Arla löysi paikkansa Vancouverista, jossa hän elää nyt hektistä vauva-arkea

Arlan pitävät kiireisenä puolivuotias vauva ja etätyö suomen kielen opettajana. Vancouverissa parasta on monipuolisuus: aktiviteetteja on joka lähtöön.

Arla tuli Kanadaan working holiday -viisumilla keväällä 2019. Hän halusi lisää kansainvälistä kokemusta, ja Pohjois-Amerikka kohteena kiinnosti. Arla oli käynyt Vancouverissa kerran aiemmin, ja tiesi sen olevan kaunis kaupunki upeine maisemineen.

– Working holiday -viisumini tuli päätökseen keväällä 2020, samaan aikaan kun korona iski. Sille tielle jäin, ja Vancouverista on tullut pysyvä koti, Arla kertoo.

Ulkomailla Arla oli asunut ennenkin: keväällä 2012 Ruotsin Växjössä vaihto-opiskelijana sekä 2014-2015 Dijonissa Ranskassa. Näiden kokemusten myötä hän halusi päästä takaisin ulkomaille.

Tällä hetkellä Arlan arki on perhe-elämää. Puolivuotias Astrid-vauva pitää huolen, ettei päivistä puutu vauhtia. Arla myös työskentelee etänä suomen kielen opettajana.

 – Päivät ovat nykyään aika täysiä, mutta silloin kun aikaa on, käymme vapaa-ajalla patikoimassa, nautimme luonnosta, teemme viikonloppuretkiä lähialueille tai käymme tsekkaamassa erilaisia tapahtumia ja tutkimme Vancouverin ravintola- ja kahvilatarjontaa.

Maahanmuuttajat vetävät yhtä köyttä

Kanadalaiset ovat Arlan mukaan ystävällisiä ja puheliaita, ja small talk on arkipäivää. Kanadan monikulttuurisuuden ansiosta joukkoon on helppo sulautua, koska tulijoita on kaikista maailmankolkista.

– Jotkut asiat, kuten byrokratia, ovat välillä suomalaiselle vähän vanhanaikaisia, mutta siitäkin selvitään. West Coastilla elämäntyyli on rento, ihmiset arvostavat vapaa-aikaa ja luonnossa liikkumista.

Arla on saanut ystäviä aiemman paikallisen työpaikkansa, somen ja erilaisten tapahtumien kautta.

– Vancouverissa on paljon uusia tulokkaita ja muita maahanmuuttajia, jotka vetävät yhtä köyttä. Myös mieheni Jeffreyn kautta olen päässyt laajentamaan kaveripiiriäni.

Arla näkee Kanadassa asumisessa lukuisia hyviä puolia.

– Vancouverissa parasta on monipuolisuus. Voit yhden päivän aikana halutessasi mennä keskustaan shoppailemaan, käydä patikoimassa vuorilla ja hengata rannalla. Kaupunki ja sen lähialueet tarjoavat loputtomasti tekemistä. Luonto Vancouverissa ja British Columbiassa on todella upea, Arla toteaa.

Arla kokee tulleensa itsevarmemmaksi ja sosiaalisemmaksi Kanadassa asuessaan. Erilaisiin tilanteisiin hyppääminen ei enää samalla tavalla jännitä, ja hänestä on tullut todella sopeutumiskykyinen.

– Omaan pärjäämiseensä uskoo paremmin, kun luovii hankalissa tilanteissa kaukana kotoa.

Toisaalta Arla on oppinut huomaamaan Suomen hyvät puolet paremmin. Hän arvostaa nykyään entistä enemmän suomalaista rehellisyyttä, luotettavuutta ja suorapuheisuutta, sekä ylipäätään asioiden toimivuutta.

– Voi luottaa siihen, että se mitä sanotaan, myös tapahtuu.

Anun suomalais-saksalaiseen jouluun kuuluu hyvä ruoka ja yhteydenpito Suomeen

Anun kodissa Cellessä joulu on perinteiden ja kulttuurien sekoitus. Aatto on hyvin suomalainen tuttuine ruokalajeineen ja perinteineen.

– Jos mahdollista, käyn joulusaunassa edeltävänä iltana ja naureskelen itsekseni, että muut ovat tietämättään kanssani joulusaunassa, Anu sanoo.

