Tarinoita maailmalta

Ulkomaille muutto ei ole aina oma päätös

Vieraskynäämme tarttui tällä kertaa Irlannissa asuva Carita Koro, joka kirjoittaa Carita K -blogia.

Muutimme Irlantiin Ruotsista vajaa vuosi sitten. Mieheni on irlantilainen, ja itse olen syntynyt Suomessa mutta asunut ruotsissa 30 vuotta, eli ihan pienestä pitäen. 

Elämämme Ruotsissa oli niin lähellä täydellistä kuin vain mahdollista. Meillä oli pieni mökki pienessä kylässä Tukholman ulkopuolella, tytöllä oli mahtava päiväkoti ja pidimme työpaikoistamme. Kesällä kävimme uimassa talon lähellä olevassa järvessä, talvella luistelimme ja laskimme pulkalla mäkeä, syksyllä kävimme sienimetsässä ja marjoja poimimassa ja keväällä keräilimme valkovuokkoja, joita tien varret olivat täynnä. Lapselle asuinpaikkamme oli siis kuin paratiisi maan päällä.

Perheen terveys ensisijalle

Vaikka kaikki olikin paremmin kuin hyvin, jätimme kaiken tämän taaksemme ja muutimme Irlantiin alkukeväällä 2019. Miehen äiti nukkui pois pitkän sairauden jälkeen ja miehen isä sai syöpädiagnoosin.

Mies on ainoa lapsi, joten velvollisuus huolehtia isästään kaikui miehen mielessä kovemmalla äänellä kuin oman elämän jatkaminen Ruotsissa. Näin ollen pakkasimme tavaramme, myimme mökkimme ja suuntasimme kohti Irlantia.

Ennestään tuttu paikka

Meillä oli talo Irlannissa jo ennestään, joten muutto oli helppo ja paikat jo tutut. Työpaikka löytyi heti, ja tyttö pääsi eskariin ihan lähelle kotia. Mies pitää huolta isästään ja auttaa häntä lähes täyspäiväisesti eri asioiden hoitamisessa.

Kaikki on siis lähtenyt ihan hyvin käyntiin, mutta tuo tunne, että emme itse päättäneet muuttaa tänne, nostaa päänsä koko ajan. Emme tyydy elämäämme, vaikka siinä ei ole mitään vikaa. Jokin kaivaa mieltä ja tuntuu, että jotain puuttuu.

Pikkuhiljaa palaset loksahtelevat paikoilleen ja elämä jatkuu päivästä toiseen, mutta tuleeko tuo tunne, että muutimme tänne ”pakosta” koskaan katoamaan täysin? Tuleeko tuo tunne ajan kanssa muuttumaan katkeruudeksi, vai tulemmeko hyväksymään sen, että asiat ovat nyt näin, ja onnistumaan olemaan onnellisia myös täällä?

Täyttä vauhtia eteenpäin

Muutto takaisin Ruotsiin houkuttaa ja käy mielessä usein. Irlannissa moni asia on paljon hankalampaa, joten kaipaamme tuttuun ja turvalliseen. Samalla kuitenkin tyttömme on jo juurtunut tänne, joten muutto takaisin muuttuu vaikeammaksi päivä päivältä. Elämä täällä on tosiaan ihan hienoa ja meillä on kaikki hyvin, joten toivotaan että myös me asetumme paikoillemme ja opimme arvostamaan kaikkea sitä mitä elämämme täällä meille tarjoaa.

Ei kannata verrata entistä elämää nykyiseen. Täytyy yrittää nähdä ne asiat, jotka ovat hyvin tai paremmin ja pyrkiä unohtamaan ne asiat, jotka ovat haasteellisempia. Ulkomaille muutto ei ole koskaan pelkkää suoraa tietä. Täytyy vain muistaa pitää hatusta kiinni mutkissa ja samalla painaa kaasua, jotta pääsee eteenpäin. Pääasia on, että olemme kaikki yhdessä. Muut asiat järjestyvät aikanaan.

Ulkomaille muutto ei ole aina oma päätös
Carita Koro tietää, että kun sopeutuminen uuteen kotiin ulkomailla on haastavaa, on oman perheen läsnäolo korvaamattoman tärkeää.

