6 vinkkiä työnhakuun Espanjassa

Mielenkiintoinen työpaikka espanjalaisessa yrityksessä paistaa tietokoneesi ruudulla. Pitäisikö hakea? No mikä ettei! Tässä Vieraskynä-tekstissä It Happens in Barcelona -blogin kirjoittaja Jenni Lipponen antaa omat vinkkinsä siihen, miten Espanjassa kannattaa hakea töitä.

1. Ole nopea

Espanjassa useat työhaut ovat auki huomattavasti vähemmän aikaa kuin Suomessa. Siksi työpaikkoihin kannattaa hakea nopeasti. Tyypillinen hakuaika on pari viikkoa, halutuimpiin työpaikkoihin joskus vain viikko.

Espanjassa vain harva yritys ilmoittaa viimeisen hakupäivän työpaikkailmoituksissaan. Hakijoita selataan usein jo hakuprosessin aikana, ja jos hakijoita on paljon tai joukosta löytyy sopiva, haku saatetaan sulkea suunniteltua aikaisemmin.

Kannattaa siis laittaa hakemus menemään pikimmiten, jos työpaikka kutkuttaa mielessä. Parin päivän päästä ilmoitus on saattanut jo kadota.

2. Ole valmis aloittamaan piakkoin

Espanjassa usein myös työtekijöiden palkkaus tapahtuu Suomea nopeammalla aikataululla. Näin kenties siksi, että moni espanjalainen yritys alkaa etsimään työntekijöitä vasta silloin, kun jo oikeastaan tarvitsisi heitä.

Espanjalaisessa yrityksessä voikin unohtaa monen kuukauden varoitusajat; työt alkavat yleensä hakua seuraavan kuun alussa, joskus jopa aikaisemmin. 

Työn aloitusajankohdasta voi tietenkin neuvotella, etenkin jos et ole vielä paikan päällä Espanjassa. Useat espanjalaiset työnantajat odottavat kuitenkin hakijoiden olevan käytettävissä varsin pian, joten liian kauaskantoisia ehdotuksia kannattaa välttää.

3. Espanjassa työhakemus saa olla vapaamuotoinen ja rento

Espanjalaiset eivät ole turhan virallisia työelämässä. Työhakemukset ja niiden tekstit saavatkin usein olla vapaamuotoisia. Espanjalaisen korvaan liian viralliset lauseet kuulostavat yliampuvilta; he etsivät kirjeistä ennemminkin samaistuttavaa ja osaavaa työkaveria. 

Älä siis stressaa liikaa sitä, montako riviväliä tervehdyksen jälkeen tulee olla tai millä ylevällä lauseella kirje tulisi päättää. Siististi muotoiltu ja huolellisesti, mutta rennosti kirjoitettu kirje erottuu joukosta edukseen.

4. Ole ylpeä kielitaidostasi

Espanjassa työnhakijan ei kannata vähätellä kielten osaamista. Esimerkiksi suomalaisten ”ihan hyvä” englanti on Espanjassa todella hyvä enkku. 

Älä siis jumitu liiaksi työpaikkojen kielivaatimuksiin, vaan arvioi osaamisesi suomalaisella mittapuulla hieman yläkanttiin: se vastaa todennäköisemmin espanjalaisten käsitystä kielitaidostasi. 

Harvat paikalliset osaavat muita kieliä hyvin, joten jokainen kieli (jopa vain alkeet) on aina plussaa.

5. Mieti, mistä erityisosaamisestasi työnantaja innostuu

Jos Espanjassa toimiva yritys etsii suomenkielistä työntekijää, mahdollisuutesi tällaisen työpaikan saamiseksi ovat hieman muita työpaikkoja helpommat, sillä kilpailet paikasta vain muiden suomea osaavien kanssa.

Jos suomen kieli ei kuitenkaan ole työnantajan vaatimuslistalla, kilpailet huomattavasti suuremman hakijajoukon kanssa samasta pestistä. Tällöin on hyvä miettiä, mikä tekee sinusta työnantajan silmissä erityisen ja ainutlaatuisen verrattuna muihin hakijoihin.

Erityistaitoja voivat olla esimerkiksi erinomainen englanti, kyvykkyys työskennellä useilla eri kielillä, ”suomalainen” työmoraali ja työskentelytavat tai aikaisemmat kokemukset työelämässä tai harrastetoiminnassa.

Espanjalaiset työnantajat kysyvät harvoin todistuksia tai arvosanoja sanojesi vakuudeksi. Heille tärkeämpää on konkreettiset esimerkit osaamisestasi. Kerro hakemuksessasi pari osaamistasi kuvaava esimerkkiä, joiden uskot työnantajan haluavan kuulla.

6. Älä säikähdä suurta hakijamäärää

Työpaikkasivustolla laskuri pamauttaa faktat eteesi: ”Tähän työpaikkaan on 238 hakijaa”. Kuulostaa hurjalta. Miten muka ikinä selviän voittajana? 

Nykyisin moni työpaikkasivusto kertoo joko jo työpaikkailmoituksessa tai työpaikkaa haettuasi, kuinka moni muu on hakenut kyseistä työpaikkaa. Luvut voivat olla hurjia, mutta älä lannistu. 

