Tarinoita maailmalta

Oppitunnit Afrikasta

Kun muutin Tansaniaan, yllätyin, miten ”aitoa Afrikkaa” näin heti lentokentältä poistuessa. Olin aiemmin asunut muutamia kuukausia Namibiassa ja Botswanassa, joten luulin tuntevani mannerta hiukan, mutta olinkin nähnyt vain rikkaimpia maita. Vasta Tansaniassa näin sellaista urbaania Afrikkaa, josta puhutaan uutisissa. Sellaista, jossa monikaistaisilla ruuhkateillä kulkevat sulassa sovussa autot, mopot, vuohet ja katukauppiaat, ja aina jostain leijailee poltettavien roskien katku. 

Virve kouluttamassa kirkon ja kansalaisjärjestön työntekijöitä valokuvaamisesta Botswanan Francistownissa.

Vasta Tansaniassa näin sellaista urbaania Afrikkaa, josta puhutaan uutisissa.

Virve Rissanen

Tämä maa poikkesi paljon saksalaisen näköisestä Namibiasta ja rikkaasta Botswanasta. Näillä mailla on toki omat ongelmansa, mutta ihmisiä vähemmän ja rahaa enemmän. Se oli ensimmäinen oppituntini Afrikan monipuolisuudesta.

Kotikaupunkini on viimeiset neljä vuotta ollut Mwanza, Tansanian toiseksi suurin kaupunki. Täällä on kivoja rantaravintoloita, ostoskeskus ja elokuvateatteri, mutta silti enemmistö ostaa ruokansa toreilta ja kaikki, joilla on mahdollisuus, kasvattavat osan syötävästä itse. Kaupunkilaisuus ja maalaisuus elävät rinta rinnan.

Työssäni Suomen Lähetysseuran viestinnän asiantuntijana käyn paljon myös pienissä kylissä, joiden asukkaat elävät täysin viljelyn ja karjankasvatuksen varassa. He asuvat heinäkattoisissa kodeissa ja hakevat vetensä vesikuopasta. Se on sitä Afrikkaa, jota suurin osa suomalaisista on nähnyt mediassa.

Olin tottunut elämääni Mwanzassa ja vierailuihin maalaiskylissä. Huomasin kuitenkin, että suuri osa tuttavistani ajatteli Tansaniassa olevan lähinnä niitä pieniä maalaiskyliä. Siispä yritin näyttää somessani urbaania puolta: karaokeiltoja, viihtyisää kuntosalia ja shoppailevaa keskiluokkaa. Köyhyyttä en halunnut korostaa, koska sen puolen kaikki jo tietävät. 

Virve pitää kuvauskoulutusta Martha Mushille Tansanian Mwanzassa.

Sitten vierailin maan isoimmassa kaupungissa Dar Es Salaamissa, jossa oli meneillään innovaatioviikko. Siellä erään pilvenpiirtäjän auditoriossa kokoontuivat tansanialaiset startup-yrittäjät ja heitä rahoittavat ihmiset ja järjestöt. Huomasin yllättyväni. Miten täällä onkin näin nykyaikaista? Toinen oppitunti Afrikan monipuolisuudesta oli koittanut. 

Ensin hahmotin rikkaan eteläisen Afrikan ja köyhemmän Itä-Afrikan eron, sitten sen, että täälläkin on keskiluokka, mutta silti onnistuin yllättymään Slush-henkisestä tapahtumasta. Hävetti.

Tästä sisuuntuneena ideoin töissäni kampanjan, jossa toimme eri puolilta maailmaa esille näitä eri todellisuuksia. Kehittyvissä maissa näkee sekä rikkautta että köyhyyttä, välillä vieri vieressä. Esimerkkejä löytää Facebookista ja Instagramista asiasanalla #kaksitodellisuutta.

On klisee, mutta totta, että mitä kauemmin asuu ulkomailla, sitä vähemmän ymmärtää tietävänsä. Asun Tansaniassa ja olen matkustanut työn puolesta paljon Etiopiassa sekä jonkin verran eteläisen Afrikan maissa. Silti jokaisella matkalla saan itseni kiinni jostain ennakkoluulosta tai stereotypiasta. Ihmettelin esimerkiksi sitä, että etiopialaiset eivät pukeudu värikkäisiin printtikankaisiin, toisin kuin monessa muussa Itä-Afrikan maassa tehdään. Ei ole ”aitoa Afrikkaa”!

