamaan. Rakkautta oli kuitenkin sekin, kun hän päätti lähteä Italiaan: muutto tuli ajankohtaiseksi, kun Sari tapasi napolilaisen miehen Mikkelissä raveissa. Kaksi journalistia kohtasi tehdessään juttua maailman parhaasta ravihevosesta Varennesta, joka oli tullut hapekkaaseen savolaismetsään kilpailemaan.  

– En ollut kiinnostunut italialaisesta romanssista, mutta ravihevosta kaikkialle – myös Suomeen – seuraava mies näki valtavasti kiinnittääkseen huomioni. Pidin häntä aluksi vain valtavan ystävällisenä ja fiksuna, mutta kun kuukaudet kuluivat ja yhteydenpitomme jatkui, rakastuin.  

Toimittajakaksikon tarina oli päättyä monta kertaa, sillä 3000 kilometriä tuntui raskaalta lujasta rakkaudesta ja viestintävälineistä huolimatta. Vasta kun Sarin lapset kasvoivat aikuisiksi, hän uskalsi muuttaa miehensä luokse Toscanaan. Suomi-arkensa hän koki olevan työn, hevosten ja lasten vuoksi niin täynnä, että puoliso olisi jäänyt jalkoihin. Kaikki miehet jäivät.  

– Jätin Suomeen mieluisan työn, hyvän palkan ja aseman. Koin, että se osuus elämästäni oli nähty ja oli jonkin uuden aika. Pärjään täällä vähemmällä, ja säästöjemme tähden ehdin hyvin etsiä töitä. Juuri nyt neuvottelen uudesta kirjoitusprojektista. 

Ystäviä ympäri maailmaa ja yhteisiä ruokahetkiä  

Toscana muistuttaa Sarin mielestä monessa Pohjoismaita: säännöistä pidetään kiinni, ihmiset osaavat englantia, jätteet lajitellaan ja laskut ja sakot maksetaan ajallaan. Jopa hevostallitkin toimivat melkein kuin Pohjoismaissa.  

– Toscana on täynnä meitä maahanmuuttajia. Täkäläiset ystäväni ovat italialaisia, ranskalaisia, saksalaisia, intialaisia ja albanialaisia.  

Ruoka ja yhdessä syöminen ovat Italiassa tärkeitä, ja Passaron perhe syö ulkoilmassa aina sään salliessa. Italiaan muuttonsa jälkeen Sari on oppinut paikalliseen tapaan arvostamaan hyvää öljyä, viiniä, kasviksia ja kalaa. Mies kokkaa usein, mutta Sari on oppinut valmistamaan maittavia aterioita itsekin.  

– Ruuan epäonnistuminen on täällä traaginen asia. Osaan jo harmistua ylikypsästä pastasta – aika paljonkin!  

Tuore toscanalainen ei kadu muuttoaan Italiaan 

Muutto Italiaan ja ikääntyminen ovat pehmentäneet kärkkäintä itsellisyyttä. Tasa-arvo on Sarille edelleen tärkeää, muttei aivan samalla tavalla kuin aiemmin.  

– Annan nykyään miesten kantaa painavimmat laukut ja maksaa ravintolassa, koska Italiassa tehdään niin. Naiset ovat täällä kuningattaria, minkä vuoksi moni paikallinen ihmetteli esimerkiksi päätöstäni ottaa mieheni sukunimi. Minulla on kuitenkin omat tapani.  

Sari on aina ollut valmis hyppäämään liikkuvaan junaan, kokeilemaan uutta ja jännittävää. Italiaan muutosta hän on kuitenkin uumoillut pysyvää.  

– Vaikka olen vasta tuore italialainen, voin jo sanoa, etten kadu siirtoani. En olisi lähtenyt ilman rakkautta, ja rakkauden vuoksi sain muuttaa valmiiseen taloon ja tutkailla uutta maata yhdessä oman tulkkini ja oppaani kanssa. Olen löytänyt paikkani.  

Suomalaisten riemua Ruotsissa: ”Tämä on ollut elämäni paras päätös”

Lukuisat suomalaiset muuttavat Ruotsiin töihin ja opiskelemaan. Sieltä löysivät kotinsa myös Iida Salmi ja Heidi Vänttinen, joiden suunta alkoi naapurimaahan muuttamisen jälkeen kirkastua.  