On nimittäin olemassa espanjalaisten työnhakijoiden ”heimo”, joka hakee työpaikkoja kuin liukuhihnalla. 

He eivät lue työpaikan vaatimuksia tarkasti, hio hakemuksiaan täydellisiksi tai sovella niitä hakemaansa työpaikkailmoitukseen. Usein nämä tyypit lähettävät ansioluettelonsa miljoonaan eri paikkaan ja toivovat parasta. Eipä siis ihme, että vain hetki sitten ilmestyneeseen työpaikkailmoitukseen on ehtinyt kerääntyä jo useampi hakija. 

Ei siis kannata ottaa hakijamääriä liian vakavasti: todellisuudella mahdollisuutesi työpaikan saamiseksi Espanjassa ovat paremmat.

Saksa on hyvä maa saada lapsi

Tässä Vieraskynä-tekstissä Saksassa asuva opettaja, lastenkirjailija ja tuore äiti Heidi kertoo, millaista on saada lapsi Saksassa. Kirjoittaja on myös Viherjuuria-blogin kirjoittaja.

Makoilen rentona kotisängyssä ja kuuntelen tasaista jumputusta. Sisälläni sykkii toinen sydän, ja se on ihmeellistä. Kätilö on kotikäynnillä ja kiireettömän juttelun jälkeen hän tarkistaa, että kaikki on kunnossa. Pelkästään näiden käyntien takia kannattaa maksaa kallista sairasvakuutusta. 

Kun tulin raskaaksi, moni kysyi, menenkö synnyttämään Suomeen. En ymmärtänyt kysymystä. Puhun saksaa ja olen asunut ja työskennellyt täällä vuosia, joten kuulun paikalliseen sairaskassaan. En nähnyt mitään syytä, miksi en voisi selvitä raskausajasta ja synnytyksestä täällä – päinvastoin. 

Suomen neuvolaa ylistetään kaikkialla, mutta Saksassa raskaana oleminen sujuu erinomaisesti, sillä vakuutus maksaa odottavalle monenlaisia palveluja. Ensinnäkin lääkärikäyntejä on usein, ja ainakin minun lääkärini katsoi ultraa joka kerta. Lisäksi kätilö voi käydä kerran kuussa ja loppuaikoina useamminkin. Kätilöön oli mukava ehtiä tutustua, koska hän tulee synnytyksen jälkeen kotiin joka päivä ja ensimmäisten kolmen kuukauden ajan säännöllisesti. Sairaalassa ei tarvitsekaan olla kuin neljä tuntia synnytyksen jälkeen, koska kätilö auttaa kotona. 

Huvittavin ero Suomeen on varmasti saksalaisten rento suhde raskauden ruokavalioon. Alkoholi ja raakatuotteet kiellettiin, mutta muuten kukaan ei tyrkyttänyt yksityiskohtaista listaa ”kielletyistä aineista”. Suomesta olen kuullut toisenlaista.  

Saksalaisessa systeemissä on kuitenkin se huono puoli, että kaikesta pitää huolehtia itse. Jokaisella on oma gynekologinsa, ja kätilö pitää löytää niin varhaisessa vaiheessa kuin mahdollista, sillä heistä on huutava pula. Kielimuuri ei osoittautunut esteeksi missään vaiheessa, mutta olin onnellinen, että mies tuli lääkärikäynneille mukaan. Joskus en ymmärtänyt kaikkea, joten saatoin myöhemmin kysyä, mitä lääkäri tarkoitti. Synnytyksestäkin selvisin saksaksi, vaikka olin loppuvaiheessa kuulemma puhunut suomea. 

Mukavan raskausajan lisäksi ylistän myös paikallisia vanhempainvapaita. Minä aion olla kotona vuoden ja mieskin kolme kuukautta, koska isien kotona oloa tuetaan. Muutenkin tämä maa tuntuu lapsiystävälliseltä, vaikka kaikkialla on toki omat kommervenkkinsä.

Joudumme todella jännittämään ensi syksyn hoitopaikkaa, ja tulevaisuus näyttää, miten aikaisin sulkevat päiväkodit sopivat työaikoihin. Siinä olisi saksalaisilla paljon opittavaa pohjoismailta. 

Seikkailuja, suvaitsevaisuutta ja sävyjä kirjoittamiseen – ulkosuomalaiset kertovat, miksi maailma houkuttaa

Ulkosuomalaisia asuu maailmalla lähes kolmasosan verran Suomen väestöstä: sisäministeriön mukaan heitä on yhteensä yli 1,6 miljoonaa, joista jopa 300 000 on Suomen kansalaisia. Tämän blogitekstin ulkosuomalaisista jokainen on elänyt pidemmän aikaa useammassa kuin yhdessä maassa.  

Seikkailuja ja sinivalkeaa Tunisian suurlähetystössä  

Kun Annina Närhi oli kaksivuotias, hänen perheensä muutti isän työn perässä Yhdysvaltojen Ohioon. Suomessa kansainväliset koulut käytyään Annina opiskeli Tallinnan yliopistossa, työskenteli Mikronesiassa ja reppureissasi Etelä-Amerikassa, minkä jälkeen nykyinen pesti Tunisian suurlähetystössä alkoi kutsua.  

– Suurlähetystön työntekijänä suomalaisuus sävyttää arkeani vahvasti. Monet työkaverini ovat ulkosuomalaisia, valtaosa tuliaisista töissä on kotimaasta ja tietysti edustamme suomalaisuutta täällä Pohjois-Afrikassa. Useat Suomesta tulleista ystävistänikin ovat ulkosuomalaisia.  

Viro, ranska, ruotsi, espanja, arabia… Eri kulttuurien viehättävyys on aikuisällä innoittanut Anniina paitsi kielten opiskeluun myös pidempiaikaiseen asumiseen ulkomailla. Hän pitää matkustelusta mutta kokee, ettei lyhyillä reissuilla ehdi syventyä yhteen maahan tarpeeksi.  

– Ulkomailla asumisessa parasta on se, miten tavallisesta bussimatkastakin voi tulla seikkailu. Koen ja opin jatkuvasti asioita, jotka eivät olisi kotona mahdollisia. On kiehtovaa tarkastella erilaisia kulttuurisia todellisuuksia ja pohtia, mitkä asiat kumpuavat ihmisluonnosta ja mitkä yhteiskunnan rakenteista.  

Ulkosuomalaisia jo kahdenkymmenen vuoden ajan 

Qatarissa asuva Aulikki Botting muistaa katselleensa lapsena ikkunasta kajastavaa kylmänvalkeaa maisemaa yksi kysymys mielessään: olenko syntynyt väärään paikkaan? Työt veivät hänet ensin ulkosuomalaiseksi Ruotsiin ja Kyprokselle, mistä löytyi vierelle englantilainen aviopuoliso. Asuttuaan yhdeksän vuotta Suomessa pari päätti vaihtaa maisemaa, sillä viikonloputkin maistuivat harmaalta arjelta.  

–  Myimme kaiken irtaimistomme, pakkasimme pienen omaisuutemme kolmeen matkalaukkuun ja muutimme Thaimaahan. Kesti aikansa tottua kaikkiin luikerteleviin ja myrkyllisiin otuksiin, mutta pian elämä Aasiassa alkoi näyttää valoisalta.  

Alun perin kahdeksi vuodeksi kaavailtu lapsiperheen Thaimaan-seikkailu on muuttunut kahdenkymmenen vuoden ulkosuomalaisuudeksi. Thaimaassa, Espanjassa, Kiinassa ja Qatarissa elellyt Aulikki ei kadu yhtäkään ulkosuomalaisena viettämäänsä hetkeä.  

–  Vuodet ulkomailla ovat kypsyttäneet ymmärrystä muista kulttuureista ja uskonnoista tulevia ihmisiä kohtaan. Lapsistammekin on kasvanut suvaitsevaisia maailmankansalaisia. Yllättävintä on ollut huomata, kuinka samanlaisia me kaikki – kansallisuudesta riippumatta – olemme: nauramme ja itkemme samojen asioiden tähden.  

Kalastajakylän lumoa ja ulkosuomalaisten juhlia  

Toisin kuin Aulikki ja Annina, Englannin Cornvallissa asuva Kaarina Griffiths ei Suomessa asuessaan unelmoinut ulkomaille muuttamisesta. Kun hänen silloinen miehensä sai töitä Euroopan keskuspankista, Kaarina empi lähtemistä ja jäi aluksi lasten kanssa Suomeen. Perhe-elämä kahden maan välillä kävi kuitenkin raskaaksi, ja lopulta kotimaan kamara vaihtui saksalaiseen pikkukaupunkiin.  

–  Elämäni on ollut seikkailua. Saksan lisäksi olen asunut Sveitsin Alpeilla, vanhassa ranskalaisessa maalaistalossa ja englantilaisessa kalastajakylässä. Saksassa sain maistaa seurapiirirouvan elämää, Sveitsissä meidät kutsuttiin maitotilallisten naapureidemme lehmänäyttelyihin ja Ranskassa hevoseni pääsi oman talon laitumelle. Nyt Englannissa olen nauttinut rannikon patikointireiteistä ja ihanista vanhoista pubeista.  

Sykähdyttävistä paikoista moni on päätynyt myös hänen kirjoittamiinsa kirjoihin. Kirjailijana, toimittajana ja terapeuttina ulkosuomalaisten kanssa työskentelevälle Kaarinalle suomen kielen vaaliminen on äärimmäisen tärkeää. 

–  Luen ja kuuntelen kirjoja vain suomeksi, ettei kielitaitoni ruostu. Ulkosuomalaisten Facebook-ryhmästä saa apua ja tukea suomeksi mihin tahansa asiaan, ja täällä Cornvallissa juhlistamme aina vappua ja pikkujouluja pienen suomalaisen piirimme kesken. Kulkuriuden rinnalla tunnen suurta ylpeyttä kotimaastani ja -kielestäni!