Opiskelu Saksassa mahdollisti omien taitojen kehittämisen aivan Euroopan huipulla

Muusikko ja pedagogi Jarno Heikkilä suoritti maisteriopintonsa Saksan Weimarissa. Hänelle opiskelu Saksassa toi mukanaan ystäviä, aimo annoksen saksalaista byrokratiaa ja mahdollisuuden kävellä pikkukaupungin katuja kirjaimellisesti musiikin jättiläisten jalanjäljissä.  

Jarno Heikkilä on pohjoissuomalaisen pikkukylän kasvatti, mutta hänelle oli opintojen alusta asti selvää, että hän haluaisi opiskella myös ulkomailla. 

– Opiskelu Saksassa kiinnosti minua sekä Saksan hyvän maineen, kulttuurin että korkeatasoisen opetuksen takia, Heikkilä kertoo.  

Weimarin musiikkikorkeakouluun Hochschule für Musik Franz Lisztiin opiskelemaan halajavien on osallistuttava ensin valintakokeeseen. Heikkilän mielestä valintakokeeseen ilmoittautuminen koulun internetsivujen kautta oli helppoa. Koululta sai helposti tietoa kaupungista ja jopa kontakteja sohvamajoitusta tarjoaviin paikallisiin opiskelijoihin. Valintakokeen perusteella Heikkilä pääsi mukaan maisteriohjelmaan. 

Maassa maan kielellä – kieli oli otettava haltuun 

Opiskelu Saksassa onnistuu harvoin ilman saksan kielen taitoa, ja myös Heikkilän oli saavutettava mahdollisimman nopeasti Eurooppalaisen viitekehyksen kuvaama taso B2. 

Vaatimus oli hurja nuorelle miehelle, joka osasi vain hieman saksan alkeita. Tulevan opettajansa suositusten ansiosta hän sai aloittaa opinnot ilman kielitaitotodistusta ja opiskella kieltä samanaikaisesti, mutta tämä ei ollut standardikäytäntö, joten huoli tilanteen muuttumisesta painoi lakkaamatta.  

Alkoi vimmattu opiskelu sekä yliopiston kielikeskuksen kursseilla että vapaa-ajalla. Heikkilä osti kurssien kurssikirjat etukäteen ja perehtyi niihin ennen seuraavan kurssin alkamista. 

– Tietyn pisteen yli päästyäni en suostunut enää puhumaan englantia. Päätin tulla toimeen vain saksaksi.  

Lopulta Heikkilä läpäisi B2-taitotasokokeen reilu vuosi Saksaan muuttamisen jälkeen. 

– Tuskin olisin pystynyt siihen ilman ystäviäni ja heidän tarjoamaansa kielikylpyä, mies kiittelee. 

Opiskelijan arkea saksalaisessa pikkukaupungissa 

Heikkilän mielestä oli helppoa sopeutua saksalaiseen arkeen, ja eläminen ja opiskelu Saksassa sujui alusta asti hyvin. 

– Ainoat kömmähdykset liittyivät erinäisten virallisten asioiden hoitoon ja sen vaikeuteen. Saksalainen byrokratia on kuuluisaa syystä. He rakastavat paperia, ja lomakkeita on loputtomasti. Vain harvat asiat hoidetaan sähköisesti, ja toimistojen aukioloajat aiheuttavat välillä päänsärkyä, Heikkilä kuvailee.
  
– Suomessa kasvaneen on myös vaikea ymmärtää, miten vaikkapa laajakaistayhteyden avaamiseen voi mennä kaksi kuukautta. 

– Weimarissa on paljon suomalaisille tuttuja elementtejä kuten siisteys, rehellisyys ja turvallisuus. Weimar on Saksan mittapuulla pieni kaupunki, mutta viihdyin siellä hyvin, Heikkilä kertoo. 

Hänestä pikkukaupungissa oli helppoa tutustua ihmisiin.  

– Introvertti pohjoissuomalainen tuppisuu sai hämmästyä jo aivan ensimmäisenä koulupäivänä, kun ventovieraat ihmiset tulivat hymyssä suin tutustumaan, Heikkilä nauraa. 

Heikkilä asui rauhallisessa asuntolassa, jossa hänellä oli pieni huone ja kerrostoverien välillä jaettu keittiö ja kylpyhuone. Asuminen oli moniin Suomen kaupunkeihin verrattuna edullista. Paikallinen opiskelijaruokailu ei vakuuttanut häntä. 

