Fillarimummo Rauni Hietanen lähti Lieksasta talveksi Espanjan auringon alle

Mirella Ahonen

17.11.2022

Fillarimummona tunnettu Rauni Hietanen lähti työntekijänsä Siljan kanssa talveksi Espanjaan töihin. Ravintolan keittiössä suomalaisreseptit siirtyvät Raunin opissa espanjalaisnaisille, eikä huumori unohdu töitä tehdessä.

Rauni pyörittää suosittua Lieksan sataman Grillitupaa.

– Vauhdikas kesä Lieksassa molemmilla takana, minulla yrittäjänä Lieksan sataman Grillituvalla ja Siljalla työntekijänä. Samalla hän myös kirjoitti Lieksan lukiosta ylioppilaaksi. Molemmat rättiväsyneinä kesän aherruksesta aloimme haaveilla Espanjasta. Mietimme, että Silja lähtisi töihin Espanjaan ja samaan aikaan minä huuli mutrussa mietin, että minä kans. Aurinkoon tahdon minäkin, Rauni kertoo.

Rauni alkoi järjestellä asioita. Hän oli tutustunut vuosi sitten Fuengirolassa ravintola Uuden Reflan yrittäjään Markoon, kun oli päättänyt pyöräreissunsa ravintolan pihaan. Puhelu Markolle tuotti tulosta, sillä tämä etsi parhaillaan ravintolaansa kokkia ja tarjoilijaa. Asunto löytyi nopeasti Fuengirolan suomalaisten Facebook-ryhmän kautta.

– Asiaa helpotti, kun Fuengirolassa Fillarimummo jo tiedettiin.

Rauni myöntää hieman jännittäneensä sitä, miten hänen ja Siljan yhteiselo kämppiksinä sujuisi, kun ikäeroa on yli neljäkymmentä vuotta. Asiaa kuitenkin helpottaa kolmen kesän kokemus yhdessä työskentelystä. Toisen elintavat pitää hyväksyä, eivätkä kotityöt välttämättä mene aina tasan.

– Onneksi molemmat tykätään nukkua pitkään, Rauni toteaa.

Raunilla ja Siljalla on tarkka sopimus yhteisistä ja omista kuluista. Makuuhuone on Raunin valtakunta ja olohuone Siljan.

– Minulla on olohuoneessa käytössä televisio ja nojatuoli, niin minä katson romanttisia elokuvia ja Silja jännityselokuvia. Silloin kun toinen on töissä, toinen voi rentoutua rauhassa mielielokuvansa kanssa.

Rauni haaveilee yrittäjyydestä Espanjassa. Hän kävi viime viikolla kuuntelemassa luentoa, jossa tilitoimisto kertoi, mitä kaikkea yrittämisen aloittaminen Espanjassa vaatii.

– Hyvän tilitoimiston kanssa se onnistuu, mutta pitää olla rehellinen ja sitkeä. Täällä virastossa asiointi on hidasta, mutta se pitää hyväksyä maan tapana. On täällä myös verotarkastuksia aika tiuhaan. Jokainen seilaa tuurilla, mutta minä haluan tehdä lain mukaan ja nukkua yöni rauhassa.

Rauni toteaa, että Espanjassa olisi hyvä asua ja työskennellä ainakin vuosi ja katsoa sitten, haluaako vielä ryhtyä maassa yrittäjäksi.

– On vaikka mitä ihmiskohtaloita, ja syitä tänne tuloon on saman verran kuin ihmisiäkin. Sitä en tiedä, onko täällä yhtään helpompaa olla yrittäjä, kuin Suomessa. Kaikkein tärkein on liikeidea, niin täällä kuin Suomessa.

Rauni pyöräili syksyllä 2021 Lieksasta Malagaan.

”Tarakalla istujille iloa”

Vuosi sitten tuhannet ihmiset seurasivat Facebookissa Raunin pyörämatkaa halki Euroopan. Rauni lähti matkaan ilman tarkkaa suunnitelmaa.

– Olin niin väsynyt ja kurkkuani myöten täynnä makkaraperunoita ja grilliä. Minulla oli tunne kuin kalalla kuivalla maalla, että pois pitää päästä ja kohti aurinkoa. Malagan valitsin kohteeksi, kun siellä on lentokenttä. En katsonut sitäkään, että kuinka pitkä matka on, kunhan ajelen niin pitkälle, kuin tuntuu hyvältä. Nostan fillarin junaan, jos väsähdän, Rauni kertaa ajatuksiaan.

Ajettuaan sata kilometriä Rauni lepäsi pari päivää tyttärensä luona. Silloin hänen yrittäjäkaverinsa Lieksasta soitti ja kehotti Raunia tekemään reissusta Facebook-sivuston.

– Tyttäreni teki sivut ja opetti minut tekemään päivityksiä. Videofilmit tein ilman editointeja eli kerralla purkkiin -meiningillä. Sosiaalinen media on kuin penkkiurheilijat kilpailuissa tai kannustajat hiihtoladun varrella. Kyllä ihmisillä on merkitystä ja etenkin noin pitkällä matkalla.