Hän yrittää myös löytää joulurauhanjulistuksen netistä – välillä on tyydyttävä parin vuoden takaiseen, sillä lähetys ei aina näy Saksassa. Pääasia kuitenkin on, että pääsee juhlatunnelmaan.

– Usein käymme kirkossa iltapäivällä. Jouluaattona meillä on juhlavaa, mikä on saksalaisille harvinaista, sillä silloin varsinkin Pohjois-Saksassa syödään vain tavallista makkaraa Bockwurstia ja perunasalaattia. Suuren osan iltaa olemme Skype-yhteydessä Suomeen. Laulamme joulupukin kanssa, kun hän vierailee siskoni perheen luona. Jaamme lahjat, ja jokainen avaa vuorollaan. Siis he Suomessa ja me täällä Saksassa: tästä on tullut kunnon perinne.

– Joulupäivänä touhuan taas keittiössä, kun on Saksan vuoro näyttää parastaan. Taikka minä raukka, sillä en ymmärrä vieläkään, miten ankasta saa rapean ja pehmeän, eikä kuivan taikka sitkeän.

Saksalaisilla ei ole Anun mukaan niin perinteistä jouluruokaa kuin Suomessa: useat perheet syövät sitä, mikä miellyttää. Kuitenkin perinteiset liharuoat, kuten hanhi ja ankka, ovat edelleen suosittuja. Niiden kanssa syödään punakaalia ja Klösejä, toiselta nimeltään Knödel.

– Ne ovat sellaisia perunapalleroita, joita nimitän perunalimapalloiksi. Sana kuvaa sitä outoa epämääräistä klöntin tunnetta suussa. Nykyään ne ovat mielestäni ok. Meillä on vielä mieheni perinteiden mukainen lehtikaalilisuke, jota paistetaan pitkään pannussa. Toisena joulupäivänä meillä syödään, mitä on jäljelle jäänyt.

Ensimmäiset joulutavarat ilmestyvät saksalaisiin kauppoihin jo lokakuun lopussa, jouluherkut ehkä aiemminkin.

– Alkumarraskuusta ovatkin kaikki kaupat jo aivan täynnä joulukrääsää. Jouluvalot ja -markkinat käynnistyvät vasta paria päivää ennen ensimmäistä adventtia. Suomessa puhutaan usein talvivaloista, mutta meillä niitä näkyy todellakin enemmän vasta adventtiaikaan.

Anun kotikaupunki Celle valittiin jouluna ennen koronapandemiaa Saksan joulukaupungiksi. Silloin koko kaupunki oli joulutunnelmassa ja päivittäin oli erikoisohjelmaa. Koronapandemian myötä joulumarkkinat ovat pienentyneet noin puoleen aiemmasta.

Kun Suomessa monet hankkivat joulukuusen nykyään jo joulukuun alussa, Cellessä kuusia aletaan myymään vasta kymmenennen päivän tienoilla. Anun naapurimaatalon pihalla myynti alkoi tänä vuonna 12.12.

Anun mielestä adventtiaika on Saksassa suurempi juhla-aika kuin joulu.

– Kaikkialla on koristeltu, on joulukonsertteja ja tietysti niitä maailmalla tunnettuja joulumarkkinoita. Niiden lisäksi melkein jokaisessa kylässä on omansa.

Monelle saksalaiselle uudenvuoden juhlistaminen tuntuu kuitenkin olevan jouluakin tärkeämpää.

– Ensimmäisenä vuotena Saksassa lähtivät työkaverit joulun viettoon huiskauttaen vain nopsaan hyvät joulut. Sen sijaan uudenvuoden viettoon lähdettiin töistä halauksien ja aattosanontojen kera. Kaikki olivat innoissaan ja iloisia. Uudenvuodenaatto tuntuu välillä olevan monelle juhlavampi ja tärkeämpi kuin joulu.

Lopuksi Anu haluaa lähettää kaikille lämpimät terveiset saksaksi.

– Toivotan kaikille frohe Weihnachten und einen guten Rutsch ins neue Jahr!

Englannissa asuva Minniina: ”On ihanaa, että on kaksi maata, joissa voi olla kuin kotonaan”

Positiivisuuden puolesta puhuva Minniina viihtyy perheineen Englannissa. Viime talvena perheen yhteinen unelma toteutui, kun he ostivat mökin Lapista.