– Tarjolla oli aina joku kasvisvaihtoehto, mutta yleensä pääraaka-aine oli kimpale lihaa, makkaraa tai Wiener Schnitzel, eikä lisukkeiden määrää voinut annostella itse. Kyllä Suomessa on hyvät ja monipuoliset kouluruoat! huoahtaa Heikkilä. 

Opiskelu Saksassa ja Weimarissa oli kävelyä jättiläisten jalanjäljissä 

Heikkilän mielestä opiskelu Franz Liszt -korkeakoulussa Weimarissa oli keskittyneempää omaan instrumenttiin kuin opiskelu Suomessa. Hän pääsi opiskelemaan nykyisten alan huippujen johdolla tulevien huippujen seurassa.
 
– Saksalaisiin korkeakouluihin haetaan ympäri maailmaa, ja taso on korkealla. 
 
Nyt Suomessa Heikkilä kaipaa Weimarin tunnelmaa. 

– Saksalaisessa musiikkikorkeakoulussa vuosisatojen historiallisen ja kulttuurillisen perinnön paino on käsinkosketeltavaa. Oli myös hienoa kulkea kaupungissa ajatellen, että näitä samoja mukulakivikatuja pitkin ovat joskus kävelleet sellaiset hahmot kuin Bach ja Franz Liszt. 
 
Opiskelu Saksassa on jotakin, mitä Heikkilä suosittelee täydestä sydämestään. Kieliopinnot kannattaa hänen mukaansa aloittaa hyvissä ajoin jo Suomessa, mutta jos se ei onnistu, huumorintaju ja positiivisuus auttavat arjen tilanteissa.
 
– Ihmiset ovat hyvin avoimia, joten riippuu pitkälti itsestäsi, miten löydät paikkasi yhteisössäsi. Selvitä asiat hyvissä ajoin ja kysy, jos et ymmärrä. Ei muuta kuin viel Glück! 

Saunominen Saksassa

Tässä Vieraskynä-tekstissä Sauna Maailmalla ja Suomalainen Im Allgäu -blogien kirjoittaja Kati Niemi kertoo, millainen on Saksan saunakulttuuri.

Olen asunut yhteensä 9 vuotta Saksassa, ensin Frankfurtissa vuoden verran ja nykyään asun Saksan Alpeilla pienessä kylässä. Oberreuteen tulin 8 vuotta sitten töihin suomalaiseen hotelliin ja sille tielle jäin. Suomalainen im Allgäu -blogista voi lukea lisää elämästäni, matkakohteista ja nähtävyyksistä täällä päin.

Olen nyt vuoden verran kirjoittanut Sauna Maailmalla -blogia, koska rakastan saunomista ja haluan kertoa suomalaisille, että muuallakin on saunakulttuuria ja että ulkomaalaiset rakastavat myös yhtälailla saunomista. Ulkomaalaisille tahdon kertoa saunan terveysvaikutuksista, suomalaisesta saunasta sekä siitä mitä se meille suomalaisille tarkoittaa. Blogissa on myös esittelyssä ulkosuomalaisten saunoja ympäri maailmaa. Ulkosuomalaiset ovat rakentaneet saunoja milloin minne, koska eihän suomalainen voi elää ilman saunaa.

Näin on käynyt myös allekirjoittaneelle, kolme vuotta sitten valmistui sauna oman talon kellariin ja se oli onnenpäivä. Onneksi on avomies ja ”anoppi” jotka rakastavat myös saunomista. Kolme vuotias poikamme on myös kova saunomaan.

Saksan saunakulttuuri

Monissa kirjoituksissa olen tuonut esille sitä että olen onnellinen siitä kun asun maassa, jossa on saunakulttuuria. Vaikkakin minua joskus hieman naurattaa ja saatan katsella saksalaisten menoa silmiä pyöritellen. Olen kuitenkin onnellinen siitä että Saksassa on saunakulttuuria.

Monessa asiassa me suomalaiset voitaisiin ottaa mallia esimerkiksi saksalaiset menevät kylpylöiden saunamaailmoihin koko päiväksi. He makoilevat, nauttivat, lukevat kirjaa, syövät ja juovat saunomisien välissä. Saunamaailmoissa on monia erilaisia saunoja, eri asteisia saunoja ja ”vanhoja suomalaisia saunoja”. 

Viimeksi mainitut eivät kuitenkaan ole sellaisia mihin me suomalaiset olemme tottuneet.

Vaan ne ovat kuivia, 90 asteisia ja eikä niissä ole kiuasta. Tai jos on kiuas niin siihen ei saa itse heittää löylyä. Monet saksalaiset luulevatkin tietävänsä että suomalaiset tykkäävät kuumista ja kuivista löylyistä. Johtuen varmaan juuri tästä syystä. Olen monesti korjannut heidän vääriä luulojaan. Köyhin tuloksin.

Löylyä ei saa heittää itse

Löylyä ei saa heittää itse vaan sen tulee tekemään saunamaisteri eli saunamaister, joka on käynyt erikseen koulutuksen. Suomalaisista tämä kuulostaa varmaan aivan järkyttävältä. No sitä se oli alkuun itsellekkin. Löylyhetkeä kutsutaan Aufgussiksi ja sen tekee saunamaisteri kerran tunnissa. Aufgussia varten saunaan pakkautuu väkeä kuin pipoa. 

Ensimmäisessä Aufgussissani meinasin kuolla nauruun. Hihittelin itsekseni että mitä h….tiä, en kuitenkaan voinut alkaa nauraa räkättämään, koska se olisi epäkohteliasta. Nykyään käyn vähemmän ja vähemmän yleisten saunojen Aufgussissa, koska ne on aina niin tupattu täyteen. Koska olenhan suomalainen niin en tykkää väen paljoudesta.

Löylyvedessä käytetään aina jotain tuoksua. Saksassa normaalit tuoksut ovat inkivääri-appelsiini, meloni tai joku muu kiva hedelmä. Jossain voi päästä koivun tuoksuiseen löylyyn, aika harvoin olen sellaiseen päässyt. Tervaa ei oikein tunneta eikä käytetä.

Saksan saunasäännöt

Saksan saunomiseen kuuluu myös saunasäännöt, ne on kehitetty varmasti sitä varten että he tietävät mitä tulee tehdä. Saksalainen täsmällisyys ja järjestelmällisyys tulee tässäkin asiassa esiin.

Saunasääntöjä on monia erilaisia mutta niihin kuuluu suunnilleen samat kaikissa. Ensin suositellaan tekemään jalkakylpy, jonka jälkeen suihkuun ja sitten saunaan. Mutta huom vain 15 minuuttia kerrallaan. Ei enempää eikä vähempää. 

Siitä sitten suihkuun tai kylmäaltaaseen ja ehkä virvokkeiden juomista ja lepäilyä. Tämä toistetaan pari kertaa ja välissä kuuluu käydä myös porealtaassa/kylmäaltaassa/suihkussa. Tietenkään näitä ohjeita ole tarkoitus kirjaimellisesti noudattaa vaan ne ovat suuntaa antavia. Varsinkin sellaisille henkilöille joille saunominen ei ole niin tuttua.

Sekasaunat

Kylpylöiden saunamaailmoissa ollaan aina alasti. Uimapukuja ei siellä katsota hyvällä. Saunassa ovat siis miehet ja naiset sekaisin. Saattaa olla että joissain paikoissa on naisille oma sauna-alue erikseen tai sitten ihan oma päivä, jolloin miehillä ei ole mitään asiaa saunaan.

Iso pyyhe

Muista ottaa mukaan kaksi pyyhettä, meinaan toinen on tarkoitus laittaa lauteiden päälle suojaamaan lauteita. Se pitää laittaa niin että se menee jalkojen alta pepun alle. Jos mahdollista niin selän taakse myös jos haluat nojailla. 

Kannattaa olla varovainen, ettei sinun ihosi tai jalkasi osu naapurin pyyhkeeseen tai ihoon, silloin saat ikäviä katseita.

Saunassa

Saunassa pitää olla hiljaa, seinillä lukee kyltit ruhebereit. Saunassa ei kertakaikkiaan saa puhua ei edes kuiskata. Vieruskaveri saattaa alkaa tuijottaa ja röhisemään, että olepa hiljaa. Näin suomalaiselle hiljaa saunassa istuminen on joskus tuskaa. Saunassahan tunnetusti suomalaisenkin juttu alkaa kulkemaan.

Lapsen kanssa saunassa

Olen ollut raskaana ollessa saunassa, ja silloin sain hieman omituisia katseita, mutta kukaan ei tullut sanomaan että häivy täältä. Vauvan kanssa käytiin myös viikottain saunassa ja silloin sain monen kanssa vaihtaa ajatuksia vauvan kanssa saunomisesta. Joskus sain kommentteja että olitpa pitkään vauvan kanssa saunassa tai että oletko varma ettei poikasi pissaa minun päälleni.

Näistäkin selvittiin kun kerroin että olen Suomesta ja vauvan/lasten kanssa saunominen on ihan normaalia. Usein he totesivatkin ”te suomalaiset olette niin tottuneita saunojia” ja niinhän se on. Me suomalaiset olemme saunoneet vauvasta lähtien, joten se on ihan normaalia.

Saksassa voi olla niin että saunomaan on uskaltauduttu teini-iässä tai vasta keski-iän kynnyksellä. Haluankin omalta osalta helpottaa ulkomaalaisten kynnystä mennä saunomaan.

Sauna

Sauna on suomalaisuuden symboli. Kun kerron olevani Suomesta se yhdistetään heti saunaan. Ei ole keskustelua vieraan ihmisen kanssa, jossa ei sivuttaisi aihetta sauna. On ollut ihana huomata, että saksalaisia aidosti kiinnostaa Suomi, sauna ja saunominen.

Tässä oli hieman omia kokemuksia ja tunteita saunomisesta Saksassa. Lisää juttuja erilaisista saunoista, saunojista, saunakultuureista löytyy Sauna Maailmalla -blogista. 

Tämän Vieraskynä-tekstin on kirjoittanut Sauna Maailmalla ja Suomalainen Im Allgäu -blogien kirjoittaja Kati Niemi.

Etäsuhteen sujumiseen tarvitaan rakkautta, rauhaa ja luottamusta

Etäsuhteen voi saada toimimaan, kun sen eteen tekee töitä. Saara Nurmo tapasi brittiläisen poikaystävänsä luonnonsuojeluprojektissa Kreikassa, lensi vuoden Suomen ja Englannin väliä ja tekee parhaillaan muuttoa Lontooseen.  

Taide- ja kulttuurialalla työskentelevän Saara Nurmon matka sai uuden suunnan, kun hän tapasi brittiläisen miehen Kreikassa keväällä 2018. Vapaaehtoisiksi samaan luonnonsuojeluprojektiin lähteneiden maailmankatsomus ja arvot solahtivat nopeasti yhteen.  

– Koin tavanneeni tuntemattoman, joka kuitenkin tuntui kaikista tutuimmalta ihmiseltä.  

Ateenalaisessa hostellissa kohdanneet maailmanparantajat puhuivat aamuyöhön asti kaikesta maan ja taivaan välillä. Nukkumaan mennessään Saara ajatteli, ettei voi ihastua ihmiseen, jota ei edes tunne. Hän arveli sekoittaneensa keskenään illan aikana syntyneet romanttiset tunteet ja innostuksensa Kreikkaan ja luonnonsuojeluprojektiin.  

–  Kaikki oli kuitenkin selvää alusta saakka. Emme missään vaiheessa alkaneet virallisesti seurustella.  

Etäsuhteessa Helsingistä Lontooseen ja takaisin  

Luonnonsuojeluprojektin loputtua molemmat muuttivat takaisin kotimaihinsa, ja silloin etäsuhde tuli todeksi. Saara ja hänen poikaystävänsä lensivät vuoden verran Lontoon ja Helsingin väliä sen mukaan, miten kummankin työt joustivat. Arjen kiireistä huolimatta vähintään hyvän yön viestit vaihdettiin päivittäin.  

– On ollut ihanaa elää suhteessa, jossa on niin syvä luottamus. Kun erosimme Ateenan lentokentällä, näin tulevaisuudessamme rakkauden lisäksi haasteita, ahdistusta ja pelkoa. Kaikki kielteiset tunteet ovat kuitenkin osoittautuneet turhiksi. En tiedä, voiko tällaista kokemusta saada tavallisesta suhteesta.  

Etäsuhteessa on ollut myös raastavat hetkensä. Mieltä painavat matkustelun kalleus, jatkuva lentely ja pitkät työpäivät, joiden jälkeen haluaisi vain mennä toisen kainaloon. Kun haluaisi tukea ja kuunnella toista, mutta suttuinen kuvaruutu ja pätkivä netti häiritsevät.  

– Perheenjäsenelläni todettiin heinäkuussa vaikea sairaus, ja esimerkiksi sitä olisi ollut helpompi käsitellä poikaystäväni läsnä ollessa. Koen silti, että haasteista huolimatta etäsuhteemme on toiminut.  

Pariskunta kääntää nyt yhdessä uuden sivun, kun Saara muuttaa Lontooseen. Yhteinen kaupunki valikoitui poikaystävän töiden perusteella.   

– Moni asia muutossa jännittää: uusi askel suhteellemme, työllistyminen ja Brexit. Haluan myös saada nopeasti omia ystäviä Englannista, enkä roikkua pelkästään poikaystävässäni. Uskon kuitenkin sisimmässäni, että kaikki tulee menemään ihan hyvin. Pitää uskaltaa kokeilla ja elää elämää niin, ettei katkeroidu. 

Maltti on valttia etäsuhteessa 

Rakkaus on kantanut kulttuuripariskuntaa yli valtamerten. Samojen arvojen lisäksi Saaraa ja Lukea yhdistävät tausta radiotoimittajina sekä samanlainen elokuvamaku. Rahapussi on etäsuhteen saatossa keventynyt, mutta Saara kokee itse muuttuneensa lempeämmäksi ja iloisemmaksi.   

– Poikaystäväni on hauskin ihminen, kenet olen tavannut. Pystyn kertomaan hänelle arkoja ja kipeitä asioita ilman tuomituksi tulemisen pelkoa. Olen hyväksytty sellaisena kuin olen.  

Etäsuhteen sujumiseen tarvitaan Saaran mielestä rakkautta, rauhaa ja luottamusta. Malttia pitää löytyä paitsi kumppania myös ylipäätään tilannetta kohtaan. Tuleva lontoolainen kokee kasvaneensa kärsivällisemmäksi etäsuhteen aikana.   

–   Ajattelen, että etäsuhteessa punnitaan aivan erityisellä tavalla tunteet toista kohtaan ja halukkuus luoda yhteistä tulevaisuutta. Mikäli sydämessä tuntuu oikealta, on kaikki etäsuhteen eteen nähty vaiva todellakin sen arvoista.  

Sinnikäs Leila löysi unelmiensa kodin Espanjasta

Kodin hankkiminen Espanjasta oli työn ja tuskan takana, mutta Leila Kuivalainen jaksoi yrittää. Muun muassa Kolumbiassa ja Egyptissä aiemmin asunut kauppias aikoo nyt rauhoittua ja jäädä Kanariansaarten lämpöön.   

Ei ikinä Kanariansaarille, ajatteli 2–3 vuoden välein maata vaihtanut Leila Kuivalainen parikymmentä vuotta sitten. Kolumbiassa työskennellessään Leila oppi espanjaa, ja kun työt Egyptissä sukelluksen parissa loppuivat, alkoivat saaret yllättäen kutsua.  

–  En halunnut opetella uutta kieltä, ja minulle tarjottiin sukelluskouluttajan paikkaa Kanariansaarten Arguineguínista. Yllätin itseni ihastumalla Las Palmasiin ja ryhdyin rantaputiikin kauppiaaksi. Kaipuuta muualle ei enää ollut, ja mielessäni alkoi kypsyä ajatus pysyvästä kodista Espanjassa.  

Vaikka saari tuntui omalta, kotia Espanjasta ei noin vain saanutkaan. Leila myi aiemmin ostamansa kodin Budapestissä, mutta matkaan jäi vielä monta mutkaa: miellyttävää, keskihintaista ja pohjaratkaisultaan järkevää asuntoa ei tahtonut tulla vastaan.  

–  Kun sopiva kohde vihdoin löytyi, myyjä perui kaupan viime hetkellä. Olin jo irtisanonut vuokrasopimukseni ja ilmoittanut muuttopäivän, mutta onneksi vuokraisäntä ymmärsi tilanteen ja sain jäädä.  

Haasteista asuntohaaveiden toteutukseen  

Asuntolaina tuotti Leilalle Espanjan-kodin ostamisen aikaan harmaita hiuksia. Ulkomailla työskentelyn vuoksi verovelvollisuus Suomeen oli lakannut eli pohjoisesta ei lainaa herunut; Espanjan pankeille hän taas näyttäytyi ulkomaalaisena vailla pitkää työhistoriaa ja pankkisuhdetta.  

–  Toisella kerralla pankki hylkäsi asuntolainan päivää ennen kaupan allekirjoitusta. Toinen pankki taas peri minulta myyjälle kuuluvia kuluja lähes tuhannen euron edestä, ja asia saatiin pitkän paperisodan jälkeen selvitettyä kuluttaja-asiamiehen kanssa. 

Kun miettii kodin ostamista Espanjasta, on hyvä ottaa huomioon paikallisen byrokratian hitaus ja se, että jotkin pankit eivät noudata asuntolainaa koskevaa EU-direktiiviä. Säädösten, lakien ja verotuksen sisäistämisessä riittää työtä, ja Leilan mielestä asiantunteva kiinteistövälittäjä onkin Espanjasta kotia etsivälle kullanarvoinen apu.  

–  Ruusunpunaisin lasein ei kannata lähteä liikkeelle, sillä yllätyksiä tulee varmasti. Silti rohkaisen kaikkia toteuttamaan haaveensa kodista Espanjassa!  

Espanjan kodin kattoterassilta siintävät vuoret  

Lopulta Leilakin löysi unelmiensa Espanjan kodin. Piparkakkutaloa muistuttava, kaksikerroksinen ja vanha omakotitalo on rakennettu espanjalaiseen tapaan kiinni naapuritaloihin, eikä omaa pihaa ole. Alakerran huoneiden korkeus yltää lähes viiteen metriin asti.  

–  Kattoterassiltani avautuu näkymä Las Palmasin kaduille ja kaukana siintäville vuorille. Rannalle kävelee luotani kymmenessä minuutissa.  

Las Palmasista paikkansa löytänyt kauppias kokee rauhoittuneensa kodin ostamisen jälkeen. Espanjassa Leilaa viehättävät erityisesti ilmasto, ihmisten ystävällisyys ja rentous sekä edullinen hintataso.  

–  Las Palmas on erilaisten kansojen ja kulttuurien kimara, mistä pidän kovasti. Ihmiset elävät täällä sopuisasti toistensa kanssa.  

Mariskoolista heijastuu Las Palmasin aurinko 

Suomalaisuus sävyttää talon sisustusta vahvasti. Kaapista löytyy mariskooli, muumimukeja ja Fiskarsin sakset, ja jossain on aina näkyvillä läksiäislahjaksi saatu puinen Suomen lippu. Asunto on pohjoiseen tapaan valoisa ja avara, ja lattiaa peittää laattojen sijaan parketti. Kotimaasta muistuttavat myös useat Espanjassa asuvat ulkosuomalaiset ystävät.  

–  Yritän puhua suomea mahdollisimman paljon, ja vahavan pohojosen murteen lisäksi puheessani kuuluu edelleen mie ja sie.  

Suomesta Leila kaipaa luontoa, omaa tilaa, maalaisjärkeä ja kuivaa huumoria. Takaisin hän ei silti aio palata.  

– Tulen aina olemaan suomalainen, mutta kotini on nyt Las Palmasissa. Kun on vaihtanut maata tarpeeksi monta kertaa, alkaa kaivata rauhaa ja aloilleen asettumista. Parhaimmat muistot tässä kodissa ovat vielä edessä! 

Muutto Islantiin osoitti, että pinnan alla sykkii laavakivisydän

Islantiin muutto vei Emmi Paanasen mennessään, kun hän suoritti maassa kuuden viikon työssäoppimisjaksoa. Saari lumosi nuoren kokkiopiskelijan niin, että sen vulkaanisella maaperällä on tullut vietettyä pian 13 vuotta.  

Lapsena Emmi Paanasen perhe muutti paljon, ja tutuimmaksi tulivat Savon mäkiset metsämaisemat. Ulkomaille lähteminen ei ollut erityisemmin käynyt nuoren mielessä, mutta kokkiopintojen päätössyksynä piti tehdä päätöksiä työssäoppimispaikoista. Turvalliset ja kotoisat lähiravintolat oli jo nähty, ja Emmi tahtoikin maistaa maailmaa hieman enemmän.  

– Juankosken yksikköömme saapui silloin nainen kertomaan ulkomailla työskentelemisestä, ja se kuulosti eksoottiselta ja jännittävältä. Kuuden viikon mittaisia harjoittelujaksoja oli tarjolla vain Ruotsissa ja Islannissa. Ajattelin haluavani naapurimaata kauemmas, joten ilmoittauduin Islantiin.  

Vuonna 2006 pohjoisen saaren maine matkailumaana ei ollut yhtä hohdokas kuin tänä päivänä. Islantiin muutto tuntui silti kutkuttavalta, ja niin 21-vuotias nuori nainen lensi ensimmäistä kertaa elämässään yksin ulkomaille.  

– Useamman tunnin matkustamisen jälkeen pilvien takaa avautui jäätikköinen, puuton ja karunkaunis maisema. Muutto Islantiin konkretisoitui, kun kuulin lentokoneen kuulutuksissa ensimmäistä kertaa maan kieltä. Nykyään uusia kieliä voi oppia vaikka YouTube-videoista, mutta silloin apunani oli ainoastaan pieni islanti–suomi-sanakirja.  

Islantiin muutto lumosi nuoren kokkiopiskelijan  

Ravintolassa hommia paiski kaksi muutakin suomalaista, ja pian kokkiopiskelija oppi talon tavoille. Jos jokin englanninkielinen sana ei heti pulpahtanut mieleen, muut auttoivat. Islantiin muuton piti jäädä vain kuuden viikon retkeksi, mutta työssäoppimisjakson jälkeen Emmi palasi Suomeen vain valmistumaan ja pakkaamaan tavaransa tarunhohtoiseen maaahan palaamista varten.  

– Lumouduin Islannista, sen oudoista tavoista ja ihmisistä. Nyt 13 vuoden jälkeen kuherruskuukausi maan kanssa on loppunut. Silti joskus kun revontulet leimuavat taivaalla tai aurinko nousee Hekla-tulivuoren viereltä, äimistyn yhä siitä, että saan asua näin kauniissa paikassa.  

Reippaasta savolaistytöstä on vuosien saatossa kasvanut islantilainen nainen, jolle koti merkitsee taivaanrannassa siintäviä vuorenhuippuja. Kahden tyttären äiti on oppinut kielen, laulanut paikallisissa kuoroissa ja osallistunut moniin tapahtumiin jäätelöfestivaaleista Rakenna hassuin hattu -tanssiaisiin.  

– Koen kotiutuneeni hyvin Islantiin. Työelämä pitää minut kiireisenä, sillä monien muiden paikallisten tavoin teen kahta työtä: ravintola-alan lisäksi maalaan pieniä maalauksia puupohjille ja kankaille. Islannissa luovaa työtä arvostetaan kovasti, ja saan taiteeseeni ympäröivästä luonnosta valtavasti inspiraatiota.  

Karu ja kaunis luonto 

Pitkään matkaan on mahtunut paljon kauneutta mutta myös pelkoa ja yksinäisyyttä. Islannissa ollaan luonnon armoilla: maanjäristysten lisäksi saarella sijaitsee useita hiljaisia ja nukkuvia tulivuoria, jotka voivat herätä milloin tahansa. Maailmankuulu Eyjafjallajökullin purkaus vuonna 2010 näkyi Emmin takapihalle, eikä se jäänyt ainoaksi. Islantilainen elämänasenne on auttanut luonnon mahdin hyväksymisessä.  

– Þetta reddast, kaikki järjestyy, sanovat paikalliset ja kohauttavat olkiaan. Þetta reddast, sanon minäkin – niin islantilaistunut olen. Tulevaan ei voi vaikuttaa, joten miksi sitä kannattaisi murehtia.  

Luonnon karuus voi askarruttaa jotakuta Islantiin muutosta haaveilevaa. Mutta jos haluaa vaeltaa upeissa maisemissa, nähdä valaita, lunneja tai aamun pikkutunneilla tien yli juoksevan naalin, rentoutua kuumissa luonnonvesilähteissä tai juhlia läpi yön Reykjavikin baarikadulla iloisten ja uteliaiden paikallisten kanssa, kannattaa kääntää nokka kohti pohjoista. 

– Töitä täällä löytyy esimerkiksi turismin parista, ja suomalaiset otetaan pohjoismaalaisina hyvin vastaan. Islannin pinnan alla sykkii lämmin laavakivisydän, joka ei varmasti jätä ketään kylmäksi.  

Muutto Ruotsiin opetti, että kaikissa kulttuureissa on puolensa

Helsingissä kasvanut Satu Ahlman lähti pari vuotta tradenomiksi valmistumisen jälkeen Arabiemiraatteihin, minkä jälkeen muutto Ruotsiin tuntui mutkattomalta. Yhteensä Pohjanlahden tuolla puolen asuttuja vuosia on tähän mennessä kertynyt kymmenen.  

Satu Ahlmanin tie on vienyt kuusi kertaa ulkomaille: kolmesti Tukholmaan ja kolmesti Arabiemiraatteihin. Kokeneena muuttajana hän rohkaisee muitakin kurkottamaan unelmiinsa ulkomailla asumisesta – kuten muutosta Ruotsiin.  

– Ruotsiin on helppo lähteä Suomesta, sillä maat muistuttavat niin monessa toisiaan. Jotta uuteen kulttuuriin ennättää tutustua, suosittelen viettämään samassa paikassa ainakin kaksi tai kolme vuotta.  

Kauemmaksikin kannattaa Sadun mukaan lähteä esimerkiksi sen tähden, että etäämmältä oman kulttuurin näkee usein tarkemmin.  

– Erityisesti Dubaissa ja Abu Dhabissa asuessani opin arvostamaan uudella tavalla Pohjoismaita: luontoa, puhdasta ilmaa ja asioiden hoitamisen helppoutta.  

Muutto Ruotsiin toi malttia ja mannaa työuralle  

Jo lukiossa kielet – erityisesti ruotsi – kiehtoivat Satua, ja parin vuoden kuluttua tradenomiksi valmistumisesta hän antoi siipiensä kantaa Arabiemiraatteihin asti. Siellä asuttuaan hän haki opiskelemaan kauppatieteitä Tukholman yliopistoon, ja niin ensimmäinen muutto Ruotsiin oli edessä.  

– Muutto Ruotsiin tuntui luontevalta, sillä kasvoin kansainvälisessä ilmapiirissä ja olin jo aiemmin muuttanut kauas kotoa. Enemmän jännitin opiskelua ja asioiden hoitamista ruotsin kielellä.  

Nykyisessä työssään yrittäjänä ja liikkeenjohdon konsulttina Satu käyttää ruotsia, englantia ja suomea ja matkustelee paljon. Tukholmassa hän viihtyy loistavasti ja kiittää kaupunkia sen kansainvälisestä ilmapiiristä. Yhteensä pääkaupungissa asuttuja vuosia on kertynyt kymmenen. 

– Urani kannalta erityisesti toinen muutto Ruotsiin on ollut kullanarvoinen. Tärkeää on ollut myös oppia, että kaikissa kulttuureissa on puolensa. 

Vaikka mieli välillä halajaa suomalaiseen suorasukaisuuteen, on Ruotsissa työskentely ja asuminen auttanut katsomaan kotimaankin työskentelytapoja uusin silmin. Ruotsalaisessa työelämässä arvostetaan Suomea enemmän yksimielisyyttä, ja paikallisen kokouskulttuuriin tottuminen on ottanut aikansa.  

– Jonkinlaista malttia muutto Ruotsiin on opettanut. Päätöksen tekeminen voi kestää täällä kauan, mutta kun konsensukseen päästään, kaikki laittavat itsensä likoon yhteisen tavoitteen toteutumiseksi.  

Naapurimaasta kodiksi 

Konsensushakuisuuden lisäksi on tiettyjä muitakin kulttuurisia stereotypioita, joiden paikkansapitävyys on yllättänyt Satua. Diskuteerauksen lisäksi naapurimaassa nimittäin todella fiikataan. 

– Huomasin heti, että täällä kahvilla käyminen on se juttu. Ruotsalaiset oikeasti pitävät siitä.  

Nyt kolmannen Ruotsin-muuton jälkeen Satu ei tuosta vain muuttaisi maasta pois. Toisaalta muualla asuminen ei ole sula mahdottomuuskaan: arki on aina arkea, ja hyviksi havaitut rutiinit kantavat kaikkialla pitkälle.  

– Voi olla, että lähden täältä joskus työn vuoksi johonkin toisaalle. Luultavasti kuitenkin palaisin Ruotsiin takaisin, sillä tämä maa on nyt kotini.