Viinitilalle töihin lähtenyt Maria: ”Upeat auringonlaskut ovat työn parasta antia”

Viinitilalle töihin lähtevä tarvitsee malttia ja intoa viinien salojen opetteluun. Portugalissa viinitilalla työskentelevän Maria Lassilan arkea maustavat upeat auringonnousut ja -laskut sekä luonnon sydämessä ahertaminen.

Upeita auringonnousuja ja -laskuja. Fyysisesti rankkaa työtä, jossa saa nähdä kättensä jäljen. Tätä on viinitilalla työskentely, tätä ja paljon enemmän, kertoo viinitilalle töihin lähtenyt Maria Lassila. 

– Minulle iloa tuo se, että saan tehdä töitä ulkoilmassa ja yhdessä meitä ympäröivän luonnon kanssa. 

Matka viinitilan työntekijäksi kävi monen mutkan kautta. Elintarviketieteitä opiskellut Maria lähti Espanjan Valenciaan vaihtoon viiniopintojen pariin, ja kiehtovien kurssien lisäksi myös vierailu Argentiinan Mendozan viinialueella houkuttelivat suomalaista alalle. 

Valmistumisensa jälkeen Maria on ehtinyt ahertaa viinin parissa luonnonmukaisilla tiloilla Saksassa, Ranskassa sekä nykyisellä työpaikallaan Portugalissa. 

Luonnonmukaisilla tarhoilla elää viinikasvien lisäksi erilaisia kukkia ja yrttejä, ympärillä pörrää hyönteisiä ja mehiläisiä ja viinikasvien seasta voi löytää vaikkapa linnunpesän tai käärmeen. 

– Luonnonmukaisilla tiloilla kaikki työ rikkaruohojen kitkemisestä viinikasvien leikkaamiseen ja sadonkorjuuseen tehdään käsin.  Kunnioitan luontoa päivä päivältä enemmän ja enemmän. 

Maltin varassa ja sään armoilla

Luonnonmukaisella viinitilalla työtehtäviin kuuluu myös kellarityöskentelyä. Kun viinien sekaan ei lorauteta lisäaineita ja tekniset prosessit pidetään mahdollisimman vähäisinä, viiniä täytyy suojella pilaantumiselta ja hapettumiselta muilla keinoin. Lopullisen tuotteen pitää täyttää markkinoiden asettamat laatuvaatimukset. 

Kaikesta vaativuudestaan huolimatta viinikellareissa työskentely sykähdyttää Mariaa joka päivä uudestaan ja uudestaan. 

– Luonnonmukaisessa viininteossa maltti ja tarkkuus ovat valttia. Viinitilan on myös oltava taloudellisesti vakaa, sillä uuden sadon myyntituloja saattaa joutua odottamaan useita vuosia. 

Tarhoille on mentävä, vaikka taivaalta sataisi kaatamalla tai lomariennot kutsuisivat, sillä viinikasvit eivät odota. Päivät saattavat venyä pitkiksi, ja työn onnistuminen on pitkälti suotuisten sääolosuhteiden varassa: kuivuus, kylmyys, kosteus ja sään ääri-ilmiöt tekevät tarhoille hallaa. 

– Ilmastonmuutos hankaloittaa viininviljelyä, ja tilat etsivät kuumeisesti ratkaisuja alan turvaamiseksi tulevaisuudessa. 

Vinkkejä viinitilalle töihin tahtovalle

Viinitilalle töihin lähdöstä unelmoivaa Maria kehottaa miettimään, millainen tila itseä inspiroisi. Maailmalta löytyy niin miljoonia litroja tuottavia ”viinitehtaita” kuin pienempiä, luonnonmukaisia viinitarhojakin, ja monet maat säätelevät viininviljelyä hyvin tarkkaan. 

– Erityisesti sadonkorjuuaikaan kaikki viinitilat kaipaavat lisää työvoimaa, ja sähköpostia kannattaa laittaa suoraan tilojen tuottajille. Samoin vierailu tilalla voi parhaimmillaan poikia unelmien työpaikan. 

Vielä jonain päivänä Maria tahtoo muuttaa takaisin Suomeen, mutta nyt on Etelä-Euroopan ja viininviljelyyn syventymisen aika. Viinitilalla täytyy osata kuunnella intuitiotaan, ja sekä tarha- että kellarityöskentely kysyvät jatkuvaa ajattelun ja käytännön osaamisen yhteen saumaamista.

