Karanteeni mietityttää ulkosuomalaisia – miten käy kesän Suomi-loman?

Voinko tavata vanhempiani tai isovanhempiani? Mihin saakka karanteenisuositus on voimassa? Pääsenkö palaamaan asuinmaahani Suomi-loman jälkeen? Tässä muutamia ulkosuomalaisia kesän kynnyksellä askarruttavia kysymyksiä.

Kesäkuun alku on aiempina vuosina ollut monelle ulkosuomalaiselle iloisen odotuksen aikaa, sillä kesäloma saattaa tarjota vuoden ainoan mahdollisuuden vierailla Suomessa sukulaisten sekä ystävien luona. Tällä kertaa epävarmuus varjostaa haaveita Suomen suvesta, mökkisaunasta ja lapsuudenkodin maisemista.

Lomasuunnitelmia erityisesti horjuttavia seikkoja ovat sopivien lentojen vähyys, karanteeni sekä huoli omista läheisistä – erityisesti riskiryhmään kuuluvista.

Esimerkiksi eläkepäiviään miehensä kanssa Torreviejassa viettävä Sirpa Virkkunen kertoo, että pariskunnan toiveissa on päästä kesällä Suomeen ystäviä ja sukulaisia tapaamaan. Virkkusten tapauksessa matka taittuisi autolla.

– Suunnitelmissa on edelleen ajaa Euroopan läpi autolla ja samalla katsella Ranskaa ja Saksaa eri reittejä kuin aiemmilla ajokerroilla. Matkamme ajankohtaan koronapandemia ei vaikuta, muutenkin olisimme lähteneet vasta heinäkuun loppupuolella.

Karanteeni mietityttää

Valtioneuvoston ohjeistuksen mukaan Suomeen saapuvan henkilön tulee 14 vuorokauden ajan rajoittaa tarpeettomia lähikontakteja ja noudattaa omaehtoista karanteenia. Omaehtoisessa karanteenissa sallitaan liikkuminen työpaikan ja asuinpaikan välillä sekä muu välttämätön liikkuminen. 

Monet ulkosuomalaiset pohtivatkin nyt, mihin saakka karanteenisuositus kestää. Lukuisat lomasuunnitelmat ovat jäissä, kunnes varmistuu, jatkuuko karanteenisuositus heinä- ja elokuussa.

Myös Virkkusia mahdollinen karanteeni mietityttää.

– Espanjan päädyssä ulkomailta palaavat eivät enää heinäkuun alusta alkaen joudu karanteeniin, mutta jos meidän on oltava Suomessa kaksi viikkoa karanteenissa, niin pitää miettiä, onko sinne järkeä lähteä. Koska emme ole sidottuja työpaikkoihin, voimme lähteä sinne vaikka myöhemminkin, Sirpa Virkkunen pohtii.

Erityisesti Suomen kahden viikon karanteeni puhutteleekin ulkosuomalaisia niissä maissa, joissa liikkumista ja ihmisten vapautta on kaikkein vahvimmin rajoitettu. Esimerkiksi Espanjan suomalaiset viettivät kotikaranteenissa yhdeksän viikkoa.

– Jotenkin tuntuu, että on menty liian pitkälle näiden rajoitusten kanssa. Toisaalta arveluttaa näiden strategioden moninaisuus Euroopassa: on tiukkoja rajoituksia ja toisaalta erittäin löyhiä. Miten näiden kanssa tulisi jatkossa elää, pohtii Aurinkorannikolla asuva Ilkka Fonsen.

Facebook-sivullamme muuallakin kuin Espanjassa asuvat suomalaiset kommentoivat, että alkavan kesän Suomi-matka riippuu siitä, joutuuko reissun ensimmäiset kaksi viikkoa olemaan karanteenissa. Osalle kaksi viikkoa tarkoittaa koko lomamatkaa tai isoa osaa siitä.

Helsingin-Sanomien haastattelussa sosiaali- ja terveysministeriön johtaja Tuija Kumpulainen kertoi viranomaisten odottavan, että ainakin valtaosa ulkomailta Suomeen tulevista noudattaa karanteeniohjetta.

Aiotko sinä matkustaa kesällä Suomeen? Kerro omista suunnitelmistasi kommentilla tämän artikkelin alla!

Koronakevään jäljet – kuulumisia länsinaapurista

Vie­ras­ky­näämme tällä kertaa tarttui Ruotsissa asuva Loviisa Läärä, joka kirjoittaa omaa nimeään kantavaa blogia sekä julkaisee Ruotsin suosituinta suomenkielistä podcastia Ei saa peittää.

Terveisiä Tukholmasta, Ruotsin koronapesäkkeestä.

Asun Euroopan pandemia-syntipukin ytimessä, josta mediassa julkaistuissa kuvissa ihmiset elävät elämäänsä iloisina terasseilla ja ravintoloissa kuin mitään virusta ei olisikaan. Kontrasti muun Euroopan ulkonaliikkumiskieltoihin on suuri. Radikaalien rajoitusten sijaan Ruotsin kansanterveysviranomaisen strategia on alusta asti vedonnut yksilön vapauteen ja vastuuseen, mikä sinänsä istuu hyvin ruotsalaiseen kansanluonteeseen. Ihmisten annetaan päättää itse, mutta heidän toivotaan päättävän oikein.

Samalla Spotifyn kaltaiset suuryritykset näyttävät suuntaa julistaessaan, että toimistot pysyvät suljettuina ja etätöitä saa halutessaan tehdä vuoden loppuun saakka. Toukokuun puolivälissä Spotifyn, H&M:n ja Tele2:n henkilöstöä massatestattiin pilottihankkeessa yhteistyössä vasta-ainetestin kehittäneen Werlabs-startupin kanssa. Hankkeessa kerätään dataa Covid-19 -viruksesta ja sen käyttäytymisestä, mutta vapaaehtoisen testin houkuttimena on myös se, että viruksen jo sairastaneet voisivat palata normaaleihin arkirutiineihin.

Myös omalla työpaikallani keskustellaan vasta-ainetestin mahdollisuudesta. Jos mahdollisuus tarjoutuu, tartun siihen – olisi helpottavaa tietää, minkälaisia Suomeen suuntautuvia kesälomasuunnitelmia voin tehdä. En ole pandemian aikana hetkeäkään epäröinyt sitä, ettenkö hätätapauksessa Suomen kansalaisena pääsisi maahan rajojen sulkemisesta huolimatta, mutta kysymys on tietysti pikemminkin moraalinen. Missä vaiheessa läheisten kanssa vietetystä ajasta tulee aivan välttämätön matka?

Kriisiaikana kaukana kotoa

Tein alkuvuodesta kaksi matkaa Suomeen, joiden varaamista epäröin hektisen arjen keskellä välillä lähtöpäiväänkin asti. Läheisten tapaaminen painoi kuitenkin aina vaakakupissa matkaväsymystä enemmän. Helmikuisen viikonlopun jälkeen mietin uupuneena, että tämä sai nyt olla viimeinen Suomi-reissuni hetkeen.

En silti olisi toivonut, että universumi kuulee ajatukseni. 

Koronakriisin vakavuuden valjetessa monet ulkosuomalaiset alkoivat valmistella äkkilähtöjä palatakseen Suomeen. Sosiaalisen median perusteella muutamat ystäväni tarttuivat tuumasta toimeen, ja tunsin pienen pistoksen sydämessäni. Näinkö hädän hetkellä Ruotsi ei enää olekaan heidän kotinsa? Onko se minun kotini? Pitäisikö minunkin lähteä?

Oma elämäni oli kuitenkin liian vahvasti ankkuroitunut Tukholmaan. Tutun arjen vaihtaminen tilapäiseen vanhempien nurkissa notkumiseen ei tuntunut houkuttelevalta tai edes kovin realistiselta vaihtoehdolta. Kriisin hetkellä tärkeimmältä tuntui pysyä omissa arkirutiineissa kiinni niin hyvin kuin mahdollista. Samalla se tarkoitti kuitenkin rakkaista ihmisistä eroon joutumista ennalta määrittelemättömäksi ajaksi.

Korona on uusi normaali

Etätöitä ja tavallista runsaampaa kotoilua lukuunottamatta elämäni on ollut koko kevään lähes samanlaista kuin ennenkin. Sosiaalisten velvoitteiden vähentyminen on rehellisesti sanottuna ollut myös helpotus kaltaiselleni krooniselle ylibookkaajalle. Koska lähipiirini on tähän mennessä säästynyt pandemian vakavimmilta seurauksilta, olen elänyt melko onnellista, nuoren kaupunkilaisen arkea. Aikaa on riittänyt tavallista paremmin omille intohimoprojekteille, harrastuksille ja kaipaamalleni joutenololle. Minulle korona on ennen kaikkea uusi normaali, koska elämää ei voi laittaa tauolle.

Toukokuussa suurkaupungin liikenneruuhkatkin ovat palanneet. Kriisin puhjettua ikkunani alla kulkevalla tiellä oli hiljaista, nyt työmatkailijat jonottavat autoissaan kuten ennenkin. Huomaan myös itse yhä useammin hakeutuvani toimistollemme – 16 neliön yksiössä vietetyt työpäivät alkoivat vähitellen näkyä hyvinvoinnissani. Kaipaan rutiineja, työmatkaa, huumoria ja työntekoon liittyvää draivia. Firmamme on pieni ja työni täysin sosiaalisesta kontaktista riippuvaista, mutta emme ole lomautusten piirissä. On siis täytynyt löytää uusia keinoja tuottaa yrityksellemme arvoa ja ansaita paikkansa.

Koko maailmaa ravisteleva kriisi laittoi monen elämänarvot uuteen järjestykseen, ja se voi olla ihan hyväkin asia. Uskon, että myös moni ulkosuomalainen on tänä keväänä joutunut uudella tavalla kasvotusten valintansa kanssa asua Suomen rajojen ulkopuolella ja kaukana rakkaista. Omalla kohdallani esimerkiksi Suomen ja Ruotsin koronalinjojen erilaisuudesta kärjistynyt ristiriita on toisinaan tuntunut yllättävänkin henkilökohtaiselta.

Koskaan aiemmin en ole kokenut olevani yhtä räikeällä tavalla kahden maan kansalainen.

Lue muita Vieraskynä-palstamme tekstejä täältä >>

Laura lähti töihin Saksaan au pairiksi ja aikoi palata Suomeen, mutta Eurooppa vei mennessään

Laura Ryhänen on oleskellut ja työskennellyt monessa Euroopan maassa. Vuonna 2017 hän palasi töihin Saksaan oltuaan pitkään Isossa-Britanniassa. Ahkera nainen on paitsi Stuttgartin mediayliopiston työntekijä, myös suomalaista musiikkia keskieurooppalaisille tutuksi tekevä maailmanmuusikko. 

Laura Ryhäselle Saksa tuli tutuksi jo lukioikäisenä, kun hän lähti Saksaan kesävaihtoon. Oleillessaan yliopisto-opintojen jälkeen Islannissa Ryhänen törmäsi ilmoitukseen, jossa etsittiin au pairia saksalaiseen perheeseen. Ryhänen matkusti töihin Saksaan, suunnitelman mukaisesti puoleksi vuodeksi. 

– Minulla oli todella hyvä tuuri – pääsin perheeseen, jonka kanssa ei ollut pienintäkään ongelmaa, Ryhänen muistelee. Alun perin sovittu puolivuotinen työrupeama muuttui kokonaiseksi vuodeksi, ja positiivisten kokemusten innostamana Ryhänen päätti senkin jälkeen vielä jäädä Saksaan. 

– Siis ”vielä vähäksi aikaa”, Ryhänen nauraa nyt muistellessaan silloisia suunnitelmiaan. 

Kansainvälisyydestä suurta etua uuteen työkulttuuriin totutellessa 

Työura Saksassa jatkui: Ryhänen työskenteli kymmenisen vuotta yksityisten yritysten palveluksessa tapahtumien järjestämis- ja hallinnollisissa tehtävissä. Sitten tie vei kanaalin yli Oxfordiin Englantiin, missä hän työskenteli yliopistohallinnossa koordinoiden opiskelijavaihtoja.  

– Olin siellä 11 vuotta. Kun sitten vuonna 2017 tuli ajankohtaiseksi palata asumaan ja töihin Saksaan, tuntui luontevalta hakeutua samalle alalle, Ryhänen sanoo. Tällä hetkellä hän työskentelee Stuttgartin mediayliopistossa (Hochschule der Medien) saapuvien vaihto-opiskelijoiden ohjelman parissa. 

Ryhänen kokee päässeensä helposti sisään saksalaiseen työkulttuuriin. 

– Ehkä siksi, että työkokemukseni on kertynyt eri maista, minun on ollut helppo sopeutua työelämään paikassa kuin paikassa, Ryhänen pohtii. Hän ei muista itselleen käyneen alkuaikoinakaan mitään suurempia kulttuurisia kömmähdyksiä. 

– Tietenkin alussa varsinkin teitittely tuppasi unohtumaan täällä Saksassa, ja joskus saatoin ehkä sanoa asioita turhan suorasukaisesti. Sen pistän tosin osittain nykyistä heikomman kielitaidon piikkiin, Ryhänen hymyilee. – Sittemmin ovat hienosäädöt ja rivienvälit tulleet tutummiksi. 

Ryhänen ei omien kokemustensa pohjalta sanoisi saksalaisen ja suomalaisen työkulttuurin eroavan toisistaan kovin dramaattisesti, mutta saksalaiselle työkulttuurille on hänen mukaansa ominaista hierarkkisuus, joka Suomesta puuttuu. 