Minniina on asunut Englannissa 17 vuotta. Hän tapasi miehensä Amsterdamissa opiskellessaan ja sieltä pari päätyi Lontooseen. Parin Lontoo-vuoden jälkeen koti löytyi Leighton Buzzardista, noin 37 000 asukkaan kaupungista, jossa perhe edelleen asuu.

– Kyllä tämä Englanti jo ihan kodilta tuntuu. On ihanaa, että on kaksi maata, joissa voi olla kuin kotonaan, Minniina iloitsee.

Minniinan perheeseen kuuluvat miehen lisäksi kolme lasta ja kaksi kissaa. Positiivisen psykologian valmentajana, personal trainerina ja hyvinvointimentorina työskentelevä Minniina nauttii matkustelusta, hyvästä ruoasta, leipomisesta ja urheilusta.

– Haaveena olisi vihdoin hankkia omat murtsikkasukset, kun mennään jouluksi Suomeen.

Minniina pyrkii aina positiivisuuteen, sillä se auttaa paljon erityisesti tällä hetkellä, kun ympäri tapahtuu vaikka mitä. Pienetkin ilon hetket auttavat pitkälle ja Minniina yrittääkin joka päivä miettiä muutaman asian, mistä on kiitollinen.

Englannin aksentti on vuosien aikana tarttunut Minniinan puheeseen. Välillä suomen kielen sanoja unohtuu, sillä englanti on toinen perheen pääkielistä.

– Minun englantini ei ollut ikinä mikään huippu, enkä tiedä yhtään, miten pääsin pääsykokeista läpi, kun hain kouluun, Minniina sanoo.

Lapsilleen Minniina yrittää puhua mahdollisimman paljon suomea, mutta lapset puhuvat äidilleen myös paljon englantia.

– Lockdown vaikutti tosi paljon tähän ja tuntuu, että kaikilla on suomen kieli huonontunut sen jälkeen. Mutta nyt yritetään taas tsempata ja puhua suomea enemmän. Toivottavasti saadaan suomi taas pian hyvin sujumaan. He kyllä ymmärtävät melkein kaiken, joskus kysyvät muutamaa sanaa.

Tammikuussa Minniinan perheen yhteinen haave toteutui, kun he ostivat Lapista mökin. He yrittävät käydä mahdollisimman usein sekä siellä että Etelä-Suomessa.

– Joulu ja uusi vuosi vietetään Lapissa, joka on kyllä meidän kaikkien suosikkipaikka.

Suomi ja suomalaisuus merkitsevät Minniinalle todella paljon, vaikka hän välillä tunteekin olonsa turistiksi Suomessa käydessään.

– Suomi on aina minun ensimmäinen koti. Ilman muuta haluan pitää suomalaisia perinteitä yllä ja näyttää lapsille, miten ihanat juuret heillä on. Suomi on aivan ihana paikka ja olen ylpeä suomalainen maailmalla.

Seimien rakentamista ja suuri jälkiruokatarjotin – tällainen on joulu Ranskan Provencessa

Ranskan Provencessa asuva Tiina kertoo asuinseutunsa joulunviettotavoista ja -perinteistä. Jouluna pöytään katetaan 13 eri jälkiruokaa, ja jouluruoho kertoo tulevan vuoden menestyksestä.

Tiina huomauttaa, että Ranska on iso maa, jossa jouluperinteet saattavat vaihdella suurestikin eri osissa maata. Esimerkiksi Normandiassa ja Alsacessa ruokaperinteet saattavat olla aivan erilaisia kuin Provencessa.

Provencen alueelle tyypillisiä jouluperinteitä ovat muun muassa jouluruoho ja -seimi. Joulukuun neljäntenä, Pyhän Barbaran päivänä, istutetaan jouluruoho. Kauppojen kassoilla myytävien vehnänsiementen tuotto menee usein hyväntekeväisyyteen.

– Siemenet kylvetään lautaselle multaan tai kostutetun talouspaperin päälle, ja jouluna nähdään, kuinka menestyksekäs uudesta vuodesta tulee. Jos ruoho on kasvanut tuuheaksi, on odotettavissa taloudellisesti hyvä vuosi, Tiina kertoo.