Pohjoismainen mentaliteetti ripauksella espanjalaista luovuutta – näin Iina menestyy yrittäjänä Espanjassa

Yrittäjänä Espanjassa työskentelevä Iina Immonen Pardo tiesi jo kouluaikoina, että hänen määränpäänsä tulisi olemaan etelässä. Madridissa sisustusarkkitehtia viehättävät laajat työmarkkinat sekä kannustavat ja ystävälliset espanjalaiset.

Yläasteen espanjan tunnilla Iina Immonen Pardo aavisti, että hänen kohtalonsa tulisi olemaan yrittäjänä Espanjassa. Tavattuaan espanjalaisen miehen hän muutti Madridiin, opiskeli paikallisessa yliopistossa sisustusarkkitehdiksi ja päätti viisi vuotta rakennusalalla työskenneltyään pistää pystyyn oman yrityksen.

– Firman nimi, idea ja konsepti muhivat jo kouluaikoina mielessäni. Kun aloin palkkatyöläisenä saada asiakkailta suoria yhteydenottoja liiketilojen ja yksityisasuntojen suunnittelusta, uskalsin vihdoin heittäytyä tälle matkalle.

Sisustusalan yrittäjän päivät täyttyvät projektien johtamisesta, sisustusarkkitehtuurista ja graafisesta suunnittelusta. Pienissä yrityksissä toimiessaan Iina oppi hallitsemaan laajoja kokonaisuuksia sisustuksen suunnittelusta markkinoinnin toteuttamiseen, ja nämä kokemukset ovat olleet kullanarvoisia myös esimiestyössä.

– Johdan parhaillaan kahta isoa toimistoprojektia, joissa minulla on yhteensä viisikymmentä alaista. Jokaisesta hankkeesta muovautuu omanlaisensa, mikä tuntuu palkitsevalta.

Pohjoismainen mentaliteetti ripauksella espanjalaista luovuutta – näin IIna menestyy yrittäjänä Espanjassa
Sisustusarkkitehdiksi opiskelleen Iinan valtteja ovat toimeliaisuus ja rikas kielitaito.

Rikas kielitaito ja toimeliaisuus valtteina

Oman työnsä herrana Iina saa hoitaa työnsä juuri sillä tavalla kuin haluaa. Toimeliaalle johtajatyypille yrittäjänä toimiminen sopii paremmin kuin hyvin.

– Kaksikymmentävuotiaana vaaleana tyttönä työntekijöiden pomottaminen tuntui jännittävältä, mutta nyt kolmikymppisenä ohjaksissa oleminen ei enää hermostuta.

Rikas kielitaito on ollut valttia kansainvälisessä Madridissa. Isoimmat projektinsa Iina tahkoo ylikansallisille yrityksille, joiden kanssa työkielenä toimii sekä englanti että espanja. Kieliosaamista on tarvittu myös paikallisen yrittäjäbyrokratian kanssa.

– Espanjassa yrittäjänä toimiminen edellyttää runsaasti erilaisten dokumenttien täyttämistä käsin. Paperisotien lisäksi myös yrittäjyyden kalleus on yllättänyt: osakeyhtiön toimitusjohtajana joudun pulittamaan firmastani kuukausittain yli 300 euroa.

Espanjalaiset kannustavat yrittäjyyteen

Espanja inspiroi sisustusarkkitehtia työympäristönä valtavasti: maassa on viljalti isoja yrityksiä, ihmisiä ja remontoitavia kohteita. Sosiaalisen työn suola ovat paikalliset ihmiset.

– Espanjalaiset ovat ystävällisiä ja avuliaita. Ihanaa on myös se, miten kannustavasti monet heistä suhtautuvat yrittäjyyteen.

Yrittäjyydestä Espanjassa unelmoivia Iina kehottaa hankkimaan hyvän kirjanpitäjän ja luottamaan itseensä. Vain tekemällä voi oppia ratkaisemaan ongelmatilanteita ja tekemään oikeita päätöksiä.

– Tekevälle löytyy aina töitä, ja työelämässä pitää olla rohkea. Espanjalainen työelämä joustaa mielestäni suomalaista enemmän. Jos vain uskaltaa osoittaa osaamisensa ja intohimonsa, pääsee täällä todella pitkälle!