Viestijänä työni on kertoa näiden maiden todellisuuksista, ja ymmärrän vastuuni Afrikka-kuvaston tuottajana. Kuvien ja näkökulmien valitseminen sisältää aina jonkinlaista tasapainoilua. 

Neljässä vuodessa olen oppinut ainakin sen, että joka maassa on rikkautta, köyhyyttä ja kaikkea siltä väliltä. Ja jokainen maa, monesti myös kaupunki, on omanlaisensa. Silti uskon, että tulen jatkossakin yllättymään näistä samoista asioista vielä monta kertaa.

Virve perinteisessä etiopialaisessa mekossa Etiopiassa.

Anna muutti auringon perässä Espanjaan – nyt hän nauttii sosiaalisuudesta ja vapaudesta

Anna nauttii arjestaan aurinkoisessa Espanjassa.

Espanjan Aurinkorannikolle muuttanut Anna arvostaa vapautta ja huoletonta elämää. Oravanpyörästä pois hyppääminen on vaikuttanut hänen arkeensa todella positiivisesti.

Espanjaan Anna päätyi useastakin syystä. Hänen brittiläinen miehensä muutti perheensä kanssa Aurinkorannikolle jo 2000-luvun alussa.

– Jossain kohtaa suhteemme alkuvaiheessa ehdotin vitsillä, pitäisikö meidänkin muuttaa yhdessä Espanjaan. Vitsi lähti vyörymään lumipallon lailla ja pian jo rustasimme paperille exit-suunnitelmaa, Anna kertoo.

Annaa oli jo monen vuoden ajan tympinyt Suomen pimeät ja vetiset talvet. Hän koki olevansa yhdeksän kuukautta vuodesta oman kotinsa vanki, eikä elämä maistunut miltään ennen talven jälkeen koittavaa huhtikuuta.

 – Koska aika on minulle äärettömän arvokasta valuuttaa, en halunnut tuhlata sitä Suomessa, missä monet itselle mieleiset harrastukset ja tekemiset olivat tauolla suurimman osan vuodesta. Espanjaan on myös suhteellisen helppo tulla, koska Aurinkorannikolle ovat muuttaneet niin monet muutkin ennen meitä.

Anna ei ollut asunut ulkomailla aiemmin, mutta hänellä on paljon kansainvälisiä sukujuuria, joiden vuoksi hän kokee olevansa jollain tavalla juureton. Tämä mahdollisesti helpotti häntä muuttamaan ja jättämään Suomen taakseen.

– Olen kasvanut kaksikielisessä perheessä, ja nyt aviomieheni on tuonut oman brittiläisen sekoituksensa meidän elämään, joten tällä hetkellä tuntuu hyvin luontevalta myös asua ulkomailla.

Annan puolison perhe asui jo ennestään Aurinkorannikolla.

Hidas byrokratia turhauttaa

Ison suomalaisyhteisön myötä töitä Aurinkorannikolla riittää ja arjen aloittaminen Espanjassa on helppoa. Asiaan vaikutti myös se, että Annan miehen perhe asui jo maassa ja auttoi pariskuntaa muuttojärjestelyissä. Silti alku oli Annan mukaan kaikkea muuta kuin helppo.

– Espanjalainen hitaus ja asioiden toimimattomuus on minunlaiselle jämptille suorittajalle ihan hirveää kidutusta. Asiat tulee hoidetuksi joskus, kun sille päälle satutaan tai planeetat on oikeassa asennossa.

Anna kertoo, että usein asioiden perään saa kysellä ainakin kolmesti, ennen kuin ne lopulta tulevat hoidetuiksi. Myös brexit on pariskunnan kohdalla aiheuttanut harmaita hiuksia, sillä Annan mies ei saanut työlupaa, ja lähes puoli vuotta heidän piti elää vain yhden ihmisen palkalla. Myös liikenteeseen sopeutuminen vie oman aikansa.

– Monista hankaluuksista huolimatta asiat ovat myös alkaneet pikkuhiljaa järjestyä ja viihdymme auringossa. Tosin päivittäin vertaan elämääni ja tapojani Suomeen, joten se suomalaisuus ei katoa minusta varmasti koskaan, Anna toteaa.