Jouluseimiä rakennetaan eri puolille kaupunkia sekä kirkkoihin. Kodeissa seimeen hankitaan ennen joulua uusia elementtejä tai hahmoja, joita kutsutaan nimellä santons. Isoimpiin seimiin on rakennettu kokonainen kylä, jossa on maaseudun eläimiä, kylän ihmisiä ja tietysti itse seimi eli crèche.

Keskiyön messua vietetään kirkoissa 24.12. ja jouluateria syödään seuraavana päivänä. Yöllä Père Noël jättää lahjat lapsille, ja ne avataan joulupäivän aamuna.

– Kaikissa kodeissa uskonnollisia perinteitä ei noudateta, ja monikulttuurisuus tuo Ranskassa jouluun omat mausteensa, Tiina huomauttaa.

Suomalais-ranskalainen joulu

Tiinan perheen jouluateria on yleensä melko suomalainen, mutta siihen kuuluu esimerkiksi tarjotin, jolla on Provencen 13 jälkiruokaa. Lisäksi perhe ostaa suklaisen jouluhalon ja samppanjaa.

– Istutamme joulukuun alussa jouluruohon ja käymme aattona katsomassa katedraalin jouluseimen, sytytämme kynttilät ja nautimme joulutorilla hehkuviinin glögin asemasta.

Perhe viettää joulua suomalaiseen tapaan jo aattona, mutta välipäivinä he saattavat ajella maaseudulle ja syödä ranskalaisen lounaan jossakin kylistä.

– Loppiaisena syömme kuninkaiden kakkua, la galette de rois, johon on piilotettu pieni santons-figuuri. Se kuka löytää lautaseltaan santonsin, saa päähänsä paperisen kruunun.

Tiinan mukaan perinteisellä provencelaisella jouluaterialla pöytään katetaan kolme valkoista pöytäliinaa sekä kolme kynttilää, jotka symboloivat pyhää kolminaisuutta. Illallisella tarjoillaan seitsemän ruokalajia, jotka ovat pääasiallisesti keittoa, kaloja, vihanneksia ja ehkä jopa etanoita. Nykyään joulupöytään ovat löytäneet tiensä myös osterit. Luku seitsemän viittaa Neitsyt Marian seitsemään suruun.

– Ranskalaisille maistuu jouluna erityisesti hanhenmaksaleipä viikunahillolla sekä juomina tietysti samppanja ja hyvät viinit. Myös kalkkuna kuuluu usean kodin jouluun, sekä jälkiruokana täytekakku, jouluhalko.

Jälkiruokaperinne ja markkinatunnelmaa

Provencessa joulupöytään katetaan 13 jälkiruokaa. Jouluaaton keskiyön messun jälkeen tarjolla on esimerkiksi taateleita, pähkinöitä, pikkuleipiä, jouluhalko, calissons-makeisia ja nougata. Pompe à l’huile on eräänlainen fougasse, makea vaalea leipä.

– 13 jälkiruokaa kuvastaa Jeesusta ja 12 apostolia. Vieraiden tulisi ainakin maistaa jokaista tarjolla olevaa herkkua. Kaupoissa on myös myynnissä valmiita tarjottimia, joihin on koottu 13 erilaista makeaa tarjottavaa.

Lähes kaikissa ranskalaisissa kylissä ja kaupungeissa on marraskuun viimeisestä viikonlopusta jouluun saakka joulumarkkinat. Niin myös Provencessa, jossa myynnissä on perinteisesti koruja, laventelituotteita, joulukoristeita, huiveja ja laukkuja.

– Tietysti myynnissä on myös makeita leivonnaisia, paahdettuja kastanjoita sekä ranskalaista glögiä. Lasten suosikki joulumarkkinoilla on tivoli, jonka vilkkuvalot ja äänet tuovat oman säväyksen välimerelliseen jouluun. Täällä järjestetään joulukuussa myös kansainväliset joulumarkkinat sekä oliivimarkkinat, missä on oliivituotteiden lisäksi myynnissä tryffeleitä.

Joulu alkaa siis näkyä katukuvassa hyvissä ajoin, ja jokaiselle löytyy varmasti jotakin.

Ydinarvona vapaus

Emma kirjoittaa vieraskynätekstissään unelmien toteuttamisesta ja elämästään tien päällä. Liikkuvassa elämäntyylissä parasta on vapaus, itsenäisyys ja uuden kokeminen.

Olen Emma – kolmekymppinen kemiläislähtöinen oikeustieteen maisteri, matkabloggaaja ja reissuintoilija.

Ennen nykyistä irtiottoani ehdin työskennellä muun muassa käräjänotaarina, oikeudenkäyntiavustajana, pankkijuristina sekä yritysasiantuntijana. Ammatillista taustaani enemmän olen kuitenkin ennakkoluuloton heittäytyjä, jonka intohimona on maailman näkeminen ja kokeminen.

Uskon, että elämää saa ja tulee elää itseään varten ja tehdä siitä juuri omannäköisensä. Oma ydinarvoni elämässä on tällä hetkellä vapaus, jonka ympärille kaikki muu rakentuu. Parhaillaan toteutan suurta reissu-unelmaa Ford Transit -retkeilyautossa eläen ja Euroopassa reissaten. Matkaseurueeseen kuuluvat myös brittiläinen kumppanini Craig sekä borderterrierit Torres ja Vasco.

Yhteistä unelmaa kohti

Tapasin Craigin ensimmäistä kertaa viisi vuotta sitten nicaragualaisessa hostellissa Väli- ja Etelä-Amerikassa reppureissatessani. Kahden sooloreissaajan polut ristesivät tuolloin erottamattomalla tavalla. Craig jakoi kanssani samanlaisen arvomaailman, seikkailunnälkäisen asenteen sekä kyvyn ennakkoluulottomaan heittäytymiseen.

Reissun päätyttyä syksyllä 2018 muutimme yhdessä Porvooseen ja aloitimme työntäyteisen arjen. Samalla mielessämme kytivät kuitenkin jo uudet reissusuunnitelmat. Aloitin säästämisen uutta irtiottoa varten heti ensimmäisestä palkastani.

Kun sopivanlainen ja -hintainen retkeilyauton aihio löytyi yli vuoden etsinnän jälkeen maaliskuussa 2020, saimme viimein alkaa työstämään ja tekemään reissu-unelmastamme totta. Reilussa vuodessa rakensimme ja tuunasimme vuoden 2017 Ford Transitista mieleisemme ”ensiasunnon” ja reissukodin. Korona helpotti projektiamme huomattavasti, kun kaikki matkasuunnitelmat ja sosiaaliset tapahtumat peruuntuivat kertaheitolla.

Jouluna tulee kuluneeksi puolitoista vuotta siitä, kun luovutimme vuokrakaksiomme avaimet Porvoossa, muutimme jäljellä olevan omaisuutemme kanssa reissupakuumme ja aloitimme suuren irtiottomme: riippumattoman reissuelämän tien päällä. Tuntui vapauttavalta huomata, että kaikki mitä elämässään oikeasti tarvitsee, mahtuu tarvittaessa alle 10 neliön retkeilyautoon.

Reissuarki tien päällä

Nykyinen elämäntapamme yhdistää kodinomaisen asumisen, itsenäisen reissaamisen sekä päivittäisen uuden näkemisen ja kokemisen.

Tähän mennessä takanamme on yli 30 000 ajettua reissukilometriä, 24 maata ja muun muassa 14 Euroopan pääkaupunkia.

Olemme usein päätyneet sattumalta ”puskaparkkia” etsiessämme upeisiin paikkoihin, joihin emme ilman retkeilyautoa olisi koskaan eksyneet.

Reissun aikana olen nauttinut vapauden tunteesta, spontaaniudesta ja uuden näkemisestä päivittäin. Olemme saaneet viettää runsain mitoin mielekästä yhteistä aikaa sekä Craigin että koirien kanssa. Treffi-iltoja, jolloin syödään ja juodaan hyvin, on vietetty ympäri Eurooppaa.

Tämä on myös koirien kannalta ylivoimaisesti kaikkein paras ja vaivattomin matkustusmuoto. Torres ja Vasco tuntuvat nauttivat liikkuvasta elämäntyylistämme yhtä paljon kuin omistajansakin.

Päällimmäisenä fiiliksenä kuluneen puolentoista vuoden ajalta on ollut tunne itselleni merkityksellisen elämän elämisestä. Matkustamisen ja uusiin paikkoihin tutustumisen ohella minulla on ollut aikaa keskittyä omiin harrastuksiini ja projekteihini – asioihin, joista nautin ja jotka antavat minulle energiaa. Näitä ovat muun muassa kirjoittaminen, bloggaus, kielten opiskelu, kirjallisuus, luonnossa liikkuminen, liikunta sekä ihan vain kiireetön läsnäolo.

Tunnen syvää kiitollisuutta siitä, että päätimme Craigin kanssa tehdä tästä yhteisestä unelmastamme totta. Olemme saaneet nähdä ja kokea uskomattoman paljon. Toki niitä yksittäisiä huonoja hetkiä ja vastoinkäymisiäkin on mahtunut matkan varrelle. Ne ovat kuitenkin vain hyvin pieni osa kokonaisuutta – tällaisilla hetkillä muistutamme usein toisillemme, ettei se ”normaali” arkikaan yhtään sen auvoisempaa olisi.

Kallista lystiä?

Tien päällä elo on osoittautunut suhteellisen edulliseksi. Toki rahaa saa halutessaan palamaan vaikkapa kuppiloissa ja ravintoloissa, mutta pakolliset kuukausimenomme ovat polttoainetta lukuun ottamatta kaiken kaikkiaan pääsääntöisesti varsin maltilliset. Yllättäviin auton korjauskustannuksiin pitää kuitenkin olla aina varautunut.

Dieselkustannuksissakin voi säästää, kun vain päättää ajaa vähemmän ja viettää enemmän aikaa paikoillaan. Katto pään päältä aurinkopaneeleineen löytyy omasta takaa, joten majoituskustannukset ovat pysyneet melkolailla minimissä. Reissukeittiössämme itse kokkaamalla säästää pitkän pennin. Sähkölaskuista meidän ei ole tarvinnut huolehtia sitten kesäkuun 2021.

Tulevaisuudesta

Craig on reissumme alusta asti tehnyt joustavaa työviikkoa rakennuskonsultointipuolen yrittäjänä. Olemme molemmat olleet tyytyväisiä siihen, miten Craig on onnistunut yhteensovittamaan liikkuvan reissuelämäntyylimme ja haastavan asiantuntijatyönsä sekä löytämään tasapainon työn ja vapaa-ajan välillä.

Koska olin ennättänyt säästää ennen irtiottoamme mukavan kokoisen reissukassan, päätin reissun alkuaikoina olla stressaamatta turhia tulevista työkuvioista. Aika kyllä näyttäisi, millaisen suunnan työurani tulisi seuraavaksi ottamaan. Selvää oli, että tulevan työni tulisi mukautua tämän hetken elämäntilanteeseeni ja reissuarkeeni, ei toisin päin.

Vastaus löytyi yrittäjyydestä: Perustin marraskuussa 2022 oman toiminimen, ja jatkossa minun on tarkoitus työllistää itseni Craigin tavoin paikkariippumattomasti yrittäjänä työskennellen. Yrittäjyyteen hyppääminen tulee olemaan uusi, jännittävä muutos nykyiseen reissuarkeen.

Muutoin tulevaisuudensuunnitelmamme ovat vielä hieman hämärän peitossa. Jossain vaiheessa tahtoisimme löytää jonkinnäköisen kiinteän kodin, johon asettua ainakin osa-aikaisesti aloillemme. On kuitenkin vaikeaa kuvitella, että luopuisimme täysin nykyisestä vanlife-elämäntavastamme; siitä kun on tullut meille niin rakas ja tärkeä osa arkea. Vaikka jonkinlaisen ”tukikohdan” ennen pitkää jostain hankimmekin, tulee tämä elämäntapa säilymään todennäköisesti kiinteänä osana elämäämme myös tulevaisuudessa.

Instagramissa reissuelämääni pääsee halutessaan seuraamaan emmajohannam-nimimerkin takaa. Blogistani www.vanlifepaivakirjat.com löytyy lisää tietoa vanlife-elämäntyyliin, matkakohteisiin sekä muun muassa reissupakun rakennusprojektiin liittyen!

Australiassa asuva Susanna tuottaa sisältöä pohjoismaisesta elämäntyylistä

Susannan tie vei Englannin ja Uuden-Seelannin kautta Australiaan. Tänä kesänä hän julkaisi englanninkielisen kirjan pohjoismaisesta elämäntyylistä.