Sisustusalan yrittäjä pyrkii työssään sovittamaan yhteen pohjoisen ja etelän parhaat puolet.

Määrätietoisena yrittäjänä mañana-Espanjassa

Yrittäjän taipaleeseen Espanjassa kuuluu väistämättä myös kuoppia ja mutkaisia kohtia. Etelän mañana-meininki on vaatinut opettelua suomalaiseen suunnitelmallisuuteen tottuneelta Iinalta.

–   Asiat eivät aina suju niin nopeasti kuin toivoisi, ja sen hyväksymiseen on tarvittu valtavasti kärsivällisyyttä.

Suomalaisuus värittää sisustusarkkitehdin työtapaa monin tavoin. Pohjoismaiseen suunnitteluun mieltyneisyyden lisäksi Iina on aina ajoissa tapaamisissa ja tekee työnsä määrätietoisesti ja järjestelmällisesti.

– Minulla on suuria suunnitelmia yritykseni varalle, ja odotan jo innolla seuraavia projekteja. Sydämestäni toivon, että uusia suunnittelukohteita ja yhteistyökumppaneita löytyy jatkossakin!

Mitä suomalainen kaipaa maailmalla?

Koti-ikävä. Toisille se iskee jo 10 kilometrin päässä kotoa toisella paikkakunnalla, mutta entä silloin, kun olet juuri muuttanut toiseen maahan? Eri tavat, kieli, historia, kulttuuri, erilainen ruoka… Toisille koti-ikävä ei iske koskaan, joillekin se iskee juuri silloin, kun pitäisi asioida paikallisessa marketissa tai postissa eikä vastapuoli osaa sanaakaan englantia.

Usein ikävän tunne on siis subjektiivinen kokemus, kaipuuta paikkoihin tai ihmisiä kohtaan, jotka saavat ihmisen tuntemaan itsesi kotoisaksi tai jollain tavalla tutuksi. Siihen liittyy positiivisia tuntemuksia, paljon muistijälkiä ja muistoja, tuttuuden tunnetta ja jaettuja kokemuksia. Toisinaan käy niin, että vietettyään pitkiä aikoja ulkomailla, ihminen alkaa juurtua toiseen maahan, jolloin ikävä kääntyykin toiseen suuntaan, kun pitäisi muuttaa takaisin totutusta.

Itselläni se liittyy eniten rakkaisiin ihmisiin ja paikkoihin, mutta myös yksinkertaisempiin asioihin kuten ruokiin ja tapoihin. Halusin jakaa ja kuulla muiden suomalaisten tarinoita, joten perustin Instagram-tilin jossa jaan kokemuksia (omia ja muiden) ulkosuomalaisena elämisestä.

Vain toinen suomalainen voi ymmärtää ikävää

Mitä suomalainen sitten ikävöi? Tähän kysymykseen ei liene kaiken kattavaa vastausta, mutta aloitettuani Instagram-tilin Vainexpatjutut, olen saanut jo hyvän mielikuvan siitä, mitä ulkomaille lähteneet kaipaavat Suomesta. Jakamalla tarinoita tunnuksella #vainexpatjutut, olen saanut toivottavasti luotua hieman vertaistukea ympäri maailmaa asuville.

Tässä muutamia yleisimpiä aiheita, joita suomesta kaivataan:

  • Sauna (kunnon kuumuudella)
  • Tuoreet marjat, suoraan metsästä
  • Puhdas luonto ja järvet
  • Mökkielämä kesällä
  • Turvallisuus
  • Sosiaaliturva ja ilmainen koulutus
  • Metsät
  • Ruisleipä (100%)
  • Korvapuustit
  • Lumi
  • Fazerin suklaa, salmiakki ja irtokarkit
  • Automarketit, uskokaa tai älkää! (itselle suurinta nautintoa on mennä Prismaan tai Cittariin josta saa _Kaikkea_)
  • Julkinen liikenne
  • Mustikkakeitto
  • Kahvi
  • Lonkero, siiderit
  • Tuore laku
  • Voisin myös mainita Marimekon ja Iittalan tuotteet, mutta nykyään niitä saa aika monesta paikasta ja tilattua kotiinkin, joten jätin sen hiukan viimeisimmäksi, muttei todellakaan vähäisimmäksi!