Annasta on tullut Espanjassa spontaanimpi ja sosiaalisempi.

”Espanjassa olen paljon huolettomampi”

Suomessa Anna eli perinteisessä oravanpyörässä. Kalenteri oli jatkuvasti varattuna vähintään neljän viikon päähän, ja hänellä oli pakonomainen tarve suorittaa jatkuvasti.

– Jollain tavalla Suomen kilpailuhenkinen kulttuuri ajaa helposti siihen, että koko ajan pitää pystyä enempään ja parempaan. Espanjassa taas olen paljon huolettomampi. En suunnittele menoja kuin korkeintaan parin päivän päähän. Nautin sosiaalisuudesta täällä ihan ei tavalla, koska on ihan normaalia lähteä ystävien kanssa ulos dinnerille tai drinkeille ihan arkenakin.

Anna viettää valtaosan vapaa-ajastaan ulkona, urheilee paljon ja syö terveellisemmin. Tämä kaikki on vaikuttanut positiivisesti hänen hyvinvointiinsa.

– Unelmien elämä on käsite, jota olen pohtinut paljon viimeisen parin vuoden aikana. Kaikki lähti siitä, kun neljä vuotta sitten luin kirjan ”Toimistosta travelleriksi”. Innostuin ajatuksesta, ettei elämän tarvitse olla sidottu yhteen paikkaan ja samaan työhön koko lopun elämää.

Anna halusi vapautta ja mahdollisuuden tehdä töitä yrittäjänä mistä milloinkin haluaa. Vapaus onkin isoin asia, joka muutoksissa häntä houkuttaa. Hän kokee, että itsensä toteuttaminen on vapautta parhaimmillaan.

– En pystyisi enää ikinä palaamaan perinteiseen kahdeksasta neljään -toimistotyöhön, jossa joku muu sanelee ehdot. Kun katson tulevaan, unelmieni elämä näyttää yhdistelmältä arjesta nautiskelua rakkaiden harrastusten ja matkustelun parissa, sopivalla määrällä itselle mielekästä työtä, jolta jää totta kai aikaa kaikille edellä mainitsemille aktiviteeteille, Anna summaa.

Anna kokee olevansa huolettomampi Espanjassa.

Kap Verdelle muuttanut Tiina: ”On tärkeää oppia kohtaamaan erilaisia kulttuureja ja ymmärtää erilaisuutta”

Ympäri maailmaa matkustellut Tiina päätyi asumaan Kap Verdelle, jossa elämäntyyli on rento ja stressitön. Yksin matkustaminen on opettanut Tiinalle paljon sellaista, mitä hän hyödyntää jokapäiväisessä elämässään.

Tiina muutti Kap Verdelle tänä syksynä. Hän oli matkustellut Salin saarella jo useamman kerran tämän vuoden aikana, joten paikat olivat valmiiksi tuttuja. Paikallinen poikaystävä on ollut iso apu asioiden hoitamisessa.

Tiina on ainakin toistaiseksi asettunut Salin saarelle Kap Verdelle.

– Minulla oli täältä asunto varattuna valmiiksi viimeisimmän matkani aikaansaannoksena, joten asettuminen alkoi helposti. Asustamme parhaillaan uudessa asunnossamme ihanin merinäkymin löytökoiranpentumme kanssa, ja elämä on pitkälti tavallista arkea työn ja rantapäivien siivittämänä, Tiina kertoo.

Suurempia yllätyksiä Tiina ei ole kokenut, sillä saarelle muuttaessa on otettava huomioon monenlaisia asioita heti alkuun.

– Mutta kyllähän ajoittaiset katkokset sähkön, veden, netin ja muun vastaavan kanssa hieman ärsyttää tai haittaa sekä se, että kaupoista ei saa samalla tavalla monipuolisesti tuotteita kuin vaikkapa Euroopan puolella, Tiina myöntää.

Salin saarella suurin osa on tuontitavaraa muualta maailmalta tai vehreämmiltä Kap Verden saarilta, joten valikoimat ovat sitä, mitä milloinkin on saatu paikalle tuotua ja hankittua.

Saarielämä teki matkustelua rakastavaan Tiinaan vaikutuksen.

Stressivapaa ympäristö

Eniten Tiina on yllättynyt siitä, kuinka elämä saarella on paljon rennompaa, vaikka hän tekee töitä samaan tahtiin kuin ennenkin. Nykyään hän ei katsele kelloa tai laadi suuria aikataulullisia suunnitelmia.