– Hierarkia-ajattelu, teitittely ja joskus yllättävän etäinen suhtautuminen läheisiinkin työkavereihin, Ryhänen kuvailee eroja. 

– Lisäksi yllätyin Britanniasta töihin Saksaan palattuani siitä, miten paljon Saksa on jäljessä teknologian ja sähköisten ratkaisujen saralla. Toimistoissa on vielä faksit ja opetustiloissa joskus jopa piirtoheittimet. Myös paperiton toimisto -ajattelu on vasta tulossa, ainakin yliopistolla. 

Suomalaisen musiikin lähettiläänä Saksassa 

Ryhäsen kokemukset työelämästä Saksassa eivät rajoitu yritys- ja yliopistomaailmaan. Ehtiväinen nainen on myös suomalaista musiikkia esittävän Uusikuu-yhtyeen laulusolisti. 

– Olen esittänyt suomalaista musiikkia ulkomailla jo 20 vuoden ajan. Ensimmäisen kerran piti olla ainoa kerta Eurooppa-juhlissa, mutta kuinka sitten kävikään, Ryhänen virnistää. 

Uusikuu-yhtye on levyttänyt neljä levyä ja esiintyy Keski- ja Länsi-Euroopassa, mutta satunnaisesti Suomessakin. He esittävät suomalaista perinteistä tanssimusiikkia kuten tangoja, valsseja ja jenkkoja. Ryhäsen mukaan saksalainen yleisö on ottanut yhtyeen lämpimästi vastaan. 

– Saksalaiset ovat todella avomielisiä ja vastaanottavaisia. He ovat kiinnostuneita muista kulttuureista. Suomella ja suomalaisella musiikilla on täällä tosi positiivinen imago, Ryhänen iloitsee.  

– Yleisömme on suurimmaksi osaksi ei-suomalaista, mutta mukana on joka kerta myös ulkosuomalaisia kaihoisia ja koti-ikäväisiäkin fiilistelijöitä. Se tuntuu myös oikein hyvältä – on mahtavaa yhdessä lievittää nostalgianjanoa näiden kuulijoiden kanssa, Ryhänen sanoo lämpimästi. Yhtä lailla hänestä on hienoa tuoda suomalaista musiikkia ja kulttuuria keskieurooppalaisille kuulijoille. 

– Tarjoamme heille musikaalisen matkalipun pohjoiseen ja teemme siten omalta osaltamme Suomea tutuksi täällä. 

Töihin Saksaan uteliaasti ja ennakkoluulottomasti  

Kun kysyn Ryhäseltä, miksi suomalaisen hänen mielestään kannattaisi lähteä töihin Saksaan, pohtii Ryhänen asiaa ensin omalla kohdallaan. 

– On hienoa kokea uusia elämyksiä, oppia uutta ja nähdä asioita toisesta vinkkelistä Ne olivat syitä omaan muuttooni ulkomaille, hän purkaa ajatuksiaan.  

– Mikä maa se sitten onkaan, tulee matkalaukkuun rikkaita kokemuksia, arvokkaita taitoja ja mahtavia uusia tuttavuuksia, kun on liikkeellä uteliaana ja ennakkoluulottomana. Saksaan on helppo sopeutua, mutta silti on oltava valmiina siihen, että täällä on omat tapansa. Niihin kannattaa tutustua mahdollisimman pian, ystävystyä paikallisten ihmisten kanssa ja antaa elämän soljua eteenpäin avoimin mielin. Willkommen in Deutschland! toivottaa Ryhänen. 

Lue muita Saksaan liittyviä artikkeleitamme >>

Jaettu muisto vahvistaa sidettä asuinmaahan

Suomalaiset maailmalla -sivuston päätoimittaja Marena Ahonen kertoo tässä kirjoituksessaan siitä, millaista on ollut jakaa historiallinen karanteenikokemus yhdessä espanjalaisten kanssa.  

Viime viikon lauantaina pääsimme seitsemän viikon sisällä olon jälkeen viimein ulos. Koko naapuristomme heräsi eloon samalla kellonlyömällä, ja jopa syrjäiset maalaispolut täyttyivät ihmisistä. Nuori mies kiisi mäkeä alas pyörällään ja huikkasi vastaantulijoille: ”Kello on kahdeksan, olemme vapaita!” Me kaikki kuuloetäisyydellä olevat naurahdimme ja hurrasimme. Kaikki tiesivät, mistä on kyse. Olimme kaikki olleet jo seitsemän viikkoa samassa veneessä.   

Juuri tällaiset hetket saavat minut tuntemaan kiitollisuutta siitä, että olen saanut kokea nämä viikot Espanjassa. Tämä saattaa kuulostaa hullulta – kuka nyt haluaisi olla seitsemän viikkoa neljän seinän sisällä? En minäkään karanteenista innoissani ole, mutta sen aikana olen päässyt osaksi ainutlaatuista kansallista muistoa, josta riittää tarinoita kerrottavaksi vielä vuosikymmenienkin päästä.

Kriisin jakaminen vahvistaa kuuluvuuden tunnetta

Sinivalkoisessa sydämessäni on vakiintunut paikka Espanjalle. Paikka ei ole muotoutunut sisimpääni vain vuoden lukuisten aurinkoisten päivien tai Suomea edullisimpien ravintolaillallisten vuoksi. Se on syntynyt monesta syystä: Siksi että espanjalaisten kupliva ja äänekäs meininki saa oloni kotoisaksi. Siksi että espanjan kielen kuuleminen missä tahansa päin maailmaa saa sydämeni pakahtumaan. Siksi että voisin maleksia loputtomiin espanjalaisten kaupunkien katuja tai ahmia aina vain lisää vuorien rinteiltä aukeavia upeita maisemia. Siksi että vastaantulijaa voi katsoa silmiin hymyillen ja tarjoilijalle voi vielä ovelta huutaa kiitos ja näkemiin. Siksi että jalkapallopelejä seurataan intohimoisesti ja maaleja tuuletetaan miettimättä sitä, mitä naapuri ajattelee. Siksi että tunnen kuin osa minua olisi aina kuulunut tänne.

Kun koti – minun tapauksessani toinen koti – on maailmalla, tulee kyseisestä maasta, kielestä, kansasta ja kulttuurista itselle rakkaita. Mitä lähemmäs tätä kansaa ja sen kulttuuria pääsee, sitä kokonaisvaltaisemmin voi tuntea samaistuvansa niiden erityispiirteisiin ja kuuluvansa yhteisöön, johon ei välttämättä ole syntynyt. Siksi yhteisten, koko maan kesken jaettujen muistojen kokeminen saa tuntemaan kiitollisuutta siitä, että voi ulkomaalaisena päästä osaksi jotain niin erityistä – jotain sellaista, joka määrittää espanjalaisten arkea pitkälle tulevaisuuteen.  

Voimaannuttavia muistoja ja unohtumattomia hetkiä

Seitsemän viikon ajan naapurustossamme kokoonnuttiin joka ilta kello kahdeksan parvekkeille ja ikkunoihin taputtamaan ja hurraamaan kaikille niille, jotka taistelevat eturintamassa koronaa vastaan. Parin karanteeniviikon jälkeen koko maa alkoi laulaa Resistiré-kappaletta yhteisenä voimabiisinään. Näköyhteyden päästä omalta parvekkeeltamme kaksi tyttöä soitti joka ilta tapatusten yhteydessä ensin Espanjan kansallislaulun ja tämän jälkeen Resistirén, jonka aikana tanssin heidän mukanaan yhteistä koreografiaamme.

Vastapäisen talomme asukkaat puolestaan heiluttivat meille jokailtaisten taputusten aikaan isoa lakanaa, johon he olivat kirjoittaneet ”Ánimo” (=tsemppiä). Alakerran naapurimme innostui aiheesta niin, että hoilotti koko naapuruston kuullen: ”Kun tämä joskus loppuu, niin järjestämme kaikki yhdessä grillijuhlat!” Olen iloinen siitä, että sain jakaa nämä ja lukuisat muut tähän aikaan ja kulttuurin sidoksissa olevat hetket espanjalaisten kanssa.

Lue myös muita Espanjaan liittyviä artikkeleitamme täältä. >>
Voit myös kertoa omista karanteenikokemuksistasi tämän julkaisun alapuolella olevassa Osallistu keskusteluun -osiossa!

Karanteenikuulumisia Turkista

Tämän Vieraskynä-palstan tekstissä Ulkosuomalaisen äidin merkintöjä -blogin kirjoittaja Petra Yedidag kertoo korona-arjestaan Turkin Izmiristä.

_{Turkin ensimmäiset tapaukset ilmoitettiin maaliskuussa, ja viime viikonlopun neljä päivää kestänyt ulkonaliikkumiskielto oli sarjassaan kolmas. Viikolla kansalaisia kehotetaan pysymään kotona, mutta marketit ja osa kaupoista on auki. Viikonloppuisin kaikki paikat on suljettu, leipomoita ja päivystäviä apteekkeja lukuun ottamatta. Marketeissa ja julkisissa liikennevälineissä on maskipakko, ja lähes jokaisella vastaantulijalla on kadulla maski. Ravintolat, baarit, kuntosalit, liikuntapaikat, leikkipuistot, koulut ja tarhat ovat olleet suljettuina jo useamman viikon. Alle 20-vuotiaita ja yli 65-vuotiaita koskee jatkuva ulkonaliikkumiskielto. Liikkuminen kaupunkien välillä on luvanvaraista, ja matkustamiseen ulkomaille tarvitaan lupa sisäministeriöstä, ellei omaa oleskelulupaa tai kaksoiskansalaisuutta muuhun maahan.}

_{Turkkilaisia ovat koetelleet viime vuosina sisäpoliittiset ongelmat, pakolaistulva, maanjäristykset, lumivyöryt ja taloudelliset ongelmat. Mentaliteetti tuntuu olevan monella se, että kyllä koronastakin selvitään. Moni turkkilainen istahtaa joka ilta uutisten aikaan television ääreen, sillä useamman kerran viikossa maan terveysministeri Fahrettin Koca on kertonut sen hetkisen tilanteen ja vastaillut toimittajien kysymyksiin. Terveysministeri on tuntunut saaneen monet puolelleen, puoluerajoista piittaamatta. Lääkäritaustaisella Kocalla on rauhallinen ja selkeä tapa kertoa faktat, mikä varmasti rauhoittaa kriisitilanteessa. Sairastuneita Turkissa on tilastojen mukaan reilut 100 000 ja kuolleita reilut 3000. Testausten määrää on hilattu ylöspäin – tällä hetkellä niitä tehdään noin 40 000 päivässä.}

Autiot kadut, salaiset pihakokoontumiset

_{Ulkonaliikkumiskieltojen aikana kadut ovat autioita, sillä poliisit partioivat ja sakkoja (3150 tl/hlö) jaetaan helposti. Itse koiranomistajana käyn lenkillä silloinkin, mutta vain lähialueella. Muina päivinä liikkuminen on vapaampaa, ja osalle paikallisista tuntuu olevan todella vaikeaa pysytellä kotioloissa, onhan täällä totuttu hyvin sosiaaliseen arkeen. Ilmojen ollessa parhaimmillaan osa on yrittänyt kiertää sääntöjä lipeämällä naapureiden kanssa pihalle teelle tai antamalla lasten leikkiä pihalla keskenään. Iltauutisista olemme kuulleet herrasta, joka kertoi ulkoiluttavansa kultakalaansa ja nähneet autojen tai hiekkarannan vallien taakse piiloutuvia kansalaisia.}

_{Eristäytymisen aikaan osuu Turkissa useita tärkeitä juhlapäiviä. Viime viikolla 23.4. vietettiin lastenpäivää, jota varten kouluissa harjoitellaan useita kuukausia erilaisia esityksiä. Tänä vuonna juhla peruttiin, mutta lapsille pyrittiin järjestämän monenlaista interaktiivista ohjelmaa verkon ja kortteleissa kiertävien esiintyjien kautta. Illalla kansa kerääntyi klo 21 parvekkeille laulamaan kansallislaulun, jonka jälkeen juhlaa jatkettiin tanssimalla omilla parvekkeilla ja pihoilla. Kuten monessa muussakin maassa, myös Turkissa on pyritty nostattamaan henkeä parvekekonserttien ja livelähetyksien avulla. Heti lastenpäivän perään alkoi paastokuukausi, joka päättyy toukokuun lopussa kolme päiväiseen Sokerijuhlaan. Ulkonaliikkumiskieltoja jaellaan juurikin juhla-aikoihin, viime viikolla ulkonaliikkumiskielto kesti 4 päivää, vapun takia on voimassa 3 päivän ulkonaliikkumiskielto ja tulevan Sokerijuhlan suhteen saattaa kielto venyä jopa 9 päiväksi.}

_{Huhtikuun viimeisellä viikolla lanseerattiin ”Hayat Eve Siğar” -sovellus, johon kerätään tietoa koronasta. Sinne voi päivittää oman terveystilanteen, ja seurata oman asuinalueen tilannetta. Itse olemme keskitason riskin alueella, ja eristäytymisen kerrotaan olevan tänään alueellamme myös keskitasoa.  Viime aikoina isojen kaupunkien osalta on myös päivitetty tarkempia karttoja, joista nähdään kortteleiden tarkkuudella riskialueet. Tämän päivän tilanteen mukaan omalla alueellamme on pahoja keskittymiä, mikä pitää omat ulkoilumme rajoitettuina koiralenkkeihin. Maskeja ei ole enää myynnissä, vaan jokaisen saa hakea apteekista 5 ilmaista maskia puhelimeen saapuvaan koodia vastaan 10 päivän välein. Kaupungin lauttasatamiin on tuotu maskiautomaatteja, joista jokainen julkisen liikenteen kulkukortin omaava saa itselleen maskin. Viruksen hotspot on Istanbulissa, ja oma kotikaupunkimme Izmir tulee toisena. Tapauksista noin 60 % on keskittynyt Istanbulin alueelle, mikä rasittaa miljoonakaupungin sairaaloita. Maassa on kattava sairaalasektori, johon panostettiin erityisesti 2000-luvulla ja valtion sekä yksityissairaaloiden yhdistettyä voimansa sairaalapaikat eivät lopu kesken heti.  Molemmat pahiten kärsineistä kaupungeista ovat vilkkaita risteysasemia  niin ulkomaan- kuin kotimaanliikenteelle, joten tapauksien keskittyminen näihin kaupunkeihin ei yllättänyt.}

Taloudellinen ahdinko koettelee

_{Kriisin keskellä aiemminkin olleet turkkilaiset tuntuvat suhtautuvan tilanteeseen yleisesti ottaen maltillisesti. Lapset ovat yhteydessä toisiinsa verkon kautta, samoin kun me aikuisetkin. Turkkilaiset kodit ovat onneksi melko tilavia, ja ainakin omat tuttavani ovat  hyväksyneet eristäytymisen ja rajoitteet osaksi arkea. Käymme kerrostalomme yli 65-vuotiaille vuorotellen kaupassa, ja kuulumiset huudellaan parvekkeiden kautta. Maan kattava palvelukulttuuri sopii hyvin korona-aikaan, sillä kotia voi tilata melkein kaiken. Maan pienyrittäjien sektori on harvinaisen laaja, ja joka korttelissa on edelleen lukuisia kampaamoita, partureita, pyöränkorjaajia, verhoilijoita, kirja- ja paperikauppoja, kehystämöitä, tekstiililiikkeitä ja eläinkauppoja vain muutamia mainitakseni. Osa on joutunut laittamaan jo lapun luukulle, ja koronan jälkeinen aika tulee olemaan monessa kodissa raskasta taloudellisesti. Turkissa naisista on työelämässä vain 30 %, mikä tarkoittaa useissa perheissä leivän tuomisen pöytään olevan yhden varassa, kriisiaikana se koettelee ja tekee oman suvun tuesta korvaamattoman.}

_{Kaupungin puolesta koteihin tuodaan leipää ja vanhuksille muutakin tarvittavaa. Paastokuukauden aikana varattomille jaetaan illallispaketteja, jotka tänä vuonna toimitetaan suoraan kotiin. Kriisin suurimpiin kärsijöihin kuuluvat kansan köyhimmät ja pienyrittäjät. Läheisen puistoalueemme urheiluhalli on muuttunut kodittomien keskukseksi, jonne pystytetty kaupungin keittiö jakaa varattomille aamiaisen ja illallisen. Eläinjärjestöt pyrkivät ruokkimaan katueläimiä, jotka normaalisti ovat nyt kiinni olevien pienyrittäjien ruokinnassa.}

_{Tilastojen mukaan tartuntojen ja menehtyneiden määrä on ollut laskussa jo viikon ajan. Se on tuonut valonpilkahdusta tilanteeseen, ja esimerkiksi kampaamoiden ja partureiden odotetaan aukaisevan ovet toukokuun aikana. Koulut ovat kiinni toukokuun loppuun asti, ja ne saattavat aueta ainakin osittain 1.6. Hotellien suhteen on suunniteltu sertifikoitua järjestelmää, jonka avulla osa hotelleista voisi avata ovensa kesän kynnyksellä.  Siihen asti jatkamme etäkoulua ja etätöitä kotoa käsin, ja elättelemme toiveita uittaa varpaita loppukesästä egeanmeren aalloissa.}

Singaporessa asuva Minna nauttii yrittäjän vapaudesta ja vehreästä luonnosta

Kuusi Singaporessa vietettyä vuotta ovat opettaneet Minna Hyvärille verkostoitumisen arvon Kaakkois-Aasiassa. Yrittäjänä toimiva suomalainen pitää Singaporen tulisesta ruoasta ja turvallisesta yhteiskunnasta.

35 eri osoitteessa asunut Minna Hyväri sanoo aina leikillään, ettei ole kotoisin mistään. Kun hänen miehensä alkoi kuutisen vuotta sitten puhua ulkomaille töihin lähtemisestä, ajatus ei tuntunut vieraalta.

Singapore kiinnosti kaksikkoa, ja Minnan mies saikin maasta töitä. Pariskunta laittoi vireille työ- ja maassaololuvat, myi irtaimistonsa ja pakkasi neljä matkalaukkua ja reput.

– Toiseen maanosaan ja helteeseen muuttaminen jännitti. Kotiudun kuitenkin helposti mihin vain, ehkä siksi, ettei minulla ole pitkäaikaisia juuria missään.

Miehen työpaikka suositteli paikallista kiinteistönvälittäjää, joka avusti sähkösopimusten ja puhelinten avaamisissa. Asuntoon muuttaessa televisiokin oli jo viritetty.

– Aluksi en meinannut millään ymmärtää paikallista englannin aksenttia, mutta nykyään korvani on jo harjaantunut.

Markkinointialan yrittäjäksi – vastoin aiempia odotuksia

Singaporea Minna kuvailee turvalliseksi, siistiksi ja säännellyksi yhteiskunnaksi, jossa esimerkiksi koronakriisiä on hallittu mallikkaasti. Pitkiin työpäiviin tottuneen suomalaisen oli aluksi vaikea löytää töitä, ja hän päätti perustaa markkinointialan yrityksen – vastoin aiempia odotuksiaan.

– En ollut ikinä ajatellut ryhtyväni yrittäjäksi, mutta se osoittautuikin parhaaksi ratkaisuksi uuteen elämäntilanteeseen. Nyt pystyn käymään keskellä päivää kävelyllä, salilla tai uima-altaalla.

Kävelylenkeillä Minna rakastaa ”mennä metsään” – eli paikalliseen, ympäri vuoden vehreään luonnonpuistoon.

– Singaporessa on upea eläimistö: makakeja, varaaneja, kilpikonnia, lintuja…

Työpäivät vierähtävät toimistotöiden lisäksi tapahtumien emännöinnissä, ja Minna on tekemisissä paitsi suomalaisten firmojen myös Suomen markkinoista kiinnostuneiden paikallisten yritysten kanssa.

– Singaporelaiset ovat kiinnostuneita Suomesta, erityisesti koulutuksesta ja terveydenhuollosta. Usein päädymme keskustelemaan myös revontulista ja formulakisoista.

Verkostoituminen kannattaa

Haastavinta on pysyä mukana maan sääntömuutoksissa ja kamppailla työlupien saamisen kanssa. Siinä missä Suomi on individualistinen yhteiskunta, Singapore luottaa yhteisöllisyyden voimaan.

Suhteilla ja verkostoitumisella on Minnan mielestä Singaporessa suurempi painoarvo kuin Suomessa.

– Eräs partneri totesi minulle, että vasta kun hän on oppinut tuntemaan ihmisen ja luottaa tähän, voi bisneskeskustelun aloittaa.

Jos yrittäjyys Singaporessa kiinnostaa, suosittelee Minna lähtemään paikan päälle Kaakkois-Aasiaan. Tapahtumissa käyminen, suositusten pyytäminen ja esittelyt ovat kultaa paikalliseen työelämään solahtamisessa.

Kulttuurieroista kannattaa olla tietoinen: miten puhutellaan, kätelläänkö vai ei, kehen on sopivaa olla yhteydessä…

– Rakenna luottamusta sinnikkäästi. Täällä esimerkiksi käyntikortit ja tittelit merkitsevät paljon ja oikea titteli avaa ovet varmimmin.

Tulinen ruoka maistuu ja kulttuurit kiehtovat

Tulinen ruoka on Minnan mielestä yksi mieluisimmista asioista Singaporessa. Purtavaa löytyy Michelin-ravintoloista paikallisia hedelmiä ja salaatteja tarjoaviin ruokakioskeihin, ja Singaporea luonnehditaan usein Kaakkois-Aasian ruokamekaksi.

Kulttuuriantropologina Minnaa viehättää myös maassa vallitseva kulttuurien kimara. Eri uskontokuntien ja etnisten ryhmien juhlapyhiä ja tapoja saa seurata hyvin läheltä.

– Esimerkiksi kotikadullamme on metodistikirkko, kaksi kiinalaista temppeliä, moskeija, pohjoisintialainen islamilainen kulttuurikeskus ja taolainen temppeli.

Singaporen ilmasto on trooppinen, ja aluksi kuumuuteen ja kosteuteen oli haastavaa sopeutua. Ajan kanssa Minna kuitenkin tottui helteeseen, ja nyt hän viihtyy Singaporessa hyvin.

– Elämä on täällä stressittömämpää kuin se aikanaan Suomessa oli. Suomi on kotimaa, mutta koti on nyt Singaporessa.