– Luonnon parissa toimiminen rauhoittavat ja tasapainottavat stressiä, ja monipuoliset tehtävät sekä auringonnousut ja -laskut palkitsevat päivittäin. Viinitilalla työskentely on monipuolisinta työtä, mitä tiedän! 

Yhteisen talon tilalle tuli suomalaisen sinkkuelämä Portugalissa

Portugalissa asuva suomalainen, Miia Ulvila, jätti taakseen yhteisen omakotitalon pikkukaupungissa, koiran ja kolme kissaa. Tilalle hän sai uuden työn, rentouden ja kodin jaetussa asunnossa.

Alussa oli vain pieni unelma. Miia Ulvila ei ollut haaveillut erityisesti Portugalista, mutta suomalainen tiesi haluavansa kokeilla maailmalla asumista.

Töitä löytyi niin Maltalta kuin Portugalistakin, mutta vain jälkimmäisessä maassa tarjolla olevat tehtävät tuntuivat omilta. Jännittää Miia ei ehtinyt, sillä työn kerrottiin alkavan jo seuraavalla viikolla. Hän sai kaksi päivää aikaa järjestää asiansa Suomessa ennen kuin lensi Portugaliin.

– Minulla ei ollut juuri mitään odotuksia. Ajattelin, että katsotaan, mitä tästä tulee.

Tuolloin Miia oli vielä naimisissa, mutta pohti eroa. Suomeen jäivät aviomiehen lisäksi yhteinen omakotitalo, koira ja kolme kissaa. Pikkukaupunki vaihtui suurkaupungiksi, pohjoinen eteläksi. Lissaboniin ja uuteen työhön digitaalisessa matkatoimistossa on ollut kuitenkin helppo sopeutua.

– Suomalaiset työkaverit ja ystävät ovat auttaneet kotiutumisessa. Välillä esimerkiksi veroasioita on hankala hoitaa, kun virkailijat eivät puhu ollenkaan englantia. Olen kuitenkin oppinut kärsivällisemmäksi.

Avuliaisuus ja kulttuurien kirjo viehättävät suomalaista Portugalissa

Lissabon on erilaisten kulttuurien kehto: kaupungissa asuu lukuisista maista ja lähtökohdista tulleita ihmisiä, ja monet viipyvät kaupungissa hetken aikaa, lähtevät ja palaavat takaisin.

Kulttuurisukelluksen lisäksi suomalaista ovat Portugalissa ilahduttaneet toisten ihmisten huomioon ottaminen ja auttaminen.

– Kerran kun istuin näköalapaikalla, näin, kuinka vanhempi mies käveli portaita ylös horjuvasti ja kaatui. Saman tien avuksi juoksivat juhliva miesporukka, roskiksia penkova koditon ja lukuisat muut ihmiset.  Suomessa tuollaista avuliaisuutta ei mielestäni usein näe.

Portugalissa suomalainen on oppinut paitsi luottamaan itseensä myös lukemaan muita ihmisiä, sillä yhteistä kieltä ei usein ole. Miia kokee kasvaneensa iloisemmaksi ja avoimemmaksi, ja vaikka arki on pitkälti samanlaista kuin Suomessa, koko elämä on mennyt täysin uusiksi.

– Suomessa olin naimisissa ja asuin isossa talossa, mutta nyt elelen onnellista sinkkuelämää jaetussa asunnossa.

Suomi ei jää unholaan

Suomessa Miia vierailee muutaman kerran vuodessa, ja yhteys ystäviin pysyy yllä somessa. Äidinkielikään ei pääse unohtumaan, sillä hän tekee töitä suomeksi.

– Ikävöin muutamia pikkujuttuja, kuten sinappia. Teen usein suomalaisia ruokia ja vietän paljon aikaa tiimimme muiden suomalaisten kanssa.

Elämä Portugalissa soljuu niin hyvin, että suomalainen uskoo jäävänsä maahan vielä joksikin aikaa. Jos ulkomaille lähteminen kutkuttaa, kannattaa hänen mielestään uskaltautua matkaan.

– Ilman muuta kannattaa kokeilla, ja aina pääsee takaisin, jos siltä tuntuu. Olisin jäänyt paljosta paitsi, ellen olisi uskaltanut lähteä!

Koronavirusepidemia hankaloittaa suomalaisten elämää: ”Arkeni on aivan päälaellaan”

Koronavirus vaikuttaa ulkosuomalaisten arkeen niin työssä kuin vapaa-ajallakin. Kiinan itsehallintoalue Macaossa asuva Vera Winter ja Filippiineillä elävä Riitta-Maija Hämäläinen kertovat tunnelmiaan Aasiasta.

”Kukaan ei tiedä, milloin karanteenimme loppuu”

Koulut on suljettu, julkisiin tiloihin ja busseihin ei pääse ilman maskia ja kuume mitataan virallisten rakennusten ovilla. Kiinan erityishallintoalue Macao on opiskelija Vera Winterin mukaan sekaisin koronaviruksen takia. Suomalainen on avannut kokemuksiaan aiheesta myös blogissaan.

Käsky yliopiston karanteeniin kävi jo kolme viikkoa sitten. Asuntolasta tuli parin tunnin varoitusajalla väliaikaisasuntola sairaalahenkilökunnalle, ja Vera ja muut asukkaat siirrettiin toiselle kampukselle. Alueelta löytyy pari ravintola ja yksi ruokakauppa, ja maskeja myydään tasaisin väliajoin.

– Meiltä mitataan kuume joka kerta, kun lähdemme asuntolasta ja palaamme sinne. Kaikki viettävät aikaansa huoneissaan, ja täällä on hiljaista.

Suomalaisen arkea koronavirus haittaa monella tavalla. Kaikki oppitunnit järjestetään verkossa, ja Veran valmistuminen macaolaisesta yliopistosta saattaa viivähtää epidemian takia. Karanteenin alueelta ei saa poistua, ja huoneissa on oltava viimeistään iltakymmeneltä.

– Arkeni on aivan päälaellaan. En voi nähdä muita kavereita kuin neljää kansainvälisen kouluni opiskelijaa, eikä minulla ole yhtä kattilaa lukuun ottamatta mitään kokkausvälineitä. Kukaan ei tiedä, milloin karanteenimme loppuu.

Suomalainen ei pidä koronavirusta maailmanloppuna

Kiinassa taudista uutisoidaan Veran mielestä välillä epämääräisesti ja salailevastikin. Maskit ja käsidesi myytiin Macaosta loppuun ensimmäisen tartunnan jälkeen, mikä lietsoi paniikkia.

Virus aiheuttaa taloudellisia tappioita kaupungille esimerkiksi sen vuoksi, että monet ravintolat, hotellit ja kasinot ovat joutuneet sulkemaan ovensa. Macaon tulot tulevat pääasiassa kasinoista.

Suurin muutos on kuitenkin Veran mukaan tapahtunut ulkomaalaisten kohtelemisessa: osa vähävaraisista ulkomaalaisista on joutunut lähtemään Macaosta, ja eriarvoisuus kukoistaa esimerkiksi arjen varotoimenpiteissä.

– Valtio järjestää säännöllisesti maskipakettien myyntejä apteekeissa, mutta niitä saa ostaa vain paikallisen henkilöllisyyskortin tai työ- ja oleskeluluvan kanssa. Esimerkiksi opiskelijaviisumini ei kelpaa.

Vaikka koronavirus pelottaa suomalaista, kokee hän silti olonsa turvalliseksi. Macaolla on hyvät resurssit taudin hoitamiseen, ja yliopiston henkilökunta pitää kampuskaranteeniin joutuneista huolta. Parantuneet tapaukset luovat uskoa siihen, ettei korona ole maailmanloppu.

– Maailma tarvitsee nyt tavan varmistua siitä, etteivät paikasta toiseen matkustavat ihmiset ole viruksen kantajia. Ennakkoluulojen tai rasisminen en soisi leviävän koronan vuoksi lainkaan.

Käsienpesua ja väkijoukkojen välttämistä

Filippiineillä tunnelma on aavistuksen rauhallisempi kuin Macaossa. Koronavirus on kuitenkin vaikuttanut suur-Manilan metropolialueella asuvan Riitta-Maija Hämäläisenkin arkeen monin tavoin.

– Pesen tavallista ahkerammin käsiäni ja vältän isoja tapahtumia. Työtahtini on hidastunut, sillä työmatkoja, kokouksia, tapaamisia ja työpajoja on peruuntunut runsaasti.

Filippiineillä koronavirus on iskenyt muutamaan ihmiseen, ja kaikki tartunnat ovat tulleet Kiinasta. Filippiinit perui jo varhain Kiinasta, Hong Kongista ja Macaosta tulevat lentonsa.

– Koronaviruksesta on tiedotettu runsaasti paikallisissa lehdissä, televisiossa ja sosiaalisessa mediassa. Lukutaidon taso on maassa korkea.

Koronavirus puhututtaa ulkosuomalaisia

Manilassa asuu sekä ”vanhoja” että ”uusia” kiinalaisia: vanhat kiinalaiset noudattavat paikallisia tapoja ja heitä arvostetaan, mutta uusiin kiinalaisiin saatetaan suhtautua varauksella erilaisten käytöstapojen tähden.

Riitta-Maijan asuintalossa asuu runsaasti uusia kiinalaisia, ja koronaviruksen alkumetreillä malli taudilta suojautumiseen tuli Kiinasta: aulan vartijat käyttivät kasvosuojaimia, mittasivat ihmisten lämpötiloja, muovittivat hissin nappulat ja pyyhkivät hissin ovet ja ovien rivat kerran tunnissa.

– Nyt tilanne on rauhoittunut. Filippiinien virallisissa suosituksissa ei kehoteta mittaamiseen, kasvosuojaimiin tai muovittamiseen. Käsidesiä on tarjolla kaikkialla.

Koronavirus puhututtaa ulkosuomalaisia: eri maiden tautitilanteet poikkeavat toisistaan, ja toisaalta taudista liikkuu myös paljon huhuja. Riitta-Maija uskoo tilanteen muuttuvan vielä arvokkaaksi opiksi koko maailmalle.

– Voin olla rauhallisin mielin, sillä perusterveelle korona ei todennäköisesti olisi vaarallinen. Korona osoittaa sen, että kaikilta ihmisiltä voidaan edellyttää terveellisiä elämäntapoja riittävän hyvän vastustuskyvyn varmistamiseksi.

Ulkosuomalainen Mira myi omaisuutensa ja loi elämän Amsterdamiin

Ulkosuomalainen Mira Kantola perusti kotinsa kauniiseen ja turvalliseen Amsterdamiin, jossa hän kokee olevansa vapaa yhteiskunnan odotuksista. Amsterdamista kodin tekee ennen kaikkea kaupungin jakaminen viisivuotiaan tyttären kanssa.

Maailmalle ei aina tarvitse lähteä tarkkaan harkittu suunnitelma taskussa. Pohjanmaalta kotoisin oleva Mira Kantola myi omaisuutensa Suomessa ja lähti ulkomaille silkan matkakuumeen siivittämänä.

Aasiassa ja Euroopassa reissatessa vierähti yhdeksän kuukautta, ja sen jälkeen ulkosuomalainen päätyi rakkauden perässä Ranskan Lyoniin. Pian Mira kuitenkin huomasi miettivänsä, millaiseen maahan voisi asettua ilman paikallisen kielen osaamista.

– Muistin viehättyneeni matkoillani Amsterdamin kauneudesta. Huonosta taloustilanteesta huolimatta hain ja onnekseni myös sain Alankomaista töitä!

Hollannissa kielimuurit hälvenivät, sillä melkein kaiken palvelun sai englanniksi. Elämä muualla Alankomaissa poikkeaa Miran mielestä arjesta 197:n kansallisuuden Amsterdamissa, jossa monikulttuurisuus kuuluu jokapäiväiseen elämään.

– Vaikka Amsterdamissa asuu miljoona ihmistä, vallitsee täällä silti pienen kylän idyllinen tunnelma.

Lupa valita toisenlainen tie

Pyöräilyn luvatussa kaupungissa polkee hujauksessa paikkaan kuin paikkaan. Julkinenkin liikenne on kattava, ja maassa on turvallista asua.

Hollannin nykypäivää on muovannut sen pitkä historia kuningaskuntana ja siirtomaavaltana. Alankomaat on Pohjoismaiden tavoin hyvinvointivaltio, mikä merkitsee ulkosuomalaiselle paljon.

– Työ ja vapaa-aika nivoutuvat Hollannissa yhteen vielä paremmin kuin Suomessa. Esimerkiksi osa-aikatyöhön suhtaudutaan myönteisesti, ja monet pienten lasten vanhemmat tekevät lyhyempää päivää.

Kaikkein parasta ulkomailla asumisessa on Miran mielestä vapaus elää omannäköistä elämää.

– Opiskelu, avio- tai avoliitto, talo, auto, koira ja kaksi lasta. Maailmalla koen voivani valita toisenlaisen tien, enkä silti tunne olevani epäonnistunut. En myöskään enää joudu lumitöihin!

Enemmän suomalainen ulkosuomalaisena

Ulkosuomalaisena Mira kokee olevansa enemmän suomalainen kuin koskaan Suomessa asuessaan. Suomalaisuutta hän kuvailee kerskumattomaksi ja hyväntahtoiseksi erinomaisuudeksi.

– Turvallisuudentunteeni ulkomailla perustuu siihen, että voin milloin tahansa palata pohjoiseen.

Kotimaasta saatuja matkaeväitä oppii muualla arvostamaan, ja Mira on huomannut kasvaneensa maailmalla muutoinkin.

– Ulkomailla olen oppinut huomaamaan, että maailmaa värittävät mustan ja valkoisen sijaan monet eri sävyt. Mukaani on tarttunut myös omanarvontuntoa ja myönteistä röyhkeyttä.

Kaunis kaupunki jaettavaksi tyttären kanssa

Nykyisin Mira matkustaa Suomeen viisivuotiaan tyttärensä kanssa noin 3–4 kertaa vuodessa.

– Toivon, että lapseni oppii, miten ilma tuoksuu ennen ensilunta, miltä kuulostaa lumen narske pakkassäällä ja kuinka vapauttavalta metsässä leikkiminen tuntuu.

Tällä hetkellä ulkosuomalainen tahtoo asua ensisijaisesti Alankomaissa. Samalla hän toivoo voivansa vierailla pohjoisessa entistä useammin.

– Amsterdam on kaunis ja turvallinen kaupunki, jonka saan jakaa tyttäreni kanssa. Jonain päiväni tahdon löytää myös Suomesta paikan, joka voisi tuntua kodilta.

Ikkunasta siintävät alppimaisemat ja Lago Maggio – lue Pirjon kaksi vinkkiä Italian-asunnosta haaveileville

Asunnon ostaminen Italiasta sai alkusysäyksen, kun kirjailija Pirjo Toivanen ihastui Pohjois-Italian Stresaan. Kymmenen vuotta alppimaisemissa asuneella suomalaisella on pari ohjetta Italiasta asuntoa etsiville.

Lämmin, innostunut ja empaattinen – näillä sanoilla Pirjo Toivanen kuvailee italialaisten suhtautumista lapsiin. Italia ei ollut aiemmin kuulunut Pirjon haaveisiin, mutta mieli muuttui, kun hän matkusti maahan vuoden vanhan lapsensa kanssa.

– Esimerkiksi Ranskassa tai Englannissa paikallisten suhtautuminen perheen pienimpiin oli kokemukseni mukaan aivan erilaista.

Silloin Hollannissa asuva suomalainen perhe alkoi katsella asuntoja Italiasta. Etsinnöissä tuli vastaan monenlaisia ”luigeja”, mutta lopulta Toivaset löysivät luotettavan kiinteistönvälittäjän. Kaikki sujui sovitusti, ja välittäjä auttoi kaikessa Pohjois-Italian Stresasta löytyneeseen asuntoon liittyvässä, etsi remonttimiehet ja toimi tulkkina.

Aiemmin Pirjo kävi palkkatöissä Milanossa, mutta nykyään hän toimii kirjailijana. Suomalaisen kynästä on syntynyt yhden romaanin lisäksi matkakirja Italiassa asumisesta. Kauniissa kodissa kelpaa kynäillä.

– Asuntoomme avautuvat maisemat ovat henkeäsalpaavat. Saan joka päivä ihastella Lago Maggiota ja Alppeja.

Asunto Italiassa = casa finlandese

Stresa on idyllinen 5000 asukkaan kaupunki, jonne on vain tunnin junamatka Milanosta. Paikkakunnalla Toivasten asunto tunnetaan Casa Finlandesena, suomalaisena talona, ja heidät itsensä Coppia Finlandesena, suomalaisena pariskuntana.

– Italialaiset ovat valtavan kiinnostuneita meistä. Parasta täällä ovat ihmisten hymyt, sää, kauniit maisemat ja erinomainen ruoka.

Yhtäältä mieluisa sää myös kismittää kirjailijaa. Sumuisina talvikuukausina sataa usein, ja kosteusprosentti hipoo korkeuksia.

– Ilmapumppuun investoiminen on auttanut tässä merkittävästi – asunnossamme on nykyään kuivaa talvisinkin!  

Inhimillistä terveydenhuoltoa ja luotettavia ihmisiä

Asunnon hankkiminen Italiasta sujui helposti, ja elo Stresassa on muutenkin luistanut hyvin. Sopeutumista on auttanut se, että Italiakin lukeutuu EU-maiden joukkoon: maata koskevat samat direktiivit kuin Suomeakin.

– Koulutus, lait ja terveydenhuolto toimivat. Mielestäni Italian perhelääkärijärjestelmä takaa sen, että hoito on mielestäni täällä jopa inhimillisempää kuin Suomessa.

Vuodet ulkomailla ovat avartaneet Pirjon ymmärrystä maailmasta ja erilaisista ihmisistä. Stereotypiat italialaisista viekkaina hunsvotteina joutavat kirjailijan mielestä romukoppaan.

– Olen oppinut, että suurin osa kaikista maailman ihmisistä on luotettavia. Tämä pätee myös italialaisiin. 

Kaksi kehotusta Italian-asunnosta haaveileville

Italian-asunnon ostamisesta unelmoiville Pirjolla on kaksi neuvoa: kannattaa sekä etsiä luotettava kiinteistönvälittäjä tueksi että selvittää hintataso itse.

– Kannattaa olla tarkkana, ettei joudu maksamaan liikaa. Ulkomaalaisilta pyydetään usein 10–20% enemmän.

Siellä koti missä kirjat, Pirjo ajattelee. Alppimaisemissa on helppo viihtyä, mutta kotimaahan kirjailijaa kutsuvat perhe, ystävät sekä rakas suomen kieli.                                                                                                                   

– Jos ja kun muutan täältä johonkin muuhun maahan, se on Suomi.

Nurinkurisia voileipiä ja upeita kohtaamisia – kulttuurien kimara rikastaa ulkomailla työskentelyä

Työskentely ulkomailla voi tarkoittaa kiireetöntä työtahtia, nurinkurisia voileipiä ja upeiden ihmisten kohtaamista. Apulaisprofessori Mary Hatakka kertoo tarinansa siitä, millaista on opettaa englantia Arabiemiraateissa.

Juustoleivän tilaaja voi Arabiemiraateissa saada taikinarullaan kääräistyä sulatejuustoa, kolmikerroksisen voileivän ranskalaisilla ja kaikkea siltä väliltä. Englannin kielen apulaisprofessori Mary Hatakan mielestä ravintolamuisto kuvastaa hyvin ulkomailla työskentelyn rikkautta.

– Maailmalla olen saanut oppia, miten ihanan erilaisia me kaikki olemme. Mikään ei ole absoluuttisesti oikein, vaan paras tapa toimia riippuu tilanteesta.

Ulkomailla työskentelyyn Mary sai pontta skottilaiselta äidiltään, joka päätyi aikanaan opettamaan englantia Suomeen. Yliopistossa Mary opiskeli englantia ja italiaa, lähti pariksi kesäksi au pairiksi Italiaan ja ihastui maailmalla asumiseen.

Kun parisuhde suomalaisen miehen kanssa päättyi, Maryn elämä järkkyi. Yhdessä suunnitellun tulevaisuuden tilalle oli keksittävä uusia unelmia.

– Tunsin, että tarvitsin rajun muutoksen. Otin suunnakseni Arabiemiraatit, sillä maa oli suosittu matkakohde, siellä puhuttiin englantia ja pidin arabialaisista seikkailutarinoista.

Apulaisprofessori jaksaa innostua työstään

Englanninopettajien konferenssissa Mary tutustui tulevaan työnantajaansa ja onnistui nappaamaan työpaikan englannin opettajana naistenopistossa Arabiemiraateissa. Ulkomailla työskentely ei jännittänyt häntä, sillä halu lennähtää maailmalle oli niin suuri.

– Opiskelijoiden kohteliaisuus ja aito kiinnostus englannin kieltä kohtaan saavat minut innostumaan työstäni uudestaan ja uudestaan.

Uusia tuulia ja kohtaamisia rakastava englannin ammattilainen on edennyt urallaan yliopiston apulaisprofessoriksi asti. Palkka on hyvä, ja työpaikka tarjoaa asuntoedun, sairasvakuutuksen sekä vuosittaisen meno-paluulennon kotimaahan.

– Ulkomailla työskentely on tuonut elämääni monta hienoa ihmistä, esimerkiksi lähinnä brittiläiset tai kanadalaiset työkaverini. Vahvoja, hauskoja ja seikkailumielisiä ihmisiä!

Arabiemiraateissa työnantaja sponsoroi alaisilleen oleskeluluvan maassa, joten ihminen edustaa vapaa-ajallaankin työpaikkaansa. Muslimimaassa toimitaan pitkälti kulttuuristen perinteiden mukaan, mutta erilaisuutta siedetään jatkuvasti paremmin ja paremmin.

Kansainvälisyys maustaa ulkomailla työskentelyä

Parasta ulkomailla työskentelyssä on Maryn mielestä kansainvälisyys, erilaiset maailmankatsomukset, tarinat matkoista ja muualla työskentelystä sekä ulkomaalaisten keskuudessa vallitseva yhteishenki.

– On ihmisen oma päätös lähteä kauas kotimaasta ja luoda koti vieraaseen maahan, ja siksi monet ovat hyvin itsenäisiä ja vahvoja. Tuntuu upealta tavata tällaisia ihmisiä.

Aurinko paistaa Arabiemiraateissa lähes joka päivä ja lämpötila on lokakuusta huhtikuuhun 25–35 astetta. Ulkomailla työskentelynsä aikana Mary on ehtinyt opettaa englantia välillä myös Egyptissä ja Italiassa. Lämpimien maiden verkkaisempi työtahti sopii hänen luonteelleen mainiosti.

– Jos minun pitää hakea jokin paperi toimistosta, opiskelijat sanovat aina ”take your time, miss”. Kiirettä ei täällä oikeastaan ole.

Saduissa totuuden siemeniä ulkomailla työskentelystä

Ulkomailla työskentelevän on hyväksyttävä se, että kaikki ei aina toimi niin kuin on etukäteen suunnitellut. Arabiemiraateissa monet asiat hoituvat hitaasti ja paremmin puhumalla kuin sähköpostitse, ja suomalaiseen sähäkkään tekemiseen tottunutta voi etelän tehottomuus turhauttaa.

– Polykroninen, ajan joustavuutta korostava aikakäsitys tarkoittaa työelämässä sitä, että asioiden selvittämisessä saattaa kestää kauan.

Yhteisöllisen kulttuurin vuoksi perheenjäsenten – joita löytyy usein monesta sukupolvesta – tarpeet laitetaan työn edelle, mutta toisaalta kollektiivisen ajattelun vuoksi ihmisten välisiä hierarkioita pidetään tärkeinä.

– Sadut heijastavat työelämässäkin vallitsevia käytänteitä. Siinä missä amerikkalaisissa tarinoissa yksilö selättää haasteet oivaltamalla itse jotain suurta, saudiarabialaisissa saduissa ongelmat ratkeavat yhdessä tekemällä.

Suomalais-brittiläinen viihtyy Arabiemiraateissa

Suomalaisia juuriaan Mary vaalii käymällä kotimaassaan vuosittain ja suomalaisessa kirjakerhossa joka kuukausi. Toisaalta hän piipahtaa usein myös brittiläisessä rantaklubissa, jonka ohjelmaan kuuluu esimerkiksi näytelmäkerho.

– Perhetaustani takia viihdyn sekä suomalaisessa että brittiläisessä kulttuurissa. Sisimmiltäni olen kuitenkin aina suomalainen, ja olen ylpeä esimerkiksi Suomen historiasta, demokratiasta ja kauniista luonnosta.

Ulkomailla työskentelevän on hyväksyttävä ruoan, käytöstapojen ja sopivien puheenaiheiden poikkeavuus kotimaan tavoista. Rentous, kärsivällisyys ja hyväntuulisuus johtavat Maryn mielestä menestykseen kansainvälisessä työympäristössä.

– Erilaisuutta voi oppia hyväksymään ajan kanssa. On valtavan rikastuttavaa ymmärtää, miten lukemattoman monella tavalla elämää voi elää ja maailmaa katsoa!