Jaettu muisto vahvistaa sidettä asuinmaahan
Viime viikon lauantaina pääsimme seitsemän viikon sisällä olon jälkeen viimein ulos. Koko naapuristomme heräsi eloon samalla kellonlyömällä, ja jopa syrjäiset maalaispolut täyttyivät ihmisistä. Nuori mies kiisi mäkeä alas pyörällään ja huikkasi vastaantulijoille: ”Kello on kahdeksan, olemme vapaita!” Me kaikki kuuloetäisyydellä olevat naurahdimme ja hurrasimme. Kaikki tiesivät, mistä on kyse. Olimme kaikki olleet jo seitsemän viikkoa samassa veneessä.