Ulkomailla asuminen on tehnyt Jennasta entistä avarakatseisemman ja saanut rakentamaan omannäköisen elämän. Kielimuuri on toisinaan aiheuttanut Jennalle vaikeita tunteita ulkopuolisuudesta ja erilaisuudesta.
Jenna muutti Puolaan noin kolme ja puoli vuotta sitten miehensä saaman työtarjouksen myötä. Pariskunta lähti Puolaan tarkoituksenaan asua maassa vuosi ja palata sitten Suomeen.
– Hiukan ennen Suomeen paluuta puolisoni sai työtarjouksen Espanjan Aurinkorannikolta, joten päätimme jatkaa matkaamme Espanjaan, jossa asumme nyt kolmatta vuottamme, Jenna kertoo.
Suomesta Puolaan muutettuaan pariskunnan arki muuttui radikaalisti: vain Jennan puoliso kävi töissä, ja muutoksen myötä arjesta muodostui stressittömämpää ja kiireettömämpää.
– Niin Puolassa kuin täällä Espanjassa arkeen ja juhlaan kuuluvat isona ja olennaisena osana ystävät, Jenna sanoo. Ystävien kanssa vietetään huomattavasti enemmän aikaa kuin Suomessa, sillä aikaa on enemmän ja sosiaaliset verkostot koostuvat enimmäkseen ystävistä lapsuudenperheiden ja sukulaisten asuessa muissa maissa.
Harrastukset ovat aina olleet iso osa Jennan ja hänen perheensä arkea.
– Meillä jokaisella on omat harrastuksemme, jotka ovat osaltaan auttaneet sopeutumaan molempiin maihin. Itse harrastan säännöllisesti nyrkkeilyä, surffaan ja kirjoitan blogia nimeltä I don´t speak Polish. Espanjassa aloitin myös AMK-opinnot, jotka vievät ison osan arjesta.
Jenna pitää Espanjan ja Puolan erilaisuuksista. Hän rakastaa Espanjan iloista avoimuutta, mutta toisaalta puolalaisten hitaasti lämpenevä ja karu sisäänpäinkääntyneisyys sulatti hänen suomalaisen sydämensä.
– Olen viihtynyt äärimmäisen hyvin niin Puolassa kuin Espanjassa, mutta jos olisi pakko valita, niin valitsisin Puolan.
Näkymättömyyden tunteita kielimuurista
– Lapsemme on tällä hetkellä 5-vuotias. Tiuhaan tahtiin vaihtuvat kodit, hoitopaikat, ystävät, kieli ja ympäristö ovat tietenkin olleet isoja muutoksia hänelle. Erityisesti kielet ovat aiheuttaneet haasteita, jotka ovat vasta hiljalleen alkaneet helpottamaan.
Käsitys lasten helposta ja nopeasta sopeutumisesta ei Jennan kokemuksen mukaan pidä täysin paikkansa. He ovat pyrkineet mahdollistamaan lapselleen mahdollisen pehmeän sopeutumisen.
– Muuttojen yhteydessä hän on saanut useita kuukausia aikaa sopeutua uusiin muutoksiin ennen päiväkodin aloittamista. Tämän lisäksi lapsemme on ollut päiväkodissa vain 4-6 tuntia päivässä.
Kielimuuri on toisinaan aiheuttanut Jennalle haasteita ja epämiellyttäviä tunteita.
– Kun ei puhu samaa kieltä muiden kanssa, se tyhmentää ja tekee olon avuttomaksi, epävarmaksi ja kömpelöksi. Paikallisen kielen osaamattomuus hankaloittaa sopeutumista sekä kulttuurin omaksumista, Jenna toteaa.
Ulkopuolisuuden kokemukset ovat toimineet hyvänä motivaattorina oppia paikallista kieltä. Tällä hetkellä Jenna puhuu espanjaa sen verran, että pystyy hoitamaan juoksevat asiat paikallisella kielellä.
– Välillä edelleen turhauttaa, kun ei voi olla täysin oma itsensä vaan hieman onneton varjo siitä tyypistä, joka omassa tutussa ympäristössä olisi. Välillä on raskasta olla erilaisuudellaan erottuva, mutta samaan aikaan näkymätön. Sellainen henkilö, joka seuraa muita koska ei voi muutakaan, se josta muut eivät jaksa pitkään kiinnostua, koska kovinkaan kummoiseen keskusteluun ei kielimuurin vuoksi kyetä.
Turhauttaviin tunteisiin on auttanut vertaistuki, jota Jenna on saanut samassa tilanteessa olevilta ulkomaalaisilta ystäviltään.
”Ennakkoluulot ovat vähentyneet”
Ulkomailla asuminen on vähentänyt Jennan suorituskeskeisyyttä ja tehokkuutta. Hän on oppinut olemaan kärsivällisempi ja kestämään paremmin asioiden hidasta etenemistä.
– On myös enemmän päiviä, jolloin voidaan vaan olla, makoilla aamusta iltaan rannalla tekemättä mitään hyödyllistä ja olla potematta siitä huonoa omatuntoa.
Jennan mukaan materian merkitys on vähentynyt. Hän ei tarvitse kotiinsa huippudesignia eikä uusinta teknologiaa. Tavaran sijaan hän haalii entistä enemmän kokemuksia ja kuluttaa rahaa mieluummin esimerkiksi matkustamiseen.
– Ennakkoluulot ovat vähentyneet ja toisten kulttuurin kyseenalaistamisen sijaan olenkin oppinut katsomaan peiliin ja kyseenalaistamaan omia kulttuuriin sidonnaisia toimintatapojani.
Tällä hetkellä Jenna haaveilee opintojensa loppuun suorittamisesta ja sen myötä avautuvista uusista työllistymismahdollisuuksista. Hän odottaa myös alkavia työharjoitteluja, joista ainakin osan hän toivoo voivansa suorittaa ulkomailla. Jennan haaveissa siintää myös muutto kokonaan uuteen maahan.
– Se, että en tiedä missä asun viiden vuoden päästä, saattaa joidenkin mielestä kuulostaa ahdistavalta, mutta itselleni se on iso osa vapautta ja toisaalta kiehtova ajatus. Voin tehdä elämälläni mitä haluan ja missä haluan.
Jenna nauttii siitä, että voi ulkosuomalaisena poimia eri kulttuureista parhaat palat ja luoda kulttuurien välille itselleen mieluisimman tavan elää. Hän voi juoda hyvällä omallatunnolla lasillisen viiniä leikkipuiston laidalla ja toisaalta taas olla se kummajainen, jonka lapsi ulkoilee jopa vesisateella.
Ulkosuomalaisuus ja entisestä normaalista ulos astuminen on opettanut Jennalle, että elämä on valintoja, joita voi tehdä muokatakseen siitä sellaisen kuin itse haluaa.
– On ihanaa oivaltaa, että elämän ei tarvitse soljua minkään valmiiksi rakennetun kaavan mukaan. Sen ei tarvitse olla kuin itsestään rullaava oravanpyörä, jonka myötä kuukaudet ja vuodet muistuttavat toinen toistensa kopioita. Sen sijaan voin itse rakentaa oman elämäni sellaiseksi kuin itse haluan. Tehdä juuri niitä asioita, joista eniten nautin ja elää täysin omannäköistäni elämää.