Listaa voisi jatkaa loputtomiin!

Miten lievittää ikävää?

Olen asunut 3 vuotta ulkomailla, Alankomaissa, jonne saavuin ensimmäistä kertaa 5 vuotta sitten Erasmus-vaihtoon puoleksi vuodeksi. Alankomaat onneksi on kulttuuriltaan hyvin Suomen kaltainen (tästä voisin tehdä toisen postauksen myöhemmin). Onnekseni Rotterdamissa toimii Merimieskirkko, joka tarjoaa tapahtumia, kahvila- ja ravintolatuotteita, cateringia, saunan sekä supermarketin josta saa hyvin kaikkea tarvittavaa. Tapahtumissa pääsee höpöttämään suomea ja tutustumaan eri syistä Hollantiin päätyneisiin ihmisiin – ihan parasta! Myös paikallinen drop – eli suolainen laku – maistuu ihan salmiakilta ja paikalliset rakastavat myös sitä! Toinen auttava tekijä on aktiivisuus kauppakamarissa, jossa pääsen tutustumaan Alankomaissa toimiviin pohjoismaisiin yrityksiin ja suurlähetystöihin.

Tietysti kaikilla ei ole mahdollisuutta käydä ostoksilla suomi-kaupassa tai jutella suomalaisten kanssa. Tällöin voin suositella lukemaan muiden ulkosuomalaisten blogeja tai seuraamaan Instagram-tilejä, kuuntelemaan suomalaista radiota tai katsomaan suoratoistopalveluiden kautta suomalaisia ohjelmia.

Millä sinä lievität koti-ikävää tai tunnetko sitä ylipäätään? Jaa Instagramissa tarinasi tai julkaisusi tunnisteella #vainexpatjutut!

Johanna Raivio, Alankomaat
Vainexpatjutut-Instagram

Mitä suomalainen kaipaa maailmalla? Johanna Raivio

Jo 15 vuotta ulkosuomalaisena – Piia Dornin mielestä asuminen Saksassa on tuntunut alusta asti oikealta päätökseltä

Haminalainen Piia Dorn lähti Saksaan alun perin kausitöihin, mutta rakkaus sai hänet jäämään. Työkseen vyöhyketerapiaa ja raskaushierontaa tarjoava Dorn on löytänyt kodin Saksasta, mutta asuminen Saksassa tarkoittaa myös juurettomuuden tunteen kanssa elämistä. 

Piia Dorn tapasi kausityöläisenä saksalaisessa laskettelukeskuksessa ollessaan miehen, johon tutustuminen sai hänet lopulta jäämään Saksaan. Nyt hän on asunut Saksassa jo 15 vuotta ja elää aviomiehensä ja 7-vuotiaan poikansa kanssa Deggendorfissa, Baijerissa. 

Kun kysyn Dornilta, miten asuminen Saksassa eroaa Suomessa asumisesta, ovat ensimmäiset hänelle mieleen tulevat erot pieniä, arkisia asioita. Esimerkiksi kaurapuuron syömistä aamuisin ihmetellään usein. 

– Täällä todella moni syö makean aamiaisen, esimerkiksi leipää ja marmeladia, Dorn kertoo.  

– Poikani ollessa vauva hän nukkui aina vaunuissa ulkona, mitä täällä ei harrasteta. Lasten kelinmukaiseen vaatetukseen kiinnitetään Suomessa mielestäni enemmän huomiota kuin täällä. 

Asuminen Saksassa on vähitellen totuttanut saksalaiseen keskustelukulttuuriin 

Yksi suurimmista eroista on Dornin mielestä keskustelukulttuurissa. Saksalaiset puhuvat vilkkaammin ja eläväisemmin kuin suomalaiset, mistä aiheutui Dornin mukaan alkuaikoina hauskoja tilanteita. 

– Itse olen rauhallinen, ja kun keskustelen ihmisten kanssa, saatan kesken lauseen hetken miettiä, miten asian muotoilisin. Täällä se tulkittiin niin, että en ollut kuullut tai ymmärtänyt, mitä sanottiin, Dorn hymyilee. 