Koirille passit ja Ruotsin lenkkireiteille 

Ulkomailla – esimerkiksi Ruotsissa – asuminen kuuluu monen suomalaisen unelmiin, mutta usein toiveiden toteuttamiseksi tarvitaan jotakin pysäyttävää. Kouvolalainen Iida Salmi huomasi seitsemän kaupan alalla vietetyn vuoden jälkeen kaipaavansa elämäänsä käännöstä täysin toiseen suuntaan.  

–  Alanvaihto oli aiemminkin muhinut mielessäni, mutta silloin ahdistukseni kasvoi niin suureksi, että jonkin oli muututtava. Vauhdikkaana ihmisenä päätin ihan vitsillä hakea Ruotsiin töihin – jostain syystä ajattelin, ettei Ruotsissa ole suomalaisille mitään ihmeellistä tarjolla.  

Puhelinhaastattelu luisti hyvin, ja jo samana päivänä Iida nappasi työpaikan ja alkoi suunnitella muuttoa Dals-Ediin Länsi-Götanmaan lääniin. Kun kimpsut ja kampsut oli pakattu ja passit hommattu koirillekin, matka ja kotiutuminen Länsi-Ruotsin helmeen kävi leikiten. Tällä hetkellä Iida asuu Bäckeforsin kylässä miesystävänsä kanssa.  

– Luonnon rauhasta saa nauttia täällä samoin kuin Suomessakin: lähimetsä alkaa kotipihalta, ja voin päivittäin viedä lemmikkini upeisiin maisemiin. Eläinystävänä pidän myös siitä, että kotikylämme teillä ja lenkkireiteillä kulkee paljon metsäneläimiä.  

Ruotsissa sijaa suomalaisillekin 

Alun perin yksin koirineen muuttanut nuori nainen löysi vuodessa Ruotsista itselleen työpaikan, puolison ja huimasti uusia tuttavuuksia. Iida kokee saaneensa rohkeasta siirrostaan aivan uudenlaista voimaa ja luottamusta itseensä.  

–  Kun lähdin tänne, tiesin, etten matkustaisi maitojunalla takaisin Suomeen. Sillä ajatuksella olen elämääni tänne rakentanut. Seuraavaksi tarkoituksena olisi ostaa oma tupa ja aloittaa ruotsin kielen opiskelu.  

Monia suomalaisia Ruotsissa yhdistävät merkkipäivinä talojen pihoilla liehuvat siniristiliput. Iida puolestaan kertoo pitävänsä villasukkia ympäri vuoden, syövänsä paljon salmiakkia ja lakritsia ja kaipaavansa kunnon piimää.  

–  Ruotsissa asumisesta haaveileville suomalaisille sanoisin, että tervetuloa! Täällä on ihmisen hyvä olla, ja monet ruotsalaiset yritykset tarvitsevat lisää suomalaisia työntekijöitä. Ruotsiin muuttaminen on ehdottomasti ollut elämäni paras päätös.  

Opettajaksi ja ratsastajaksi lahden toiselle puolen 

Porvoolainen kilparatsastaja Heidi Vänttinen sai kipinän Ruotsia kohtaan vuoden mittaisella virkavapaalla, jonka hän vietti hevostöissä Skånessa. Suomeen saapumisen jälkeen elämä kolhi kotiinpalaajaa: Heidi erosi miehestään ja sairastui masennukseen. Hämärän keskelle tarvittiin uutta, kirkkaampaa suuntaa.  

– Päätin hakea saksan ja englannin opettajan töitä Skånesta, sillä kaipuu hevosten luvattuun lääniin oli kova. Ruotsissa asui jo valmiiksi ystäviä ja sukulaisia, joten luotin siihen, että asiat järjestyisivät. Ja niinhän ne tekivät!  

Toisella kerralla kotiutuminen Ruotsiin sujui sulavammin, sillä paikallinen henkilötunnus oli jo valmiina. Syksyn aikana palaset loksahtelivat paikoilleen: uusi koulu tuntui hyvältä, ruotsalainen avomies löytyi jo muutaman viikon jälkeen ja ennen joulua pariskunta löysi jo yhteisen maatilan kodikseen.  