– Enkä koe enää eläväni yhtä stressaavaa arkea, kuin mitä aiemmin isommissa kaupunkiympäristöissä elin.

Tiina tapasi puolisonsa Salilla ensimmäisen kerran maaliskuussa, mutta silloin molemmilla oli vielä muut elämänkuviot mielessä. Tiina oli saarella vain lomalla ilman aikomusta palata uudelleen.

– Palasin kuitenkin pariinkin otteeseen pitkin kevättä ja kesää saareen tykästyttyäni, ja vaikka aika ajoin moikkailimme toisiamme, niin oikeastaan vasta kesällä juttumme lämpeni ja aloimme viettää enemmän aikaa yhdessä. Elokuussa saarelle pysyvän muuton tehtyäni hän tuli hakemaan minut lentokentältä ja olemme olleet erottamaton kaksikko siitä saakka. Nykyään myös asumme yhdessä.

Työssään sisällöntuotannon parissa Tiina nauttii monipuolisuudesta sekä työn tuomasta vapaudesta.

– Ja siitä, että olen vihdoin siinä pisteessä, että voin työskennellä missä päin maailmaa vain ja suunnitella pitkälti omat työpäiväni ja aikatauluni. Tällä hetkellä teen paljon töitä, mutta koen elämäni olevan rennompaa kuin koskaan aiemmin. Tämä johtuu pitkälti tästä pienestä ja stressivapaasta saariympäristöstä, jossa nyt elän.

Vastoinkäymiset kasvattavat

Tiina kokee suomalaisen identiteettinsä jollakin tavalla muuttuneen ulkomailla asumisen myötä, sillä eri maissa asuessa elämä on erilaista, ja itse kasvaa ihmisenä erilaisissa ympäristöissä.

– Mukaan tarttuu uusia tapoja, ajatusmalleja, kiinnostuksen kohteita ja muuta vastaavaa. Olen aina enemmän ajatellut olevani koko maailman lapsi, kuin suomalainen, heh.

Tiina kokee oivaltaneensa paljon uutta matkustellessaan. Yksi opeista on ymmärrys erilaisia kulttuureja kohtaan, sillä kaikesta ei aina voi ajatella samalla tavalla, ja joskus jotkut toimintatavat ja ajattelumallit ovat hyvinkin erilaisia kuin omat.

– On tärkeää oppia kohtaamaan erilaisia kulttuureja ja ymmärtää erilaisuutta, vaikka ei itse esimerkiksi samoin ajattelisikaan.

Tiina on matkustaessaan oppinut ymmärtämään erilaisia kulttuureja ja selättämään vastoinkäymisiä.

Oma positiivisuus ja ystävällisyys vaikeissakin tilanteissa ovat Tiinan mielestä tärkeitä valttikortteja.

– Vaikka vastoinkäymiset ovat stressaavia ja ikäviä, niin yleensä apua saa aina, ja oma asennoituminen luo tähän myös ison osan, sillä hymyyn usein vastataan hymyllä ja oma fiilis on parempi, jos jaksaa pysyä positiivisena.

Isoimpana asiana Tiina on kuitenkin oppinut, kuinka vahva ihminen hän oikeasti onkaan. Hän kertoo kokeneensa matkoillaan monia erilaisia tilanteita, ja osa niistä on ollut henkisesti hyvin kuluttavia. Ne ovat saaneet miettimään, olisiko vain helpompi luovuttaa ja palata Suomeen.

– Se, että yksin matkalla ollessaan pystyy ratkaisemaan erilaisia hankalia tilanteita ja selviytyy vastoinkäymisistä omin avuin ilman perheen ja ystävien läsnäoloa, todellakin kasvattaa.

Tiina on oppinut myös tunnistamaan, kuinka reagoi erilaisiin tilanteisiin, ja kuinka niissä voisi parhaiten toimia. Hän toteaa, että matkailu todellakin avartaa, ja vastoinkäymiset kasvattavat.

– Näiden saattelemana olen erittäin tyytyväinen tämänhetkiseen elämäntilanteeseeni, enkä koe Suomeen paluuta enää vaihtoehtona itselleni lainkaan.

Elämä Kap Verdellä on Tiinalle juuri sellaista, mistä hän on haaveillut. Hän viihtyy auringon lämmössä meren äärellä, ja kokee elämänsä olevan paljon energisempää näiden tekijöiden ansiosta.

– Tykkään tutkia maailmaa ja kokea uusia seikkailuja eri maailmankolkissa, välillä pysähtyen pidemmäksi aikaa vaikkapa työskentelemään paikkoihin, joissa koen todella viihtyväni enemmänkin. Kaikkien näiden kokemuksien jälkeen en koe, että pystyisin enää asettumaan aloilleni Suomessa. Nyt elämäni on täällä Kap Verdellä, mutta kuka ties mihin tie seuraavaksi vie vai jäänkö tänne.

Tiina viihtyy auringon lämmössä meren äärellä.

Arla löysi paikkansa Vancouverista, jossa hän elää nyt hektistä vauva-arkea

Arlan perheeseen kuuluvat puoliso ja Astrid-vauva.

Arlan pitävät kiireisenä puolivuotias vauva ja etätyö suomen kielen opettajana. Vancouverissa parasta on monipuolisuus: aktiviteetteja on joka lähtöön.

Arla tuli Kanadaan working holiday -viisumilla keväällä 2019. Hän halusi lisää kansainvälistä kokemusta, ja Pohjois-Amerikka kohteena kiinnosti. Arla oli käynyt Vancouverissa kerran aiemmin, ja tiesi sen olevan kaunis kaupunki upeine maisemineen.

– Working holiday -viisumini tuli päätökseen keväällä 2020, samaan aikaan kun korona iski. Sille tielle jäin, ja Vancouverista on tullut pysyvä koti, Arla kertoo.

Ulkomailla Arla oli asunut ennenkin: keväällä 2012 Ruotsin Växjössä vaihto-opiskelijana sekä 2014-2015 Dijonissa Ranskassa. Näiden kokemusten myötä hän halusi päästä takaisin ulkomaille.

Tällä hetkellä Arlan arki on perhe-elämää. Puolivuotias Astrid-vauva pitää huolen, ettei päivistä puutu vauhtia. Arla myös työskentelee etänä suomen kielen opettajana.

 – Päivät ovat nykyään aika täysiä, mutta silloin kun aikaa on, käymme vapaa-ajalla patikoimassa, nautimme luonnosta, teemme viikonloppuretkiä lähialueille tai käymme tsekkaamassa erilaisia tapahtumia ja tutkimme Vancouverin ravintola- ja kahvilatarjontaa.

Arla nauttii vapaa-ajalla patikoinnista luonnossa.

Maahanmuuttajat vetävät yhtä köyttä

Kanadalaiset ovat Arlan mukaan ystävällisiä ja puheliaita, ja small talk on arkipäivää. Kanadan monikulttuurisuuden ansiosta joukkoon on helppo sulautua, koska tulijoita on kaikista maailmankolkista.

– Jotkut asiat, kuten byrokratia, ovat välillä suomalaiselle vähän vanhanaikaisia, mutta siitäkin selvitään. West Coastilla elämäntyyli on rento, ihmiset arvostavat vapaa-aikaa ja luonnossa liikkumista.

Arla on saanut ystäviä aiemman paikallisen työpaikkansa, somen ja erilaisten tapahtumien kautta.

– Vancouverissa on paljon uusia tulokkaita ja muita maahanmuuttajia, jotka vetävät yhtä köyttä. Myös mieheni Jeffreyn kautta olen päässyt laajentamaan kaveripiiriäni.

Arla näkee Kanadassa asumisessa lukuisia hyviä puolia.

– Vancouverissa parasta on monipuolisuus. Voit yhden päivän aikana halutessasi mennä keskustaan shoppailemaan, käydä patikoimassa vuorilla ja hengata rannalla. Kaupunki ja sen lähialueet tarjoavat loputtomasti tekemistä. Luonto Vancouverissa ja British Columbiassa on todella upea, Arla toteaa.

Arla kokee tulleensa itsevarmemmaksi ja sosiaalisemmaksi Kanadassa asuessaan. Erilaisiin tilanteisiin hyppääminen ei enää samalla tavalla jännitä, ja hänestä on tullut todella sopeutumiskykyinen.

– Omaan pärjäämiseensä uskoo paremmin, kun luovii hankalissa tilanteissa kaukana kotoa.

Toisaalta Arla on oppinut huomaamaan Suomen hyvät puolet paremmin. Hän arvostaa nykyään entistä enemmän suomalaista rehellisyyttä, luotettavuutta ja suorapuheisuutta, sekä ylipäätään asioiden toimivuutta.

– Voi luottaa siihen, että se mitä sanotaan, myös tapahtuu.

Vancouver tunnetaan muun muassa upeista maisemistaan.

Anun suomalais-saksalaiseen jouluun kuuluu hyvä ruoka ja yhteydenpito Suomeen

Anun kodissa Cellessä joulu on perinteiden ja kulttuurien sekoitus. Aatto on hyvin suomalainen tuttuine ruokalajeineen ja perinteineen.

– Jos mahdollista, käyn joulusaunassa edeltävänä iltana ja naureskelen itsekseni, että muut ovat tietämättään kanssani joulusaunassa, Anu sanoo.

Anun joulupöytään kuuluu paljon suomalaisia jouluruokia.

Hän yrittää myös löytää joulurauhanjulistuksen netistä – välillä on tyydyttävä parin vuoden takaiseen, sillä lähetys ei aina näy Saksassa. Pääasia kuitenkin on, että pääsee juhlatunnelmaan.

– Usein käymme kirkossa iltapäivällä. Jouluaattona meillä on juhlavaa, mikä on saksalaisille harvinaista, sillä silloin varsinkin Pohjois-Saksassa syödään vain tavallista makkaraa Bockwurstia ja perunasalaattia. Suuren osan iltaa olemme Skype-yhteydessä Suomeen. Laulamme joulupukin kanssa, kun hän vierailee siskoni perheen luona. Jaamme lahjat, ja jokainen avaa vuorollaan. Siis he Suomessa ja me täällä Saksassa: tästä on tullut kunnon perinne.

– Joulupäivänä touhuan taas keittiössä, kun on Saksan vuoro näyttää parastaan. Taikka minä raukka, sillä en ymmärrä vieläkään, miten ankasta saa rapean ja pehmeän, eikä kuivan taikka sitkeän.

Saksalaisilla ei ole Anun mukaan niin perinteistä jouluruokaa kuin Suomessa: useat perheet syövät sitä, mikä miellyttää. Kuitenkin perinteiset liharuoat, kuten hanhi ja ankka, ovat edelleen suosittuja. Niiden kanssa syödään punakaalia ja Klösejä, toiselta nimeltään Knödel.

– Ne ovat sellaisia perunapalleroita, joita nimitän perunalimapalloiksi. Sana kuvaa sitä outoa epämääräistä klöntin tunnetta suussa. Nykyään ne ovat mielestäni ok. Meillä on vielä mieheni perinteiden mukainen lehtikaalilisuke, jota paistetaan pitkään pannussa. Toisena joulupäivänä meillä syödään, mitä on jäljelle jäänyt.

Ensimmäiset joulutavarat ilmestyvät saksalaisiin kauppoihin jo lokakuun lopussa, jouluherkut ehkä aiemminkin.

– Alkumarraskuusta ovatkin kaikki kaupat jo aivan täynnä joulukrääsää. Jouluvalot ja -markkinat käynnistyvät vasta paria päivää ennen ensimmäistä adventtia. Suomessa puhutaan usein talvivaloista, mutta meillä niitä näkyy todellakin enemmän vasta adventtiaikaan.

Anun kotikaupunki Celle valittiin jouluna ennen koronapandemiaa Saksan joulukaupungiksi. Silloin koko kaupunki oli joulutunnelmassa ja päivittäin oli erikoisohjelmaa. Koronapandemian myötä joulumarkkinat ovat pienentyneet noin puoleen aiemmasta.

Anu on asunut Saksassa melkein kolmekymmentä vuotta.

Kun Suomessa monet hankkivat joulukuusen nykyään jo joulukuun alussa, Cellessä kuusia aletaan myymään vasta kymmenennen päivän tienoilla. Anun naapurimaatalon pihalla myynti alkoi tänä vuonna 12.12.

Anun mielestä adventtiaika on Saksassa suurempi juhla-aika kuin joulu.

– Kaikkialla on koristeltu, on joulukonsertteja ja tietysti niitä maailmalla tunnettuja joulumarkkinoita. Niiden lisäksi melkein jokaisessa kylässä on omansa.