– Puheeni on siis täkäläisten mielestä varmasti välillä hyvinkin verkkaista. Tästä on kuitenkin myös apua töissä vyöhyketerapeuttina ja hierojana. Asiakkaani kokevat keskustelut kanssani rauhoittaviksi.   

Dorn kertoo, että keskustelun erilaiseen tempoon tottuu vuosien myötä ja on sitä mieltä, että juuri ihmisten kanssa tekemisissä ollessa asuminen Saksassa näyttää parhaat puolensa. 

– Pidän siitä, että ihmiset ovat avoimia ja kohteliaita, hän sanoo ja mainitsee esimerkkinä hyvän palvelun ravintoloissa. Muutenkin tietty rentous miellyttää häntä. 

Kotikaupungin luonnonläheisyys ihastuttaa 

Dornin kotikaupunki Deggendorf on noin 37 000 asukkaan kaupunki, jota kutsutaan Tor zum Bayerischen Waldiksi eli ”portiksi Baijerin metsiin”. Dorn pitää nimitystä osuvana ja luettelee hyviä ulkoilumahdollisuuksia: talvella pääsee laskettelemaan ja hiihtämään, kesällä vaeltamaan. 

– Viihtyn tällaisessa keskikokoisessa kaupungissa. Täällä on luonnon lisäksi tarpeeksi tarjontaa, mutta jos haluaa lähteä johonkin isompaan kaupunkiin, vaikkapa Passauhun tai Müncheniin, ne ovat lähellä, Dorn sanoo. 

Dornin kohdalla asuminen Saksassa ei ole rajoittunut vain Deggendorfiin. 

– Päätin jo heti Saksaan tullessa, että haluan asua myös Münchenissä. Kun sitten mieheni kanssa muutimme, olimme hyvin nuoria ja täynnä suurkaupungin energiaa. Elämä oli hyvin vauhdikasta.  

Kun pariskunnalle syntyi lapsi, oli aika hidastaa tahtia ja muuttaa Deggendorfiin. Jälkikäteen Dorn on huomannut, millaisessa hektisyyden tilassa ihminen Münchenin kaltaisessa suurkaupungissa helposti elää.  

– Aina oli kiire ehtiä johonkin. Ehtiä junalle ja seuraavalle junalle, ettei myöhästy töistä. Pitkän päivän jälkeen sama juttu toisin päin. Aina ääniä ympärillä. Ihmeellistä, mutta kun elää sen kaiken keskellä, sitä ei huomaa, Dorn pohtii. 

– Enää en haluaisi asua suurkaupungissa. Olen kokenut sen ja iloinen siitä, sillä se oli yksi nuoruuden haaveistani, mutta nyt tarvitsen luontoa ja toisia arvoja elämääni. 

Jo 15 vuotta ulkosuomalaisena – Piia Dornin mielestä asuminen Saksassa on tuntunut alusta asti oikealta päätökseltä
Piia Dorn iloitsee Baijerin lukuisista ulkoilumahdollisuuksista.

Marimekosta metsään – mitä ulkosuomalainen kaipaa Suomesta? 

Dorn nauttii liikkumisesta Baijerin luonnossa, mutta kun hän pääsee rakkaan harrastuksensa maalaamisen pariin, ammentaa hän inspiraatiota Suomen luonnosta. 

– Suhteeni Suomeen on muuttunut vuosien varrella. Kun asuminen Saksassa alkoi, ensimmäiset vuodet kannoin lomilta muumimukeja, Iittalaa ja Marimekkoa, että saisin sitä jotakin suomalaisuutta kotiin. Se on edelleen mukavaa, muttei enää niin tärkeää. Nyt se, mitä kaipaan, on puhdas ilma ja luonto. Kaipaan kotikaupunkini merituulta ja metsää. Saksassa on niin paljon teitä, ihmisiä ja ruuhkia.  

Tietysti Dorn kaipaa myös ystäviään ja perhettään – ja keskusteluja omalla murteellaan. Kuitenkin asuminen Saksassa ja elämä ulkomailla tuo väistämättä mukanaan tietyt kysymykset siitä, mihin oikein kuuluu. 