Rauni saavutti nopeasti suuren suosion Facebookissa, kun ihmiset jäivät innokkaina seuraamaan lieksalaisen taivalta kohti Malagaa. Positiivisen vastaanoton joukossa oli muutamia kateellisiakin kommentteja.

– Joku oli noussut väärällä jalalla aamulla, kun kirjoitti kiukkuisia juttuja, mutta minä painoin delete-näppäintä ja poistin heidät mököttämään itsekseen.

Rauni huomauttaa, ettei sosiaalinen media ole pelkästään olalle taputtelua varten, vaan ennen kaikkea vuorovaikutuskanava.

– Minä tuotin tarakalla istujille iloa jutuilla ja maisemilla, ja samalla pystyin kysymään esimerkiksi reitistä, majoituksista ja säästä. Moni Pohjois-Karjalan maaseudulla asuva mummeli seurasi niin tiukkaan minun ajoani, ettei osannut ruveta nukkumaan, jos en ollut laittanut päivitystä, että olen perillä.

Joillekin Raunin sisällöillä oli jopa elämään käänteentekevä vaikutus.

– Eräs nainen oli ollut yli vuoden puhumatta masentuneena sängyssä, niin kun oli katsonut minun päivityksiäni, hän oli ruvennut nauramaan ja toipumaan.

Osa seuraajista kävi ostamassa Euroopan kartan ja piirsi päivittäin Raunin ajoreittiä. Tämä ei vielä riittänyt, vaan seuraavaksi piti nähdä Fillarimummo livenä. Moni teki reissun Lieksan grillituvalle tapaamaan Raunia, ja samaa tapahtuu edelleen Fuengirolassa.

– Päivittäin joku käy kysymässä työpaikalla, olenko paikalla ja voiko ottaa kuvan. No mielissään minä vain olen, jos joku haluaa ottaa minusta kuvan. Tätä on kestänyt jo yli vuoden.

Tanssia ja kävelylenkkejä

Töiden ja kotiaskareiden jälkeen jäävällä vapaa-ajalla Rauni liikkuu monipuolisesti. Kävely on ollut mukavin tapa katsella kaupunkia päivisin tai iltaisin.

– Kävin kaksi kertaa tanssimassa, ja hermot meni. Istuin seinäruusuna pari tuntia. Tansseissa oli paljon aviopareja ja he tanssivat tietenkin yhdessä koko illan. Itse ajattelin seuraavaksi lähteä etsimään samba-baaria ja mennä tanssimaan sinne. Saa nähdä, onnistuuko sielläkään tanssiminen.

Rauni on kirjoittanut kolumneja eri paikallislehtiin, myös Espanjassa. Suunnitelmissa ei ole kuitenkaan kirjoittaa kirjaa pyörämatkasta Malagaan.

– Tykkään kirjoittaa aina välillä, mutta luultavasti en taida osata kirjoittaa ihan kirjaa. Olen tykännyt enempi kertoa tarinoita mikin kautta eri tilaisuuksissa.

Ravintola-alan työtavoissa Rauni on huomannut selkeitä eroja Suomen ja Espanjan välillä. Yksi käytännön ero on esimerkiksi jätteiden lajittelussa.

– En minä täällä lajittele, kun se on ihan turhaa. Kukaan ei ota tölkkejä tai pulloja vastaan, muovia on kauheasti, eikä sitäkään kerätä talteen, puhumattakaan pahvista, metallista tai lasista. Varmaan pitäisi olla joka jäteasemalla joku jätepoliisi, joka tarkistaisi, että jätteet menevät oikeisiin jäteastioihin. Tölkkien ja pullojen kierrätys voisi olla pakollista. Luulen, että vielä se aika tulee tännekin.

Rauni iloitsee työpaikkansa naisten hyvästä ilmapiiristä keittiössä.

– Meillä on hauskaa, vaikka en osaa puhua espanjaa kuin jonkun sanan, niin osaamme katsella yhdessä puhelimesta lasten ja lastenlasten kuvia. Opetan heille suomalaisia ruokia ja he tuovat maistiaisia omista kakuista. Vasta kävimme läpi lettutaikinan tekemisen ja seuraavana opetan korvapuustien teon. Jouluna varmaan teemme piparkakkuja.

Rauni on huomannut olevansa muita itsenäisempi eronneena. Monen paikallisen naisen rooli on hoitaa ahkerasti kotia ja lapsia.

– Minulle saattaisi tulla enempi yhteentörmäyksiä asiassa kuin asiassa, jos mies rupeaisi päättämään minun asioistani. Tai sitten pitäisi umpirakastua, jotta sanoisi vain että kyllä rakas. Pikkasen epäilen, voisiko sittenkään onnistua.

Osallistu keskusteluun

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *