Hei kaikki! Olen Tiina ja pidän @kulttuurichoque nimistä tiliä, jonne satunnaisesti postailee myös mieheni Sauli. Asutaan Brasilian Belo Horizontessa (BH) 3- ja 6-vuotiaiden lastemme kanssa. Muutettiin tänne Oulusta elokuussa 2022 Saulin työkomennuksen johdosta.
Miten me sitten tänne päädyimme? Noh, me ikään kuin haettiin tätä mahdollisuutta. Leikiteltiin jo pitkään sillä ajatuksella, että asuttaisiin perheenä pidempi pätkä ulkomailla. Saulilla oli kokemusta pitkistä komennuksista niin Kiinassa kuin Saudi-Arabiassakin, mutta tuolloin meillä ei vielä ollut lapsia. Kun meidän esikoinen oli pieni, asuttiin muutama kuukausi Espanjassa. Tämä oli niin hyvä kokemus, että reissuun oli taas päästävä. Kun ulkomaille muutto oli vielä suunnitteluvaiheessa, juteltiin Saulin kanssa paljon siitä, että reissuun lähteminen voisi olla helpompaa ennen kuin lapset ovat kouluikäisiä. Tämä aikaikkuna on hiljalleen sulkeutumassa.
Vuoden 2021 alussa ehdittiin alkaa selvittelemään työmahdollisuuksia ulkomailla, kun pian Sauli saikin komennustarjouksen Brasiliasta. Ensireaktio meillä oli ennakkoluuloinen. Taidettiin jopa sanoa kertaalleen, että ei onnistu. Sehän on ihan liian kaukana. Lentomatkat lasten kanssa ja aikaerokin – huh, ei kiitos! Myös turvallisuustaso, työt, liikenne, asuminen ja muut puitteet mietitytti. Miljoonakaupunki sisämaassa ei ollut meille luonto- ja rantaihmisinä muutenkaan mikään ideaali vaihtoehto.
Palaset loksahtelivat paikoilleen
Vuosien 2021-22 aikana Sauli teki pari työmatkaa BH:een ja viimeisimmän matkan jälkeen alettiin pikkuhiljaa lämmetä ajatukselle muutosta. Loskakelien keskellä vuosi lämpimässä, ilman kura- ja toppapukuähellystä alkoi kuulostaa houkuttelevalta. Laadittiin plussat ja miinukset sekä lista siitä, millä edellytyksillä voitaisiin muuttaa. Tarvittiin asunto turvallisesta taloyhtiöstä, harrastusmahdollisuuksia, auto, päiväkoti ja koulu lapsille, lentoliput ja niin edelleen. Meidän yllätykseksi kaikki saatiin järjestymään. Pidettiin matalaa profiilia ja harkittiin asiaa monelta kantilta. Kyseessä oli kuitenkin iso elämänmuutos, jota oli pakko makustella. Kun kerrottiin meidän suunnitelmasta lähipiirille, saatiin suurimmaksi osaksi rohkaisevia sanoja päätöksen tueksi.
Muuttojärjestelyihin meni paljon aikaa. Välillä koko projekti laitettiin jäihin. Kesäkuussa -22 oltiin kuitenkin siinä pisteessä, että saatiin alkaa tilailemaan viisumia varten tarvittavia asiakirjoja. Paperinpyöritys oli erittäin työläs savotta, mutta onneksi Saulin työpaikka hoiti suurimman osan byrokratiasta, jota Brasiliassa on paljon.
Valmisteluista huolimatta lähtö tuli äkkiä. Varattiin lentoliput vain parin viikon varoajalla. Omakotitalo tyhjennettiin ja vuokrattiin eteenpäin vasta lähtöviikolla. Asia konkretisoitui oikeastaan vasta siinä vaiheessa, kun oltiin sanottu viimeiset heipat rakkaille ja istuttiin lentokoneessa. Meidän nelihenkisestä perheestä vain yksi oli matkustanut aiemmin meidän tulevaan kotikaupunkiin. Voin myöntää, että pikkasen jännitti. Mielikuva kaupungista oli muodostettu puolison puheiden, satunnaisten nettisurffailuiden ja Google Mapsin perusteella. Olin neuroottisesti analysoinut tulevan kotimme sijainnin turvallisuutta jopa laskemalla asunnon ja lähimpien faveloiden välimatkoja.
Joustoa, sopeutumista ja uusia seikkailuja
Millaista joustoa sitten vaatii muuttaa ulkomaille perheenjäsenen työn perässä? Oli iso ja pelottava päätös jättäytyä pois turvallisesta päivätyöstä ja toimivasta arjesta ja hypätä tuntemattomaan. Työskentelen opetusalalla, mutta ei ollut varmaa, järjestyisikö Brasiliasta minulle töitä, sillä esiselvitysten perusteella suomalaisella maisterin tutkinnolla ei Brasiliassa ole suurta painoarvoa. Suomesta käsin otin yhteyttä kansainvälisiin kouluihin ja päiväkoteihin, mutta sain vastaukseksi, etten ole koulutukseltani pätevä. Myös puutteellinen portugalin kielen taito osoittautui haasteeksi. Päädyin hakemaan etätyömahdollisuuksia Suomesta ja kesän lopulla viimein tärppäsi.
Ollaan oltu täällä nyt seitsemän kuukautta. Arki meillä rullaa jo aika hyvällä rutiinilla. Elämä täällä on melko rajattua verrattuna siihen, mitä se Suomessa on. Liikkumiset kodin ulkopuolella täytyy suunnitella huolellisesti. Välimatkat ovat pitkiä, korkeuserot hurjia, tiet kapeita, ruuhkat tiettyihin kellonaikoihin taattuja. Lähipiirin kautta saatujen vinkkien avulla ollaan kuitenkin laajennettu omaa kuplaa erityisesti viikonloppuisin. Nähtävää ja koettavaa riittää, potentiaalisten seikkailukohteiden lista pitenee nopeammin kuin niitä ehditään käydä tutkimassa. Lapsiperheille on löytynyt ilahduttavan paljon aktiviteetteja kaupungissa ja luontokohteissa. Pidempiä reissuja on tehty koillisrannikolle Cumbucoon sekä Meksikon Cancuniin.
Brasilia on valtava, samaan aikaan kaunis ja karu. Tämä on vastakohtien ja eriarvoisuuksien maa, mutta se on täynnä potentiaalia. Oma asuntomme sijaitsee alueella, jossa kalliit urheiluautot vilahtelevat kaduilla ja ihmiset elävät yltäkylläisyydessä. Lähes jokaisella perheellä naapurustossamme on lasten- ja taloudenhoitajat. Taloyhtiömme vastaa puitteiltaan resorttia. Kohtaamme kuitenkin päivittäin myös ihmisiä, jopa perheitä, jotka asuvat kadulla, kaivelevat ruokaa roskiksista ja nukkuvat pahveista ja kankaista kyhätyissä asumuksissa. Joka kerta se järkyttää.
Brasilialaiset ovat erittäin avuliaita ja avoimia, helposti lähestyttäviä. Ihmisten ylitsepursuava ystävällisyys, vieraanvaraisuus ja vilpitön mielenkiinto meitä “gringoja” kohtaan tuntuu erityiseltä. Se voi olla välillä myös painostavaa. Emme millään voi juosta kaikissa grillijuhlissa ja tuntemattomien luokkakavereiden synttäreillä. Arkea on pakko rauhoittaa, sillä varsinkin lapsille se on välillä aika kuormittavaa.
Elämä Brasiliassa on jo nyt mahdollistanut meille aivan ihmeellisiä, uusia kohtaamisia ja kokemuksia sekä avartanut maailmankuvaa. Koti-ikävä ei ole käynyt mielessä oikeastaan yhtään. On toki päiviä, kun kaikki sakkaa ja ärsyttää, mutta niitä päiviä on Suomessakin. Olen erittäin onnellinen, että päätimme muuttaa tänne. Uskon, että tämä kokemus hitsaa meidän pientä perhettä vieläkin tiiviimmäksi. Voi olla, että expat-elämä ja kaipuu ulkomaille on tullut jäädäkseen.