Monelle saksalaiselle uudenvuoden juhlistaminen tuntuu kuitenkin olevan jouluakin tärkeämpää.

– Ensimmäisenä vuotena Saksassa lähtivät työkaverit joulun viettoon huiskauttaen vain nopsaan hyvät joulut. Sen sijaan uudenvuoden viettoon lähdettiin töistä halauksien ja aattosanontojen kera. Kaikki olivat innoissaan ja iloisia. Uudenvuodenaatto tuntuu välillä olevan monelle juhlavampi ja tärkeämpi kuin joulu.

Lopuksi Anu haluaa lähettää kaikille lämpimät terveiset saksaksi.

– Toivotan kaikille frohe Weihnachten und einen guten Rutsch ins neue Jahr!

Glühwein eli hehkuviini kuuluu saksalaiseen jouluun.

Englannissa asuva Minniina: ”On ihanaa, että on kaksi maata, joissa voi olla kuin kotonaan”

Minniinan perheeseen kuuluvat kolme lasta, puoliso ja kaksi kissaa.

Positiivisuuden puolesta puhuva Minniina viihtyy perheineen Englannissa. Viime talvena perheen yhteinen unelma toteutui, kun he ostivat mökin Lapista.

Minniina on asunut Englannissa 17 vuotta. Hän tapasi miehensä Amsterdamissa opiskellessaan ja sieltä pari päätyi Lontooseen. Parin Lontoo-vuoden jälkeen koti löytyi Leighton Buzzardista, noin 37 000 asukkaan kaupungista, jossa perhe edelleen asuu.

– Kyllä tämä Englanti jo ihan kodilta tuntuu. On ihanaa, että on kaksi maata, joissa voi olla kuin kotonaan, Minniina iloitsee.

Minniinan perheeseen kuuluvat miehen lisäksi kolme lasta ja kaksi kissaa. Positiivisen psykologian valmentajana, personal trainerina ja hyvinvointimentorina työskentelevä Minniina nauttii matkustelusta, hyvästä ruoasta, leipomisesta ja urheilusta.

Viime talvena perhe osti oman mökin Lapista.

– Haaveena olisi vihdoin hankkia omat murtsikkasukset, kun mennään jouluksi Suomeen.

Minniina pyrkii aina positiivisuuteen, sillä se auttaa paljon erityisesti tällä hetkellä, kun ympäri tapahtuu vaikka mitä. Pienetkin ilon hetket auttavat pitkälle ja Minniina yrittääkin joka päivä miettiä muutaman asian, mistä on kiitollinen.

Englannin aksentti on vuosien aikana tarttunut Minniinan puheeseen. Välillä suomen kielen sanoja unohtuu, sillä englanti on toinen perheen pääkielistä.

– Minun englantini ei ollut ikinä mikään huippu, enkä tiedä yhtään, miten pääsin pääsykokeista läpi, kun hain kouluun, Minniina sanoo.

Lapsilleen Minniina yrittää puhua mahdollisimman paljon suomea, mutta lapset puhuvat äidilleen myös paljon englantia.

– Lockdown vaikutti tosi paljon tähän ja tuntuu, että kaikilla on suomen kieli huonontunut sen jälkeen. Mutta nyt yritetään taas tsempata ja puhua suomea enemmän. Toivottavasti saadaan suomi taas pian hyvin sujumaan. He kyllä ymmärtävät melkein kaiken, joskus kysyvät muutamaa sanaa.

Minniinan perhe viihtyy Englannissa.

Tammikuussa Minniinan perheen yhteinen haave toteutui, kun he ostivat Lapista mökin. He yrittävät käydä mahdollisimman usein sekä siellä että Etelä-Suomessa.

– Joulu ja uusi vuosi vietetään Lapissa, joka on kyllä meidän kaikkien suosikkipaikka.

Suomi ja suomalaisuus merkitsevät Minniinalle todella paljon, vaikka hän välillä tunteekin olonsa turistiksi Suomessa käydessään.

– Suomi on aina minun ensimmäinen koti. Ilman muuta haluan pitää suomalaisia perinteitä yllä ja näyttää lapsille, miten ihanat juuret heillä on. Suomi on aivan ihana paikka ja olen ylpeä suomalainen maailmalla.