– Olin Englannissa töissä firmassa, joka antoi minulle mahdollisuuden lähteä töihin Aucklandiin ja Sydneyhyn. Mietimme poikaystäväni, nykyisen mieheni, kanssa pitkään, että lähdemmekö reissuun. Koskaan ei tiedä, milloin tällainen mahdollisuus tulee uudestaan, joten päätimme lähteä. Lokakuussa 2007 lensin ensin Aucklandiin, jossa olin töissä puolisen vuotta, ennen kuin muutimme Sydneyhyn. Viihdyimme hyvin ja vasta pari vuotta sitten muutimme pieneen rantakaupunkiin nimeltä Thirroul, Sydneystä tunnin matkan päähän etelään rannikkoa pitkin, Susanna kertoo.

Susannan mielestä maailmalla asuminen avartaa. Hän on saanut paljon ystäviä ja kokemuksia, joita ilman hän olisi jäänyt, jos ei olisi yli kaksikymmentä vuotta sitten lähtenyt Lontooseen asumaan ja työskentelemään lähihoitajana.

– On ihanaa matkustella maailmalla, kun aina on joku kaveri, jolta voi kysyä paikasta ja maasta, ja tavata vanhoja ystäviä. Englannista tarttui matkaan myös mieheni Michael, joka ei ensin halunnut muuttaa perässäni Australiaan. Mutta sitten hän totesi, että elämä ilman minua olisi tylsää. Australia on hänen mielestään kuin Englanti, mutta parempi maa.

Oma media pohjoismaiselle elämäntyylille

Susanna tekee työkseen Nordic Mum-mediaa, joka sai alkunsa vuonna 2017 podcastina. Myöhemmin syntyivät myös blogi ja verkkosivusto, sekä heinäkuussa julkaistu kirja Nordic Lifestyle: Embrace slow living, cultivate happiness and know when to take off your shoes. Tällä hetkellä Susanna työstää uutta kirjaa ja jouluaiheista minipodcast-sarjaa.

– Kirjoitan artikkeleja ja blogeja englanniksi myös muihin sivustoihin. Tulevassa podcastissani 25 Days of Christmas kerron pohjoismaalaisista joulunviettotavoista. Podcast julkaistaan joulukuun ensimmäisenä päivänä ja jaksoja tulee 25 päivän ajan Nordic Mum Podcast-nimen alla.

Yleensä Susannan aamut alkavat kävelylenkillä koiran kanssa. Kun lapset on viety kouluun, hän palaa kotiin kirjoittamaan. Välillä Susanna työskentelee myös paikallisissa kahviloissa tai kirjastossa.

Australialainen ”no worries” -elämänasenne on Susannan mukaan tarttuvaa, mutta joskus myös kuluttavaa. Ihmiset ovat lupsakoita ja ihanan rentoja, välillä liiankin.

– Kun pyytää jotakuta tekemään jotakin, vastaus on ”no worries”, mutta ei ole selvää, milloin asia tehdään, jos tehdään. Tämä on myös kulttuurien sulatusuuni. Ei ole väliä, mistä tulet tai kuka olet, me kaikki olemme jostain ja on sellainen yhtenäisyyden tunne, että olemme kaikki australialaisia.

”Olo on ulkomaalainen aina Suomessa käydessä”

Susanna kokee olevansa edelleen vahvasti sidoksissa Suomeen ja Suomen kulttuuriin. Hänen kotikielensä poikiensa 10-vuotiaan Luken ja 7-vuotiaan Leon kanssa on suomi.

– Viikoittain jutellaan Suomeen perheen kanssa ja luetaan ja leikitään suomeksi. En koe itseäni australialaiseksi, vaikka minulla on Australian passi. Aina kun kysytään mistä olen, olen suomalainen ja tulen Suomesta.

Ajatus Euroopassa asumisesta kiinnostaa Susannaa lyhyiden välimatkojen takia.

– Täällä ei voi lähteä toiseen maahan vain viikonloppua viettämään. Jos olisimme lähempänä, olisi kiva matkustella enemmän lasten kanssa ja näyttää maailmaa. En tiedä, voisinko enää asettautua Suomeen. Yli 20 vuotta maailmalla asuneena olo on ulkomaalainen aina Suomessa käydessä. Mutta olisi ihanaa saada lapset suomalaiseen kouluun ja kulttuuriin, joten ehkä tämä haave muutosta joku päivä tapahtuu. Mutta nyt on ihan kiva olla Australiassa.