– Työpäivän jälkeen on ihanaa palata kotiin maaseudun rauhaan. Kotimme lisäksi parasta Ruotsissa on avomieheni, hevoskulttuuri sekä ihmisten ystävällisyys ja auttavaisuus. Opettajuuden lisäksi rakastan työtäni ratsastuksen parissa. 

Suomalaisille uusia unelmia Ruotsissa  

Monet opetusalalla työskentelevät suomalaiset kohtaavat Ruotsissa uudenlaisen koulumaailman. Opettajista on Ruotsissa jatkuvasti pulaa, ja Heidin mukaan lähes kuka vain voi päätyä opettajaksi.  

– Suomessa kasvatuksen ammattilaisia arvostetaan enemmän, ja saankin Skånessa usein kysymyksiä kotimaani mainioista Pisa-tuloksista. Toisaalta Ruotsissa opetus on ainakin osittain modernimpaa ja luokissa keskustellaan enemmän, mikä on mielestäni myönteistä.  

Kokemuksestaan oppineena Heidi tietää sanoa, että elämän syliin kannattaa heittäytyä. Suomalaisille voi Ruotsista löytyä uusia unelmia ja sellaisia tilaisuuksia, joita ei ajattelisi olevan olemassakaan.  

 –  Elän täällä hevoshaavettani todeksi: tuomaroin, kilpailen, pidän valmennuksia ja omistan kolme hevosta ja viisi kissaa. Minulla on uusi elämä Ruotsissa, ja olen juuri nyt todella onnellinen.  

Ulkomaalainen puoliso vei maailmalle: ”Käteen jäi passi, tukku käteistä ja kaksi matkalaukkua”

Ulkomaalainen puoliso on monelle suomalaiselle todellisuutta jossain vaiheessa elämää. Muualta kotoisin olevan seurustelukumppanin voi löytää netistä, juhlista tai vaikka Paasikiven patsaalta.  

Rakkauden sanat ovat halvempia kuin asianajajat 

Knoxville Tennesseessä asuva Mark Nylander tapasi ensimmäisen ulkomaalaisen puolisonsa internetissä 1990-luvun lopulla. Tietokoneiden parissa viihtyvä Mark alkoi jutella ohjelmoimansa verkkopelin pelaajan kanssa, ja eräänä päivänä hän sai puhelinsoiton Amerikan heilalta. 

– Muutaman kuukauden etäsuhteen jälkeen lähdin hänen luokseen Knoxvilleen. Hän ei puhunut suomea ja itsestänikin tuntui, että minun kuului olla se, joka muuttaisi. Ajattelen edelleen, että elämässä katuu eniten niitä asioita, jotka tilaisuuden tullen jätti tekemättä.  

Mark sulki suomalaiset pankkitilinsä ja myi omaisuutensa kotimaassa. Käteen jäi passi, tukku käteistä ja kaksi matkalaukkua. Suhde ulkomaalaisen puolison kanssa päättyi lopulta eroon: suomalainen sanaton ilmaisu ei kääntynyt englanniksi tarpeeksi hyvin, ja yhteydenpito kahdella mantereella asuvaan sukuun kävi ajan kuluessa yhä vaikeammaksi.  

– Elämä ulkomaalaisen puolison kanssa on opettanut, että ihmisiä liikuttavat pohjimmiltaan samat motiivit maasta ja kulttuurista riippumatta. Se, että ymmärtää mitä toinen sanoo, ei tarkoita, että ymmärtää, mitä hän tarkoittaa. Rakkauden sanat ovat halvempia kuin asianajajat.  

Vierelle uusi ulkomaalainen elämänkumppani 

Erottuaan Mark jäi Knoxvilleen IT-alan töihin. Vierelle löytyi uusi ulkomaalainen elämänkumppani – tällä kertaa Kanadasta. Markin mukaan ulkomaalaisen kumppanin kanssa on erityisen tärkeää olla rehellinen itselleen. 

–  Kannattaa olla varma, ettei rakasta toista ihmistä ulkomaalaisuuden takia vaan siitä huolimatta. Pitää myös olla valmis elämään maan tapojen mukaisesti. Jos on nuori, sitoutumaton ja sydän sykkii kiivaasti, niin matkaan vaan!  

Ulkomaalaisen puolison voi löytää vaikkapa Knoxvillestä, missä eläminen on Markin mielestä halpaa ja helppoa. Suomalaisella koulutuksella ja asenteella pärjää kaupungissa mainiosti ja ilmapiiri on rento.  

Espanjasta Brasiliaan ulkomaalaisen puolison vuoksi 

Ammattikoulun lopulla Sari Mäkinen lähti madridilaisen perheen luo au pairiksi. Vuoden kuluttua hän matkusti ystävänsä kanssa takaisin Espanjaan ja tapasi diskossa tulevan miehensä, joka vaikutti hyväsydämiseltä ja kohteliaalta. 

–  Aluksi ajattelin meidän kokeneen vain perinteisen lomaromanssin, mutta lentokentällä sain häneltä ihanan viestin. Siitä kaikki alkoi.  

Puolen vuoden puhelu- ja viestimaratonin jälkeen Sari muutti ulkomaalaisen puolisonsa luokse Madridiin. Pariskunnalle on syntynyt yksi tytär, ja Espanjasta on ehditty muuttaa jo miehen kotimaahan Brasiliaan. Ulkomaalaisen puolison mukaan lähtemistä harkitsevia Sari kehottaa ainakin kokeilemaan.  

–  Kuuntele sydäntäsi, harkitse tarkasti kenen matkaan lähdet ja pysy omana itsenäsi. Itse olen kasvanut kärsivällisemmäksi parisuhteemme aikana. Ymmärrän nyt paremmin sen, että lapsia kasvatetaan eri tavoin eri maissa.  

Uskaliaampi nyt kuin ennen lähtöä  

Nuori valtiotieteiden opiskelija Kaija oli matkalla juhlista kotiin, kun hän törmäsi australialaiseen mieheen Paasikiven patsaalla Helsingissä. Puolen vuoden etäsuhteen ja Australiassa naimisiinmenon jälkeen pari muutti hetkeksi Suomeen. Pian pysyvä asettuminen Australiaan alkoi kuitenkin houkutella Kaijaa opiskelua enemmän.  

–  Miehelläni oli melkein valmis talo Australiassa, kun taas Helsingissä asuimme minun yksiössäni. Halusin nähdä muitakin paikkoja kuin Suomen, missä asuminen ei 80-luvulla ollut ulkomaalaiselle puolisolleni helppoa. Vauvallemmekin piti anoa asuinlupa ja passi, jotta häntä ei olisi karkotettu maasta.  

Muuton jälkeen elämä Australiassa asettui uomiinsa, mutta jossain vaiheessa Kaijan ja hänen miehensä tiet erkaantuivat toisistaan. Matkusteltuaan ja Lähi-idässä työskenneltyään Kaija löysi vierelleen uuden ulkomaalaisen puolison, ja Australiassa eläminen tuntuu edelleen helpolta ja oikealta.  

–  Olemme kumppanini kanssa muuttaneet Tasmanian saarelle, jolle aiomme jäädä asumaan. Kun on kerran muuttanut toiselle puolelle maapalloa, ei uuteen uskaltautuminen tunnu enää niin vaikealta. 

Suomen kieli sykähdyttää ulkomailla

Ulkomaillakin opiskellaan ja opitaan suomen kieltä. Firenzen yliopistossa työskentelevälle opettaja Lena Dal Pozzolle suomen kieli on iso osa sekä työtä että identiteettiä.  

Suomen kieli elää Pohjolan lisäksi myös ulkomailla, mistä todistaa Lena Dal Pozzon tarina. 12 vuotta Firenzen yliopistossa suomea opettanut, italialaisen isän ja suomalaisen äidin perheeseen syntynyt Lena on opiskellut suomea Firenzessä, Turussa ja Venetsiassa. Väitöskirja käsitteli kielten oppimista, omaksumista ja kaksikielisyyttä – tietysti suomen ja italian näkökulmasta.  

– Suomi ja italia ovat kaksi hyvin erilaista kieltä, mikä tekee suomen opettamisesta Italiassa mielenkiintoista ja haasteellista. Kun äidinkieli on romaaninen kieli, ei suomen erilaista kielioppia ja sanastoa ole helppoa lähestyä. Toisaalta etäisyys tekee suomesta kiinnostavamman kuin isommat ja maantieteellisestikin läheisemmät kielet.  

Suomen kielen opettaminen ulkomailla on Lenasta ainutlaatuinen tapa olla kahden maan, Suomen ja Italian, välissä. Uusia näkemyksiä ja oivalluksia pääsee syntymään, kun maita ja kieliä saa tarkastella monista näkökulmista. 

– Haasteita tuottaa suomalaisen ajattelutavan tuominen paikalliseen yhteiskuntaan. Täällä moni asia on kovin toisin kuin Suomessa. 

Ulkomaillakin uppoudutaan suomen kieleen 

Lenan mielestä mielikuva Suomesta ja suomen kielestä on ulkomailla melko myönteinen. Paikallisten oppilaitosten harjoittama kielipolitiikka sanelee paljossa sitä, millaiseksi suomen asema tulevaisuudessa muotoutuu.  

– Itseäni ilahduttaa joidenkin opiskelijoideni suuri kiinnostus ja kyvykkyys opiskella suomea. Toisia oppimiseen motivoi into Pohjoismaihin, mieltymys suomalaiseen musiikkiin tai Suomeen suuntautuva vaihtovuosi.  

Muita suomen kielestä innostuneita Lena tapaa esimerkiksi Opetushallituksen kesäisin järjestämillä opintopäivillä, joissa ulkomailla suomen kieltä opettavat pääsevät tutustumaan toisiinsa. Samoin Suomi-koulun ja Suomi-seuran toiminnassa saa tavata muita ulkosuomalaisia ja järjestää erilaisia tapahtumia – sellaisia kuin vuosittaiset suomalaiset elokuvafestivaalit Firenzessä. 

– Ulkosuomalaisten maailma on pieni! Italiassa suomea voi opiskella vain kolmessa yliopistossa, ja tunnemme kaikki toisemme.  

Lenkki ja muut lempisanat   

Produktiivisuus on Lenan mielestä parasta suomen kielessä: ulkomailla puhuttaviin kieliin verrattuna suomeen syntyy runsaasti uusia sanoja.  

– Lempisanojani ovat ainakin ahkera, harrastus ja lenkki. Niille ei löydy yhtä ytimekästä ja kuvaavaa käännöstä.  

Suomessa Lena käy vähintään kahdesti vuodessa. Raikas ja puhdas ilma, marjastaminen ja sienestäminen sekä rauhallisuus ja täsmällisyys merkitsevät hänelle paljon. 

– Pohjolassa kaikki toimii yleensä niin kuin on ilmoitettu – mikä helpotus! Siellä lenkille lähteminenkin on niin helppoa.  

Suomen kielen säilyttäminen ulkomailla on ulkosuomalaiselle Lenalle henkilökohtaisesti hyvin tärkeää.  

– Suomen kieli on suurin lahja, jonka äidiltäni sain. Nyt kun olen itse äiti, tahdon ehdottomasti antaa saman omalle tyttärelleni.  

Pakkanen vaihtui auringonpaisteeksi, kun Kati lähti Espanjaan töihin

Pohjoisen sydäntalven keskellä moni haaveilee pidempiaikaisesta asumisesta ulkomailla. Barcelonassa koulutussuunnittelijana työskentelevä Kati Rodriquez kyllästyi Suomen kylmyyteen, uskalsi toteuttaa unelmansa elämästä Espanjassa. 

Kun Kati valmistui kauppaoppilaitoksesta matkailumerkonomiksi, hän ei tiennyt päätyvänsä Espanjaan töihin.

Maailmannainen muutti ensin Hollantiin, kaipasi aurinkoisempaan ympäristöön ja asettui lopulta Barcelonaan.  

– Juuri nyt työskentelen koulutussuunnittelijana yhdysvaltalaisessa yrityksessä. Suomen lailla Espanjassakin arvostetaan ahertamista.  

Työssä iloa on ollut suomen lisäksi myös englannin, ruotsin ja espanjan taidosta. Espanjaa Kati on oppinut pikkuhiljaa kotoutuessaan maahan.  

– Kävin aluksi puolen vuoden intensiivikurssin, mistä sai paljon eväitä kielellä pärjäämiseen. Sujuvasta espanjasta on ehdottomasti ollut hyötyä töiden saamisessa.  

Barcelonalaisten työmarkkinoiden konkari 

Asiakaspalvelua, puhelinmyyntiä, johtamista, IT-tuessa toimimista… Barcelonalaisten työmarkkinoiden konkari on nähnyt kaupunkiin asettuneiden suomalaisten työn muutoksen.  

– Viimeisen kymmenen vuoden aikana suomalaisia on muuttanut tänne hurjasti lisää, ja kilpailu joistakin paikoista on kova. Toisaalta suomenkielistä työtä on paljon aiempaa enemmän tarjolla, ja esimerkiksi call center -tyyppisiä tehtäviä heltiää suomen puhujille helposti.  

Espanjassa työskentelyn valtiksi Kati mainitsee loman kertymisen heti työsuhteen alusta alkaen: pohjoisesta käytännöstä poiketen palkallisen loman pitäminen ei edellytä vuoden mittaista työskentelyä yrityksessä.   

– Myös eläminen täällä on edullista. Saan vähemmän palkkaa kuin Suomessa, mutta elinkustannukset ovat halvemmat.  

Työpäivät venyvät usein pitkiksi, sillä suurkaupungissa matkoihin uppoaa viljalti aikaa. Siirtymien ja lounastunnin vuoksi työpäivä voi kestää jopa 11 tuntia.  

– Yllättävintä on ollut se, että joissakin täkäläisissä firmoissa vallitsee viidakon laki: työntekijä saatetaan yhtäkkiä irtisanoa ilman kunnon selitystä. Onneksi suurin osa yrityksistä on kuitenkin reiluja.  

Lämpöä ja tilaa lapsille  

Alun perin Espanjaan töihin lähteminen houkutteli maan lämpimän sään tähden. Pakkasen pauke onkin jäänyt taa, sillä Barcelonassa jopa talvi muistuttaa kylmimmilläänkin vain Suomen syksyä. 

– Merituuli tuivertaa hyytävästi yleensä vain tammi-helmikuussa, ja silloin täytyy olla hanskat, pipo ja kaulahuivi.  

Muina vuodenaikoina lämpö hellii suurkaupungin asukkaita, ja Kati on todella saanut kaihoamaansa aurinkoa.  

– Puolet vuodesta perheemme melkein asuu rannalla, eikä viikonlopuille ja lomille välttämättä tarvita muita suunnitelmia.  

Kolmen lapsen äitiä viehättää myös espanjalainen letkeä elämäntyyli ja ajatus siitä, että perheen pienimmät kuuluvat elämään.  

– Esimerkiksi lasten ottaminen mukaan ravintolaan on täällä mielestäni hyväksyttävämpää kuin Suomessa. Heidän kanssaan voi tehdä täällä melkein mitä vain! 

Espanjassa perhettä arvostetaan ja yhteisiin hetkiin panostetaan paljon. Iltapäivisin koulujen porteilla on sankoin joukoin ikäihmisiä, sillä usein isovanhemmat auttavat lasten kyyditsemisessä. Ala-astelaisten koulupäivät kestävät tavallisen työpäivän verran, yhdeksästä viiteen.  

– Monet äidit tekevät lyhyempää työpäivää viedäkseen tai hakeakseen lapsensa koulusta. Lain mukaan työnantajien on annettava siihen lupa, jos perheen lapset ovat alle 12-vuotiaita.  

Ikävä vain salmiakkia ja siikaa 

Moni suomalainen mielisi lähteä jonain päivänä Espanjaan töihin. Katin mielestä haaveiden lisäksi tarvitaan aimo annos reippautta ja oma-aloitteisuutta, sillä Espanjassa palveluita ei paketoida kansalaisille samalla tavalla valmiiksi kuin pohjoisessa. Uuteen kulttuuriin sopeutuminen tuo väistämättä mukanaan omat hohdokkuutensa ja haasteensa. 

– Työpaikat, koulut, asunnot ja terveydenhuolto on löydettävä itse. Varsinkin byrokraattiset asiat sujuvat sutjakammin, jos taitaa espanjaa edes hiukan.  

Espanjalaista sielunmaisemaa luonnehtii rentous ja iloisuus, ja aurinkoinen ilmapiiri on saanut Katinkin viihtymään maassa mainiosti. Päätös lähteä töihin Espanjaan on osoittautunut matkan varrella oikeaksi.  

– Työ on aina työtä, tehtiin sitä missä maailmankolkassa tahansa. Kaikkeen sopeutuu ja tämä maa on todella osoittanut olevansa sopeutumisen arvoinen. Kaipaan Suomesta oikeastaan vain salmiakkia ja siikaa! 

Ruotsiin töihin lähtenyt ensihoitaja: ”Todennäköisesti jään Tukholmaan”

Ruotsiin töihin lähtö yllätti niin ensihoitaja Henriikka Salonojan itsensä kuin hänen suomalaisen perheensäkin. Alun hämmennys on vaihtunut sujuvaan arkeen tukholmalaisena ensihoidon ammattilaisena.  

Nuorempana Henriikka Salonojan tulevaisuuden toiveisiin ei kuulunut ulkomaille työllistyminen. Turusta valmistunut ensihoitaja teki vuoden Suomessa töitä, näki sattumalta ilmoituksen Tukholmaan rekrytoitavista suomalaisista ambulanssityöntekijöistä ja päätti koettaa onneaan.  

– Lähdin Ruotsiin töihin sillä ajatuksella, että kokeillaan. Kävin kahdessa haastattelussa Helsingissä ja syyskuussa 2015 muutin Tukholmaan, missä olen siitä saakka asunut.  

Henriikka työskentelee ensihoitajana Tukholman pohjoispuolella Täbyssä, jossa asuu 60 000 asukasta – parikymmentä tuhatta vähemmän kuin Henriikan kotikaupungissa Porissa. 

– Yllätin päätökselläni Ruotsiin töihin lähtemisestä sekä itseni että perheeni. Olen viihtynyt täällä tosi hyvin ja tuntuu, että kokeilustani tulikin melkein koko elämä.  

Upeita uramahdollisuuksia ja ihmisenä kasvua 

Tukholma on tarjonnut ensihoitajalle upeita uramahdollisuuksia: Henriikka on pystynyt kehittämään ammattitaitoaan monilla työnantajan tarjoamilla koulutuksilla, ja kaupungissa myös riittää monenlaisia työpaikkoja alan ammattilaisille.  

– Suomalaisesta ensihoidosta poikkeaa ambulanssikuljetuksen maksuttomuus, erilainen lääkkeiden määrääminen sekä se, että täällä ambulanssikyytiä pyytävälle potilaalle on aina sellainen annettava. 

Aluksi kollegoiden kanssa jutustelu ja eri murteiden ymmärtäminen tuottivat Henriikalle haasteita, mutta nykyään ruotsiksi työskentely sujuu koko ajan sujuvammin ja sujuvammin. Paikalliseen työpaikkakulttuuriin tottuminen on ottanut aikansa.   

– Vaikka olemme naapurimaita, keskustelut käydään täällä aika eri tavalla. Suomalainen saattaa turhautua, kun ruotsalaiset pyrkivät aina saavuttamaan kaikkia miellyttävän ratkaisun ja myönteisen ilmapiirin.  

Henriikka kokee Ruotsiin töihin muuttamisen tehneen hänestä avoimemman ja laajemmin maailmaa katsovan ihmisen. Toisaalta arvostus omaa kotimaata ja suomalaisuutta kohtaan on kasvanut.  

– Ikävöin perhettäni, ystäviäni ja tietysti suomalaista ruokaa.  

Kun Ruotsiin töihin lähtö houkuttaa 

Tukholmaa Henriikka kiittää nopeista kulkuyhteyksistä. Pääkaupunki tulvii elämää: jokaiselle illalle ja viikonlopulle löytyy laaja kirjo aktiviteetteja ja tapahtumia, joihin tarttua. Kritiikkiä Tukholma saa kodin löytämisen kinkkisyydestä.  

– Vuokra-asunnot ovat täällä kiven alla ja maksavat todella paljon.  

Ruotsiin töihin lähtemistä harkitsevia Henriikka kehottaa tarttumaan tilaisuuteen ja uskaltamaan. Jos ruotsin kieltä hallitsee edes jotenkuten sujuvasti ja pitää mielensä avoinna, töitä – ja muita maassa asuvia suomalaisia – löytyy varmasti.  

– Töihin Ruotsiin lähteneitä suomalaisia asuu täällä aivan valtavasti, enkä koe itseäni erityisen ulkopuoliseksi tai ulkomaalaiseksi. Todennäköisesti jään tänne, sillä melkein koko elämäni on nyt Tukholmassa. Suomeen pääsee aina lomilla.