– Viimeksi en Suomessa käydessäni ymmärtänyt nuorten sanastoa enkä pystynyt keskustelemaan ajankohtaisista aiheista niin pätevästi kuin aikoinaan. Minulle ulkosuomalaisuuden suurin haaste on ollut löytää tasapaino tämän juurettomuuden tunteen kanssa, Dorn sanoo. 

– Mutta minulla on rakkaudellinen yhteys kotimaahani ja rikkaus asua ulkomailla. Saksaan muuttaminen on tuntunut alusta asti oikealta ratkaisulta. Se, että poikani kasvaa kaksikieliseksi on mielestäni aivan mahtavaa! päättää Dorn – ja rohkaisee jokaista, jota asuminen Saksassa kiinnostaa, ottamaan ratkaisevan askeleen. 

Rakkaus ja seikkailunjano kutsuivat luomaan kodin ulkomaille

Unelmoitko sinä kodista ulkomailla? Pitkäaikaista asumista maailmalla voi kokeilla esimerkiksi Norjan Kristiansandissa, Euroopan sydämessä sijaitsevassa Bratislavassa tai vauhdikkaassa Varsovassa.  

Koti ulkomailla jo 43 vuoden ajan 

100 neliön asunto, terassi, vieressä avautuva metsä. Seija Kalvœn koti voisi olla suomalaisesta sisustuslehdestä, mutta todellisuudessa asunto sijaitsee Norjan Kristiansandissa. 

– Päädyin muuttamaan Norjaan 22-vuotiaana entisen kihlattuni kanssa. Ennen eläkkeelle jäämistä toimin sihteerinä ja liikennekoordinaattorina öljylautalla Pohjanmerellä. Kaksi viikkoa töitä ja kaksi viikkoa lomaa, sellainen oli työtahtini suurimman osan ajasta.  

Terassiasunnon lisäksi Seija ja hänen nykyinen miehensä omistavat idyllisen kesätalon Kristiansandin ulkosaaristossa, ja 43 ulkomailla asutun vuoden jälkeen Seija kokee olevansa enemmän norjalainen kuin suomalainen. Kodista ulkomailla haaveilevia hän neuvoo panostamaan vieraaseen kulttuuriin sopeutumiseen heti alusta alkaen.  

– Uuden maan kieli kannattaa opetella kunnolla kaikkine murteineen. Samoin maan käytöstavat hyväksymällä ja niitä noudattamalla tekee omasta elämästään sujuvampaa. 

Loputon kaipuu seikkailuun 

Malaga, Brasov, Lissabon, Limerick ja Bratislava… Neljä vuotta sitten Riitta Niemi päätti lähteä pois Suomesta ja on siitä lähtien rakentanut majansa Euroopan eri kaupunkeihin. Seikkailunjanoinen nainen malttaa tuskin odottaa pääsevänsä seuraavaan kotiinsa ulkomailla.  

– Tällä hetkellä asun pienessä yksiössä Bratislavan keskustassa ja teen tilausten käsittelijän töitä yhdysvaltalaiselle yritykselle. Arvokkainta ulkomailla asumisessa on mielestäni ollut päästä elämään paikallisten arkea ja tutustumaan uusiin paikkoihin. Jokaisesta kaupungista löytyy jotain upeaa ja jotain raivostuttavaa.  

Bratislavassa suomalaiselle yritykselle töitä tekevää Riittaa viehättää erityisesti kaupungin sijainti Euroopan sydämessä. Suomeen paluu tuntuu aina vain kaukaisemmalta, ja Riitan koti onkin ulkomailla pysyvästi.   

– Välillä tuntuu raskaalta opetella uusi työ, tutustua tuntemattomiin ihmisiin, avata pankkitili ja hoitaa muut pakolliset maahanmuuttajan asiat. Veri kuitenkin vetää edelleen näkemään uusia paikkoja, ja ajattelen kotini olevan aina siellä, missä päin maailmaa kulloinkin satun olemaan.  

Koti ulkomailla ja sydän Suomessa  

Kun rakastuu suurlähetystössä työskentelevään ihmiseen, tarkoittaa se todennäköisesti kotia ulkomailla. Tarja Hillman jätti hyvän työn, myi kotinsa ja autonsa ja lopetti moottoripyöräilyn voidakseen lähteä miehensä mukaan maailmalle – viimeisimpänä Puolan Varsovaan.  

– Asumme kolmikerroksisessa town housessa alueella, jota vartioidaan vuorokauden ympäri. Pienenä ylellisyytenä pidän kauppakassien kantamista suoraan sisälle lämpimästä autotallista. Alakerrassamme on kellarihuone, joka taipuu projektorin avulla joogastudioksi, elokuvakatsomoksi, karaokebaariksi ja golfsimulaattoritilaksi.  

Eri kulttuureihin ja ihmisiin tutustuminen on kiertolaiselämän suola: Lontoossa riitti ihastuttavaa taidetta ja arkkitehtuuria, Länsi-Afrikan Malissa työtä tehtiin vaarallisessa mutta mielenkiintoisessa ympäristössä ja Varsovassa arkea on piristänyt Hillmanien ottama paikallinen rescue-koira. Välimatka lapsiin, sukuun ja ystäviin tuntuu raastavalta, mutta varmuus Suomeen palaamisesta antaa toivoa.  

– Kakkoskoti, henkinen koti ja mökki ovat Suomessa, ja olemme alusta asti tienneet kiertolaisuuden päättyvän jossain vaiheessa. Sydämessäni olen aina kotimaani kulttuurilähettiläs. Elämä on yllätyksellistä, ja kaikesta Suomi-kaipuusta huolimatta olen tyytyväinen rohkeaan ratkaisuuni luottaa rakkauteen!  

Ulkomailla opiskelu on uudelle avartumista: ”Saan rakentaa omannäköistä elämää”

Opiskelu ulkomailla kasvattaa ihmisenä ja kerryttää arvokasta kokemusta uraa varten. Edinburghissa kansainvälistä kauppaa lukevan Fiia Ristiojan ja Göteborgissa lääkisvaihdossa opiskelevan Aino Nyqvistin elämä on rikastunut työelämätaitojen lisäksi myös kielen ja ihmissuhteiden saralla.

Ulkomailla opiskelu suo uuden alun  

Miltä kuulostaa opiskelu ulkomailla unelma-alan koulutuksessa, joka on ensimmäistä tutkintoaan suorittavalle EU-opiskelijalle ilmainen? IB-lukiosta valmistunut Fiia Ristioja haki Edinburghiin lukemaan kansainvälistä kauppaa ja nappasi ilokseen opiskelupaikan heti ensimmäisellä yrittämällä.   

– Viihdyn täällä niin hyvin, että aion tehdä Heriot-Wattin yliopistossa maisterintutkintonikin. Kansainvälisen tunnelman yliopistolla takaavat lukuisat opiskelijat ulkomailta, ja luentojen lisäksi tarjolla on urheiluklubien kaltaisia upeita mahdollisuuksia vapaa-ajan viettoon.  

Edinburghissa riittää vilskettä, sillä kyseessä on eläväinen, samaan aikaan iso ja pieni kaupunki. Opiskelun lisäksi Fiia pelaa kapteenina yliopiston ultimate frisbee -joukkueessa, ahkeroi tarjoilijana pubissa ja katselee Netflixiä poikaystävänsä kanssa. 

– Arki on arkea joka paikassa. Koen silti saaneeni rakentaa täällä aivan uuden ja omannäköisen elämän. Ulkomailla opiskelu on osoittanut myös sen, että tärkeimmät ystävät pysyvät rinnalla välimatkasta huolimatta.  

Fiia viihtyy mainiosti Skotlannin syleilyssä.

Heittäytymisestä seuraa jotakin hyvää  

Vieraan maan korkeakoulukäytännöt ja haastavat tilanteet ovat kysyneet kykyä sopeutua. Tutkintoa ei voi Skotlannissa pidentää samoin kuin Suomessa ja kaikista kursseista on päästävä läpi tietyssä ajassa. Ensimmäisenä opiskelusyksynä luennoilla puhui vuosia Skotlannissa asunut intialainen professori, jonka englannista Fiia ei aluksi saanut mitään selvää.  

