Espanjassa suomalaisia viehättävät esimerkiksi aurinkoinen sää, alhainen hintataso ja ihmisten huomaavaisuus. Torreviejassa asuva Tessa Säilä ja Kanariansaarille kotinsa tehnyt Minna Kauppila kertovat, miten he uskalsivat tehdä Espanjan-haaveistaan totta.

Talo ja auto myyntiin, elämä etelässä tilalle

Moderni omakotitalo Turun maaseudulla, kaksi kissaa ja unelmatyö kiinteistönvälittäjänä. Tessa Säilän asiat olivat mallillaan, mutta haave Espanjasta ei jättänyt suomalaista rauhaan.

Arki oli kuin varkain käynyt uuvuttavaksi: päivystykset toimistolla, yksityis- ja yleisesittelyt, paperityöt ja kodin hoitaminen venyttivät päiviä yömyöhälle. Aamulla sama rumba alkoi alusta. Ruotsin-laivalla työskentelevä mies oli kymmenen päivää merellä ja kymmenen päivää kotona, mikä lisäsi taakkaa entisestään.

–  Sillä menolla en olisi edes eläkepäiviäni nähnyt. Havahduin, kun tajusin haluavani elää unelmaani enkä unelmoida elämääni.

Talo ja auto joutivat myyntiin, ja Tessa ja hänen miehensä muuttivat heille jo ennestään tuttuun Torreviejaan, kauniiseen keskisuureen kaupunkiin. Starttiraha, pieni omakotitalo ja työpaikka suomalaisessa kiinteistönvälitysliikkeessä odottivat Espanjassa valmiina, ja kotoutuminen sujui hyvin. Enää ei tarvinnut kiirehtiä.

–  Ihastuin heti hymyileviin espanjalaisiin, lämpöiseen ilmastoon ja ennen kaikkea valoon. Kiihkeä työtahti on jäänyt pysyvästi taakse. 

Suomalaiset viettävät Espanjassa aikaa esimerkiksi tapaskierroksilla. Tässä Tessan perhe.

Espanja hurmasi suomalaiset

Ympäri vuoden kukkivat kukat, kauniit palmut, yömyöhään lukeminen ja ystävien tapaaminen. Eläkkeelle jäätyään Tessalla on ollut vielä enemmän aikaa tehdä itselleen tärkeitä asioita. Torreviejassa hän voi myös elää leveämmin kuin pohjoisessa.

–  Tulisin eläkkeelläni nippa nappa toimeen Suomessa. Espanjassa pärjäämme eläketuloillani ja mieheni palkalla oikein hyvin.

Aikanaan muuttorekan kaartaessa kotipihalle Suomessa Tessa itki vuolaasti edessä olevaa eroa 21- ja 23-vuotiaista lapsista. Säilien tytär on sittemmin muuttanut Torreviejaan, ja poikakin tulee aina lomillaan käymään Espanjassa.

–  Lomilla perheemme on koossa, ja ne ajat vietämme sataprosenttisesti toistemme kanssa.

Muita Espanjassa asuvia suomalaisia Tessa näkee kahvittelun ja illallisten merkeissä, ja joka joulu kyyneleet vierivät Sylvian laulun kolmannessa säkeistössä. Suomeen paluu ei kuitenkaan kuulu Säilien suunnitelmiin.

– Tulimme Espanjaan jäädäksemme. Meidän kotimme on täällä, tässä kaupungissa, tässä maassa. Olemme onnellisia juuri näin.

Espanja on kohdellut suomalaista Minnaa ja hänen tytärtään mainiosti. Parin vuoden seikkailusta alkoikin kotiutuminen etelään.

Suomalainen äiti ja tytär ihastuivat Espanjaan

Teini-ikäisenä Minna Kauppila vietti kesälomansa perheen Espanjan-asunnossa, ja kiinnostus maahan ja espanjaan kieleen alkoi kypsyä jo silloin. Myöhemmin hän joutui kasvokkain unelmansa kanssa: Minna tiesi, että jos tytär aloittaisi koulun Suomessa, pitkään mukana kulkenut ajatus ulkomaille lähtemisestä jäisi vain haaveeksi.

– Alun perin tarkoituksena oli muuttaa Kanariansaarille vain pariksi vuodeksi. Sopeuduimme kuitenkin molemmat niin hyvin – tytär espanjalaiseen kouluun ja minä kansainväliseen työpaikkaani –, että jäimme.

Aurinko paistaa lähes aina sinisellä taivaalla, tuntemattomat ihmiset tervehtivät ja välittävät toisistaan. Minnasta on ihanaa käydä Suomessa ja palata takaisin kotiin Kanariansaarille. Kahdesta kulttuurista nauttiminen tekee hänet onnelliseksi.

– Espanjan kielen taito on auttanut minua pääsemään sisälle tähän maahan. Olen ikuisesti kiitollinen isälleni, joka jo 1980-luvulla kannusti kielten opiskeluun.

Ulkomailla asuminen antaa jokaiselle jotakin

Molemmissa maissa on Minna mielestä omat puolensa. Espanjassa valtio ei pidä asukkaistaan samalla tavalla kuin Suomi: yhteiskunta ei tue ihmisiä taloudellisesti yhtä lailla, ja esimerkiksi sakot peritään tililtä ilman maksukehotuksia.

Tulevaisuudessa Minna haluaa asua Kanariansaarilla, mutta juuret pysyvät aina Suomessa.

– Vaikka asun Espanjassa, tulen aina olemaan luonteeltani suomalainen. Olen muuttunut sosiaalisemmaksi ja avoimemmaksi, mutta perusluonteeni ei muutu.

Minna muistuttaa, että ulkomaille muuton ei tarvitse määrittää loppuelämää. Maailmalle voi lähteä väliaikaisestikin, eikä yksikään kokemus ole turha.

–  Jotkut palaavat Suomeen ja toiset jäävät. Jokaiselle se antaa jotakin!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *