Kun suomalainen mielii maailmalle

Suomalaiset lähtevät maailmalle, sukeltavat eri kulttuureihin ja viehättyvät niistä. Heikki Warma lähti paremman elämänlaadun perässä Texasiin ja Hanna Fredriksson nauttii elämästään Madridissa.

Haikara pudotti Suomeen matkalla Amerikkaan

Vanginvartijan palkalla pystyi Suomessa elämään nipin napin, jos teki viikonloppuisin portsarin töitä. Heikki Warma halusi kuitenkin jotain enemmän ja tiesi ammattinsa paremmin palkatuksi ja arvostetuksi Yhdysvalloissa.

– Heti Texasiin saapuessani tiesin kuuluvani tänne. Pidän maan perinteisyydestä, siitä, että seistään niiden arvojen takana, joille Pohjois-Amerikka on aikanaan rakennettu.

Heikki oli aina sanonut, että haikara pudotti hänet vahingossa Suomeen matkallaan Amerikkaan. Suomalaisia maailmalle lähteneitä löytyi suvusta useampi: koko lapsuutensa ajan Heikki sai kuunnella Kanadan-tarinoita 1900-luvun alusta isoisältään, joka oli asunut vaahteranlehtien luvatussa maassa seitsemän vuoden ajan.

Vajaassa kahdessa vuodessa Heikki on pystynyt kustantamaan perheelleen oman talon ja upouuden auton. Texas, sen asukkaat ja myönteinen ilmapiiri ovat lähellä Heikin sydäntä. Hänen mielestään kaupungin ihmiset tekevät aidosti toisilleen hyvää, vaikka amerikkalaisista usein muuta väitetään.

– Muistan aina sen kerran, kun tyttäreni auto hajosi ja tutkin konepeltiä keskellä tietä. Moni autoilija pysähtyi tarjoamaan apuaan ja lopulta yksi lupautui ajamaan perässäni läheiselle huoltoasemalle. Hienoja ihmisiä!

Suomalainen, uskalla lähteä maailmalle!

Maailmalle lähtöä miettiviä suomalaisia Heikki kannustaa tekemään rohkeita mutta harkittuja ratkaisuja. Muiden mielipiteiden mukaan menemisen sijaan kannattaa ottaa itse asioista selvää ja luottaa siihen, että takaisin voi aina palata.

– Olen iloinen, että uskalsin muuttaa sinne, minkä tunsin jo ennen lähtöä kodikseni.

Pohjois-Amerikka on piirtynyt Heikin sielunmaisemaksi, ja keväällä hän suuntaa ensimmäistä kertaa kuuden vuoden tauon jälkeen Suomeen. Ikävä on maailmalla ollut ainoastaan suomalaisia ystäviä sekä sukulaisia – ja tietysti saunaa.

– Ystävieni mielestä olen enemmän amerikkalainen kuin suurin osa heidän tuntemistaan syntyperäisistä jenkeistä. Amerikkalaiseksi olen itse itsenikin aina tuntenut!

Rohkeuden ja armollisuuden kartuttamista

Miten elämä muuttuisi, jos viettäisi seuraavat yhdeksän vuotta ulkomailla? Yhteensä lähes vuosikymmenen verran Kööpenhaminassa, Genovassa ja Madridissa asuneelle Hanna Fredrikssonille ulkosuomalaisuus tuli tutuksi jo lapsena. Perhe muutti isän työn mukana Englantiin ja Italiaan ja matkusteli paljon.

Madridiin Hannan puolestaan vei rakkaus: yhdeksän kuukauden etäsuhteen jälkeen hän päätti hakea asiakaspalvelupäällikön töitä puolisonsa asuinkaupungista. Eläväisessä Madridissa riittää aina tekemistä, ja ilmasto on hellinyt auringon ystävää. Suomi ei ole silti suinkaan unohtunut. 

– Vierailen pohjoisessa 3–4 kertaa vuodessa, ja lisäksi puhun koiralleni vain suomea. Huomaan usein puhuvani myönteisesti Suomesta ja suomalaisista. Kaukaa on helppo nähdä, miten monet asiat ovat siellä hyvin.

Uuteen kulttuuriin solahtaminen on sujunut muuttamiseen tottuneelta seikkailijalta hyvin. Vuosien saatossa Hanna on opetellut päästämään irti ja luottamaan siihen, että elämä soljuu eteenpäin omalla painollaan.

– Maailmalla oppii rohkeammaksi ja armollisemmaksi itseään kohtaan, kun huomaa, miten sama asia voidaan tehdä lukuisin tavoin. Kukaan ei voi osata kaikkea täydellisesti.

Selviääkö suomalainen maailmalla?

Maailmalle lähtemisessä suomalaisia mietityttävät usein raha-asiat sekä uuden tuttavapiirin luominen. Sydänystäviä voi Hannan mielestä saada ulkomaillakin yllättävän helposti, jos vain antaa ihmisille mahdollisuuden. Ennen muuttamista kannattaa tietysti huolehtia toimeentulon riittävyydestä, mutta oikean hetken koittaessa pitää vain rohjeta lähteä.

– Paikallisetkin pärjäävät, joten miksei suomalainen pärjäisi. Loppujen lopuksi olemme kaikki hirveän samanlaisia.

Ulkomaille uskaltautuminen opettaa paitsi erilaisista kulttuureista ja ihmisistä myös omasta itsestä. Hyvin voi voida, vaikka naapurissa ei asuisikaan vanhoja ystäviä, perhettä tai muita suomalaisia. Maailmalla asuttujen vuosien jälkeen Hanna kokee edelleen olevansa hyvin suomalainen. Kotimaahan paluusta hän ei vielä osaa sanoa.

– Todennäköisesti asumme ulkomailla vielä jonkin aikaa – vaikka eihän tämä ole meille enää ”ulkomaat”, tämä on koti!

Tie eläinlääkäriksi käy Latvian lääkiksen kautta

Tiesitkö, että Latvian lääkiksessä voi opiskella myös eläinlääketiedettä? Pienistä luokkakoista ja kansainvälisestä ilmapiiristä nauttiva Paula Kuosa opiskelee eläinlääkiksessä toista vuotta.

Majesteettinen rakennus Latvian Riikassa häikäisi Paula Kuosan. Palatsi kuului Latvian lääkikselle, jonne Paula oli hakenut opiskelemaan eläinlääketiedettä. Kun hyväksymiskirje yliopistosta kolahti postilaatikkoon, vuosikausia kestänyt stressi tulevaisuudesta lakkasi.

– Itkin, sillä murehdin lähtöni vaikutusta parisuhteeseeni ja iäkkäisiin isovanhempiin. Tiesin kuitenkin, että minun olisi mentävä ja kaikki asiat järjestyisivät aikanaan.

Pienenä Paula haaveili eläinlääkärin työn lisäksi hopeasepän, käsityönopettajan sekä urheilualan ammattilaisen tehtävistä. Ylioppilaaksi ja eläintenhoitajaksi kouluttauduttuaan hän kokeili osteopatian opiskelua, mutta huomasi nopeasti kaipaavansa takaisin eläinten pariin.

Suomen eläinlääketieteelliseen pääseminen ei näyttänyt todennäköiseltä, sillä Paula ei ollut koskaan rakastanut pänttäämistä. Viro karsiutui lukukausimaksujen kalliuden ja Puola pitkän välimatkan tähden, ja jäljelle jäivät Latvia ja Liettua. Liettuan koulu oli valtava, mutta Latvian pienestä lääkiksestä Paula piti saman tien.

– Tunsin heti olevani kotonani. Riikasta lentää Suomeen helposti, ja Latvian lääkis maksaa vähemmän kuin Liettuan. Valinta oli lopulta aika selkeä.

Henkilökohtaista opetusta ja kansainvälistä tunnelmaa

Latvian ihmislääkiksessä opiskelee paljon suomalaisia, mutta eläinlääkiksessä heitä on vähemmän. Ryhmäkoot ovat ylipäätään pieniä, ja Paulan käymällä eläinlääkiksen kansainvälisellä luokalla opiskelijoita on vain kuusi. Latvian lääkiksen valtteina hän pitää henkilökohtaista opetusta ja yliopiston joustavuutta.

– Kokeita voi uusia vapaasti, kunhan asiasta sopii opettajan kanssa etukäteen. Koulua on vain neljänä päivänä viikossa, joten Suomeen voi helposti lentää pidemmäksi viikonlopuksi.

Englanniksi opiskelu avaa ovia valmistumisen jälkeen, ja kansainvälisessä ympäristössä Paula on tutustunut ihmisiin esimerkiksi Saksasta, Hollannista, Intiasta ja Espanjasta.

– Arvostan Suomea nykyään enemmän. Kelasta tulevan opintotuen vuoksi minun ei tarvitse huolehtia rahasta samoin kuin esimerkiksi intialaisten kavereideni.

Opiskelut Latviassa, rakkaat Suomessa

Kahden maan välillä eläminen tuntuu välillä raastavalta, ja toisinaan yhteisen kielen puute hiertää. Latviassa esimerkiksi postin ja lääkäriasemien verkkosivut ovat latviaksi tai venäjäksi, joista kumpaakaan Paula ei puhu.

– Jos englannilla ei pärjää, tulee ongelmia. Onneksi kaikki opiskeluni ovat englanniksi.

Kauniit hiekkarannat, ihanat meripihkakorut ja elävä käsityökulttuuri ovat hurmanneet Paulan. Ennen opiskeluita hän ei tiennyt maasta mitään, mutta nykyään Latvia tuntuu jo toiselta kodilta.

Vapaa-aika hurahtaa kuntosalilla treenamisen ja ystävien näkemisen parissa, ja Suomeen Paula lentää joka toinen tai kolmas viikonloppu.

– Asun Latviassa hälyisässä asuntolassa, ja siksi rakastan Suomen rauhaa ja luontoa. Kuuntelen metsässä hiljaisuutta ja vietän aikaa rakkaideni kanssa.

Rohkeasti Latvian lääkikseen

Tuleva eläinlääkäri rohkaisee alasta kiinnostuneita hakemaan Latvian lääkikseen, sillä ulkomailla opiskelu on hänen mielestään rikkaus. Uudessa maassa kannattaa kulkea avoimin mielin: Rupsahtaneen näköisestä talosta voi löytyä kaupungin ihanin kahvila. Ihmiset ovat avuliaampia kuin ajattelisi, ja vaikeistakin tilanteista selviää.

– Ei haittaa, vaikka joku englannin sana unohtuisi. Aina voi selittää toisella tavalla, uusia kokeita ja aloittaa alusta.

Valmistumisen jälkeiset suunnitelmat ovat vielä auki, mutta maailma kiehtoo Paulaa. Espanjassa toimii suomenkielisiä klinikoita, Afrikka houkuttelee ja Uudessa-Seelannista löytyy perhesiteitä. Aika näyttää, ja Paula uskoo löytävänsä paikkansa.

– Siedän nykyään stressiä paremmin ja luotan itseeni enemmän kuin ennen Latviaan muuttamista. Tänä päivänä tiedän, että minä pärjään ja pystyn!

Suomalaiset Saksassa ovat verkostoituneet hyvin

Järjestötoiminta, suomalaiset seurakunnat sekä Suomi-koulut tuovat suomalaiset Saksassa yhteen. Saksalais-suomalaisen seuran aktiivi Marja Gülch kutsuu kaikki mukaan vapaaehtoistoimintaan toisten suomalaisten kanssa mutta korostaa myös, miten tärkeää on integroitua paikalliseen yhteiskuntaan. Gülch itse on asunut Saksassa jo lähes 25 vuotta eikä lähtisi enää pois – Saksasta on tullut koti. 

Saksa vetää suomalaisia puoleensa: Suomen Saksan-suurlähetystön mukaan Saksassa asuu yli 15 000 Suomen kansalaista. Maiden välillä on pitkät yhteistyöperinteet niin kaupallisesti kuin kulttuurisestikin, mistä kertoo muun muassa monipuolinen saksalais-suomalainen järjestötoiminta. 

– Suomalaiset Saksassa ovat verkostoituneet hyvin, arvioi Marja Gülch, Deutsch-Finnische Gesellschaftin eli Saksalais-suomalaisen seuran – lyhyesti DFG:n – Stuttgartin osaston puheenjohtaja. Gülch korostaa, että seuran toiminnan päätähtäin on Suomesta kertominen saksankieliselle yleisölle, mutta tärkeää on myös Saksassa asuvien suomalaisten välinen yhteys. Gülchin johtama paikallisosasto on vuosien saatossa järjestänyt muun muassa suomalaisia juhannus-, joulu- ja itsenäisyyspäivän juhlia.  

– Nyt on tulossa uudenlaista toimintaa, hän vinkkaa. Seuran lisäksi Gülch listaa muun muassa suomalaiset seurakunnat sekä Suomi-koulut tärkeinä suomalaisia yhteen tuovina tahoina Saksassa. 

Saksa yllätti omalla tavallaan, mutta muuttoprosessi oli kivuton  

Gülch itse päätyi Saksaan monien vaiheiden kautta. Miehensä kanssa he asuivat ensin vuosia eri maissa, mutta sitten koitti jokaista järkyttänyt yö, jolloin Estonia upposi Itämeren aaltoihin. 

– Puolisoni oli silloin Tukholmassa töissä, ja itse asuin Espoossa, enkä pystynyt enää nukkumaan öinä, joina tiesin hänen olevan laivassa, Gülch muistelee. Oli tullut aika perustaa yhteinen koti jonnekin. 
 
Saksaan pariskunta päätyi Gülchin puolison töiden myötä. Vajaan 25 vuoden takaista muuttoprosessia hän kuvailee kivuttomaksi, vaikka olikin ollut hämmentävää, ettei asunnossa ollut keittiötä valmiina, vaan kaikki piti ostaa ja järjestää itse. Kielen suhteen tarvittiin näkökulman muutos – se, ettei englannin kielen taito riitäkään, on vuosien varrella yllättänyt monet muutkin suomalaiset Saksassa oleskelun alkuvaiheessa. 

– Lukion saksasta oli pitkä aika, ja olin asennoitunut käyttämään vain englantia. Kun sitten olin suorittanut Saksassa tarpeelliset kielikurssit ja läpäissyt kielikokeen, tunsin itseni varsin vahvaksi, Gülch muistelee ja jatkaa pilke silmäkulmassa:
 
– Tosin kun sairaanhoitaja kysyi keisarinleikkauksen jälkeen, joko olin tehnyt Stuhlgangin, en kyllä alkuunkaan tiennyt, mistä puhutaan. Tiesin, että Stuhl on tuoli ja Gang tarkoittaa käymistä, mutta että olinko käynyt tuolin kanssa kävelyllä – enpä ollut. No, myöhemmin selvisi, mistä oli ollut kyse [nimittäin ulostamisesta]. 
 
Saksassa Gülch on ehtinyt paljon. Hän on muun muassa kouluttautunut oppaaksi, mutta kokemusta on kertynyt myös esimerkiksi suomen kielen opetuksen parissa, mitä monet suomalaiset Saksassa sivutoimisesti tekevät. Parhaillaan Gülch opettaa suomea kolmessa eri kansanopistossa. Saksasta on vuosien saatossa tullut koti. 

– En suunnittele muuttoa takaisin Suomeen. Minulla on täällä kaikki, Gülch toteaa. Hän kaipaa toisinaan perhettä ja ystäviä Suomesta, mutta onneksi lapset ja lapsenlapset ovat Saksassa. 

Tutut suomalaiset Saksassa ovat ansainneet kiitoksen 

Saksaan muuttoa harkitsevia Gülch kannustaa opiskelemaan kieltä hyvissä ajoin ennen muuttoa. Uudet Saksaan muuttajat hän toivottaa tervetulleeksi mukaan DFG:n kaltaiseen toimintaan. 

– Sieltä saa paljon kontakteja ja tärkeitä vinkkejä, keneltä tai mistä voi saada apua. 

Hän rohkaisee kuitenkin solmimaan rohkeasti kontakteja paikallisten kanssa. 
– Miksi olla vain suomalaisten kanssa, kun on kerran lähtenyt maailmalle, hän tiivistää. Pohtiessaan omaa integroitumisprosessiaan Gülch lisää, ettei kannata käyttää turhaa energiaa Suomen ja Saksan vertailuun. On hyväksyttävä, että maassa eletään maan tavalla. 

– Täällä moni asia on toisin ja hoidetaan täkäläisillä säännöillä. Minä yritin alkuun muuttaa tätä maata Suomeksi. En tietenkään onnistunut. 
 
Suomalaiset Saksassa saavat Gülchiltä lämpimät kiitokset. Hän kertoo saaneensa yhteisöltä tukea niin Bonnissa, Schwäbisch Gmündissä kuin nyt Göppingenissäkin asuessaan. DFG:n riveissä on aina tarvetta myös uusille auttaville käsille, ja Gülch kutsuukin kaikki innokkaat mukaan toimintaan. 

Suomalaiset solahtivat Amerikkaan: ”Mainettaan parempi maa”

Amerikkaan suomalaisia vetävät esimerkiksi parempi palkka, rakkaus ja seikkailunjano. Etelä-Indianassa asuva Mari Hendricks ja Seattleen asettuneet Lari Luoma ja Muusa Liinpää kertovat, mikä Yhdysvalloissa hurmasi heidät.

Mainettaan parempi maa

Yhdysvallat oli siintänyt Lari Luoman haaveissa jo pitkään, kun työnantaja ehdotti muuttoa Seattleen. Parempi palkkataso, ostovoima ja lukuisat työmahdollisuudet vetivät IT-alan ammattilaista puoleensa, ja myöhemmin Lari on huomannut maassa paljon muutakin hyvää.

 – USA:ssa on palvelukulttuuri: kun viet auton huoltoon, se huolletaan ja pestään odottaessa. Kaiken tämän saa 3–4 kertaa halvemmalla kuin Suomessa. Yllättäen myös terveydenhuolto on toiminut täällä erittäin hyvin, ja työnantajan vakuutus kattaa koko perheen. Mielestäni Yhdysvallat on mainettaan parempi maa.

Seattlessa asuu huomattava määrä suomalaisia, ja Larikin on viihtynyt kaupungissa mainiosti. Valtameri, vuoret ja järvet näkyvät takapihalle, ja luonto on lähempänä kuin Espoon-kodissa. Karhut, majavat ja valaat piristävät arkea, ja nähtävää riittää.

 – Maa on niin suuri, että autolla voi ajaa kylmästä lämpimään, esimerkiksi sateisesta Seattlesta on kahden päivän matka aurinkoiseen Etelä-Kaliforniaan. Rakastan hypätä autoon uudessa kaupungissa ja ajaa auringonlaskuun suoraa tietä country-musiikin soidessa.

Yksi ikimuistoisimmista hetkistä Yhdysvalloissa oli Larin ensimmäinen vierailu Seattlessa, jolloin hän katseli tuoreen vuokra-asuntonsa ikkunasta Mount Rainier -tulivuorta.

 – Olin ja olen edelleen todella onnellinen, että pääsin muuttamaan yhdelle maailman kauneimmista metropolialueista. 

Suomalaiset viihtyvät Amerikassa luonnon syleilyssä

Amerikka on ihmemaa, ajatteli 12-vuotias Mari Hendricks vieraillessaan Chicagon lähellä asuvilla sukulaisillaan. Kun vuosia myöhemmin rakkaus USA:n armeijan majurin kanssa roihahti, myönteinen mielikuva maasta rohkaisi häntä tarttumaan tilaisuuteen ja muuttamaan Yhdysvaltoihin.

 – Yhdeksän kuukauden seurustelun jälkeen löysimme itsemme Las Vegasin vihkikappelista. Emme kutsuneet häihimme ketään, vaan nautimme kauniista päivästä kahden. Uusi mies, uusi koti ja uusi työ tulivat elämääni rysäyksellä.

Pariskunta asuu 21-vuotiaan poikansa kanssa metsän ja järven syleilyssä Etelä-Indianassa ihastuttavassa, valtavassa puutalossa. Joukko suomalaisnaisia tulee kerran vuodessa Hendrickseille viikonlopuksi, ja Facebookista Mari on löytänyt muitakin Amerikassa asuvia suomalaisia.

 – Olen Suomen ja Amerikan kansalainen, mutta Yhdysvallat on kotini. Suurin osa amerikkalaisista ihmisistä on ystävällisiä, ja elämä Indianassa soljuu rauhallisesti eteenpäin. Täällä on vain niin helppo hengittää.

Seattle täyttymyksenä ja lapsuuden maisemana

Suomalaisia päätyy Amerikkaan myös muilla tavoin kuin työkomennuksen tai naimisiinmenon tähden. Helsinkiläinen Muusa Liinpää ja hänen miehensä kaipasivat maailmalle ja lähtivät lopulta paikallisen työsopimuksen perässä Seattleen.

 – Paluulippua tai työkomennuksen tuomaa turvaa ei ollut, joten muuttaminen jännitti meitä kovasti. Suurella innolla kuitenkin lähdimme suureen seikkailuun. Pian ihastuimme kauniiseen ja turvalliseen Seattleen, missä vallitsee liberaali ja rento tunnelma.

Liinpäidenkin pihassa vierailee metsän asukeista esimerkiksi karhuja, peuroja ja ilveksiä. Muita Amerikassa asuvia suomalaisia Muusa tapaa maanantaisin käsitöiden merkeissä, ja seattlelainen suomalaisyhteisö on muutoinkin sangen aktiivinen. Suomeen perhe ei aio palata.

 – Amerikassa olen ymmärtänyt, että suomalaisten tapa tehdä asioita on vain yksi tapa muiden joukossa. Ystävämme ja työmme ovat täällä, ja lapsemme viihtyvät kotikaupungissaan. Minä kasvoin Helsingissä, mutta Seattle on jälkikasvumme lapsuuden maisema.

Sisällissodan jälkimainingit ja kulttuurien kauneus – ulkomaille töihin lähtenyt Tiina-Marja on urallaan nähnyt elämän koko kirjon

Sodan runtelema Liberia, elämää sykkivä Lontoo, aurinkoinen Málaga… Ulkomailla töissä oleva Tiina-Marja Knuuttila on kolmenkymmenen vuoden aikana ylittänyt rajojaan, riemuinnut matkasta ja ihmetellyt yhtä suomalaisia työntekijöitä yhdistävää piirrettä.

Missään ei näy kissoja, koiria, rottia eikä mitään muutakaan syötäväksi kelpaavaa. YK:n tankit seisovat joka kadunkulmassa ja muistuttavat Liberiaa runnelleesta sisällissodasta. YK:ssa vapaaehtoisena työskentelevä Tiina-Marja Knuuttila yrittää parantaa vankien oloja – vaihtelevin tuloksin.

 – Kohtasin sellaisia asenteita, että ”vangeille riittää, jos he saavat syödäkseen kolmesti viikossa”. Yhteiskunnan rakenteet olivat maan tasalla, eikä mikään toiminut.

Kaukokaipuun kärpäsen purema Tiina-Marja on ehtinyt uransa aikana olla ulkomailla töissä Liberian lisäksi mm. Ruotsissa, Englannissa, Brasiliassa, Taiwanissa ja Intiassa. Ensi askel maailmalle oli taloustieteiden tutkinnon suorittaminen nuorena Uumajan yliopistossa.

 – Lukioaikaiset ystäväni suunnittelivat muuttoa Ruotsiin, joten hain sinne itsekin. Lopulta kävi niin, että minä lähdin ja he jäivät.

Altaalla loikoilua lounasaikaan ja kymmenen sekunnin työmatka

Viimeisimpänä vauhdikasta elämää elänyttä Tiina-Marjaa alkoi kutsua veljen suosittelema Espanjan Aurinkorannikko. Kun kävi selväksi, että työ kansainvälisen yhtiön projektipäällikkönä sallisi etätyöskentelyn, hän päätti muuttaa Málagaan.

 – Välillä lennän pääkonttoriimme Lontooseen ammentamaan työyhteisöstä voimaa. Kotona työskentely on toisinaan yksinäistä.

Aamustressit ovat jääneet taa, kun matka makuuhuoneesta työpaikalle olohuoneeseen kestää kymmenen sekuntia. Etelän lämmön vuoksi Tiina-Marja tuntee usein olevansa yhtä aikaa ulkomailla töissä ja lomalla.

 – Lounastunnilla loikoilen monesti uima-altaalla auringossa. Ei hullumpi tasapaino työn ja vapaa-ajan välillä!

Elä ja opi -taktiikalla töissä ulkomailla

Työ merkitsee yksin asuvalle Tiina-Marjalle paitsi tulonlähdettä myös mahdollisuutta kehittyä ihmisenä. Töissä ulkomailla oleva joutuu väistämättä näkemään kulttuureista sekä niiden kauniin että karun puolen, elämän koko kirjon.

Erään kerran Taiwanissa työskennellessään Tiina-Marja kertoi asiantuntijana tiimilleen, millaista lopputulosta tavoiteltiin. Hän ihmetteli alaistensa naurua ja huomasi lopulta näiden tehneen kaiken aivan oman päänsä mukaan.

 – Muistin naurun merkitsevän Taiwanissa sitä, että ihmiset ilmaisevat olevansa eri mieltä mutta tahtovat suojella puhujaa kasvojen menettämiseltä.

Elä ja opi -taktiikka auttaa Tiina-Marjan mielestä pärjäämään töissä ulkomailla. Suomalainen tapa tehdä asioita ei välttämättä istu muihin maihin, ja kussakin maailmankolkassa työelämää sanelee vahvasti maan kulttuuri. Esimerkiksi Espanjassa näkyy Tiina-Marjan mielestä edelleen diktaattori Francon aika: byrokraattien valtaa on turha kyseenalaistaa, ja pienestä remontistakin täytyy pulittaa kunnalle.

 – Sodat, diktatuurit ja historialliset seikat – kaikki vaikuttaa kaikkeen. Jos ihmiset työskentelevät auktoriteetteja peläten, omia mielipiteitä ja ideoita ei uskalleta tuoda esiin. Kaikki tämä on todella opettavaista.

Päivä päivältä rikkaampaa elämää

Vaikka Englannissa työskentely hioi terävimmät sanansärmät pois, kokee Tiina-Marja toisinaan edelleen ilmaisevansa itseään liian suoraan. Ulkomailla töissä ollessaan hän on huomannut toisenkin suomalaisia työntekijöitä yhdistävän piirteen.

 – Jos tuotoksessa on 80 % hyvää ja 20 % parantamisen varaa, muiden kansallisuuksien edustajat pitävät aikaansaannosta fantastisena. Suomalainen sen sijaan ottaa esiin sen, mitä pystyisi vielä kehittämään. Saammeko me vaatimattomat iloita vasta, kun jälki on täydellistä?

Yli kolmenkymmenen vuoden ulkomailla työskentelyn jälkeen Tiina-Marjalla on yhä Suomen passi ja kansalaisuus. Kotimaasta hän ikävöi veljiensä lastenlapsia, lapsuuden tunnelmaa ja kevään tuoksua lumen sulaessa. Töitä hän tahtoo silti tehdä jatkossakin Málagassa.

 – Saan jatkuvasti haastaa itseäni ja opetella nauttimaan asioista, jotka ensi silmäyksellä vaikuttavat yksinomaan ikäviltä. Elämäni käy koko ajan rikkaammaksi!

Ulkomailla asuminen valoi itseluottamusta: ”Suurimmat esteet lähtemiselle olivat omassa mielessä”

Asuminen ulkomailla voi johdattaa ihmisen lähemmäs itseään ja omaa paikkaansa elämässä. Thaimaahan muuttanut Johanna Juhannusvuori ja Itävaltaan asettunut Minna Koskelo kokevat kasvaneensa rohkeammiksi maailmalla.

Arkuudesta kukkaan puhkeamiseen

Lapsena ja nuorena Johanna Juhannusvuori oli haaveilija, ja hänen unelmiinsa lukeutui myös ulkomailla asuminen. Kotona pieneen mieleen ehti kuitenkin juurtua uskomus, ettei tavallisilla ihmisillä ole oikeutta tavoitella tähtiä.

Thaimaahan tie vei monen mutkan kautta. Kun Johannnan ja hänen entisen miehensä tiet erkaantuivat toisistaan, aikanaan yhdessä ostettu Thaimaan-asunto päätyi Johannalle. Avioerossa meni samalla työ yhteisessä yrityksessä.

– Kun löysin työn Thaimaasta, päätin lähteä kokeilemaan ulkomailla asumista – eihän minulla ollut enää mitään menetettävää.

Ulkomailla asuminen mullisti koko ikänsä samalla paikkakunnalla asuneen suomalaisen elämän täysin: toimimattomassa parisuhteessa Johanna oli oppinut ajattelemaan, ettei pärjännyt itse eikä osannut hoitaa asioitaan. Lopulta kaikki kävi yllättävän kivuttomasti.

– Asumalla ulkomailla olen saanut tutkia sitä, kuka oikeasti olen. Luottamus omiin kykyihini kasvaa koko ajan. Minähän saan itse valita, millaista elämää tahdon elää!

Suurimmat esteet ulkomaille lähtemiselle omassa mielessä

Suurimmat esteet ulkomaille lähtemiselle piilevät oman mielen sisällä – niin Johanna tahtoisi maailmalle muuttoa puntaroiville sanoa. Nuorin lapsi oli vasta 13-vuotias Thaimaahan lähdön aikaan, mutta lopulta tukiverkko pohjoisessa saatiin järjestymään. Aasiaan juurtuminen on mennyt hyvin.

– Rakastan Thaimaan lämpöä ja elämän letkeyttä. Kaikki sujuu, kun vain hymyilee. Asiat eivät ehkä tapahdu tismalleen sovittuun aikaan, mutta tapahtuvat kuitenkin.

Johanna ei halua sitoa itseään yhteen paikkaan, vaikka Thaimaassa viihtyykin. Hänen mukaansa tärkeintä on asuinmaasta riippumatta luoda itseä tyydyttävä ja mielekäs elämä.

– Arvokkaimpia ovat silti olleet ne hetket Thaimaassa, kun olen tuntenut tulleeni kotiin. Sinne, missä on juuri minulle sopiva paikka ja tila.

Asuminen ulkomailla lumosi hevoshoitajan

Hevosenhoitaja Minna Koskelo sai Yhdysvaltojen New Jerseyssä työharjoittelua tehdessään kipinän, että ulkomaille on päästävä. Kuin ihmeen kaupalla ystävä kysyi häntä töihin Itävaltaan, ja 21-vuotias Minna lähti – vastavalmistuneena ja valmiina seikkailuun. mm – mm

– Tarkoituksena oli viettää Salzburgissa vain puoli vuotta, mutta ihastuttuani Itävaltaan päätinkin jäädä.

Nyt 26-vuotias Minna kutsuu kodikseen Vorarlbergin ihania alppimaisemia ja toimii edelleen unelmatyössään hevosten parissa. Kaikkein tärkeintä on tunne omaan paikkaan solahtamisesta.

– Rohkeus ja itsevarmuus ovat karttuneet ulkomailla asumisen aikana, enkä ole enää yhtä sinisilmäinen kuin aiemmin. Koen tulleeni omaan paikkaani maailmassa.

Saksan oppiminen sujuvoitti sopeutumista

Itävallassa Minna on saanut uusia ystäviä ja parantanut saksan kielen taitojaan, joita olisi jo alussa tarvinnut paperiasioiden selvittelyyn. Toisin kuin Suomessa, Itävallassa moni asia hoidetaan netin sijaan kasvotusten.

– Toivoin, että olisin aikanaan noudattanut äitini neuvoa kielten opiskelun hyödystä. Jouduin käymään kovan koulun rampatessani virastoissa ja yrittäessäni selvittää paperiasioita ihmisten kanssa, jotka eivät puhuneet englantia. Saksan oppiminen sujuvoitti huomattavasti sopeutumistani.

Minnan mielestä itävaltalaiset muistuttavat monessa suomalaisia, mutta itävaltalaiset ovat sosiaalisempia ja helpommin lähestyttäviä. Suomea Minna puhuu päivittäin perheen kanssa tai opettaessaan miesystävälleen uusia sanoja.

– Jos Suomi-ikävä iskee oikein suureksi, pyöräytän riisipiirakat tai ruisleipää. Näen kuitenkin tulevaisuuteni sijoittuvaan Itävaltaan, sillä täällä on nyt minun kaikkeni: koti, työ ja miesystävä.