– Pääsin kärryille professorin puheesta vain luottamalla siihen, että ajan kanssa oppisin varmasti. Ulkomailla opiskelu on kasvattanut minua ihmisenä ja opettanut avoimuutta. Heittäydyn nyt rohkeammin uusiin juttuihin, joista monesti seuraa jotakin hyvää.  

Avaralla mielellä ja huumorilla varustettuna pääsee Fiian mukaan ulkomaillakin opiskellessa pitkälle. Edinburghilainen opiskelija suhtautuu valoisasti myös omaan tulevaisuuteensa.  

– Skotlantiin tai Englantiin olisi ihanaa jäädä, mutta toisaalta lyhyempi jakso vaikkapa Uusi-Seelannissa, Kanadassa tai Australiassa kiinnostaisi. Oikein houkuttelevan työtarjouksen perässä muuttaisin melkein mihin vain. Maailma on suuri, eikä sitä ole koskaan nähnyt tarpeeksi!  

Opiskelu ulkomailla on uudelle avartumista: "Saan rakentaa omannäköistä elämää"
Ainon (vas.) elämään opiskelu ulkomailla on tuonut ruotsin kielen lisäksi kahvihetkiä uusien ystävien kanssa.

Sairaalaopetusta ruotsiksi ja kuorositsien hurmaa  

Ulkomailla opiskelu ei välttämättä vaadi lähtemistä kauas Suomesta. Turun yliopiston lääketieteen opiskelija Aino Nyqvist tiesi jo ensimmäisenä vuonna haluavansa vaihtoon sinikeltaiseen naapurimaahamme – erityisesti päästäkseen puhumaan ruotsia. 

– Ruotsiksi opiskelu on ollut vaihdossani sekä parasta että haastavinta. Kielitaitoni kehittyy – etenkin ammattisanaston osalta – koko ajan, ja puhuminen sujuu päivä päivältä paremmin. Silti esimerkiksi lääketieteellisen esitelmän pitäminen ruotsiksi 100 kurssikaverin ja 3 lääkisopettajan edessä jännitti kovasti. Jälkeenpäin olo oli huikea!  

Ainon päivät Göteborgissa pitävät sisällään kliinistä opetusta sairaalalla, ja illat tuleva lääkäri viettää usein urheilemalla ja oleilemalla uusien ystävien kanssa. Kaveripiiriin kuuluu toisten vaihtareiden lisäksi myös ruotsalaisia tuutoreita sekä paikallisen opiskelijakuoron laulajia.  

– Kuoron sitseillä yksi kavereistani kertoi pitävänsä kovasti Suomesta ja halusi esittää kanssani Pää, olkapäät, peppu, polvet varpaat -laulun suomeksi. Hän oli opetellut sanat ja halusi varmistaa minulta lausuvansa ne oikein. Se on jäänyt mieleeni.  

Uskalla kokeilla opiskelua ulkomailla

Ulkomailla opiskelun aikana suomalainen identiteetti on vahvistunut: Aino on päässyt kertomaan esimerkiksi kuorokavereilleen Suomesta ja huomannut arjessaan eroja ruotsalaisten ja suomalaisten välillä. Pohjoismaalaisuuskin on avartunut vaihdossa aivan uudella tavalla.  

– Kerran olin sairaalan päivystyksessä ruotsalaisen kurssikaverini sekä tanskalaisen ja islantilaisen lääkärin kanssa. Siellä me neljä eri Pohjoismaan kansalaista työskentelimme samassa paikassa, omilla ruotsin murteillamme, toisiamme ymmärtäen.  

Jos ulkomailla opiskelu vähääkään kiehtoo, kannattaa Ainon mielestä jännityksestä huolimatta uskaltautua lähtemään. Vaihto tarjoaa ainutlaatuisen mahdollisuuden tutustua toisen maan kulttuuriin, kehittää kielitaitoa ja rikastuttaa tapaa katsoa maailmaa.  

– Välillä vieraan maan tavat ja ongelmat kielen kanssa turhauttavat. Se on väistämätöntä. Väitän silti, että ulkomailla asuminen antaa aina enemmän kuin ottaa.