Kun takana on 20 vuotta suoraa pätkää ulkosuomalaisena ja sen lisäksi opiskeluja ja kesätöitä ties missä maassa, on sopeutumisen taito harjaantunut huippuunsa. Tai niinhän sitä luulisi. Mirkka Rissa avautuu, minkälaista on olla töissä Münchenissä, Saksassa.
Tuntuu, että suomalainen suu on työpaikalla aina vääränlainen. Se on joko liian hiljaa tai sieltä tulee ulos vääriä asioita ja ainakin väärällä aksentilla. Itse olen tekemässä globaalia markkinointiviestintää Saksan toimistolla, ja oletushan on, että ne markkinointityypit ovat ekstrovertteja ja hyvän itsetunnon omaavia. Kattia kanssa… Olen hyvin tyypillinen suomalainen introvertti, joka mieluusti on taka-alalla. Alkuasetelmat ovat siis heikohkot ja siihen pitää lisätä vielä toteamus, että toimin naisena teknisellä alalla ilman insinööri-taustaa.
Miten minut siis nähdään kolleegojen puolesta? Toimistollamme on 14 kansallisuutta, joten yksi pohjoismaalainen uppoaa sinne helposti. Mutta jokaisessa työpaikassa, siis Suomen ulkopuolella, olen joutunut miltei joka viikko vastaamaan samaan kysymykseen: „Onko kaikki kunnossa, Mirkka?“
Meidän suomalaisten ongelma on naamataulumme, joka on niin pokeri, ettei sitä muunmaalaiset pysty helposti tulkkaamaan. Luulin aina, että oma „resting bitch face“ voidaan käsittää hyvinkin neutraaliksi, mutta ei… Kolleegat luulevat, että olen
a)hyvin masentunut
b)suunnittelen massamurhaa
c)olen valvonut 5 päivää putkeen.
Tämä vielä potenssiin kymmenen, jos he sattuvat tapaamaan minut hyvin keskittyneenä. “It’s just my face”, pyytelen anteeksi ja yritän olla pyörittelemättä silmiäni. Selitän useinmiten, että me suomalaiset olemme hyvinkin neuraaleja, tempperamenttimme ei mene ylös eikä alaspäin samaa vauhtia kuin latinoilla. Kaikki siis kunnossa, en ollut juuri miettimässä, kaivaisinko esille sen puukon, jota ainakin tanskalaiset luulevat suomalaisten aina kantavan.
Mutta mites se kommunikaatio muuten? Kolleegat ovat jo tottuneet siihen, että en välttämättä kuulu yes-yes-naisiin. Jos minulla on sanottavaa ja eri mielipide asiasta, kerron sen kyllä, oli sitten vastapuoli iso tai pienempi pomo. Hierarkian kunnioittaminen ei vieläkään ole suomalaiselle itsestäänselvyys. Toisaalta siitä tykätään, se koetaan raikkaana tuulahduksena ja antaa onneksi minulle tilaa olla juuri sellainen kuin olen. Toisaalta samat kolleegat oudoksuvat, että niitä mielipiteitä ei tule samaan tahtiin kuin muilta. Kyllä, olen hiljainen – eikä sen pitäisi haitata ketään muuta, jos olen itse sinut sen kanssa. Jonkun pitää olla hiljainen, eihän tästä työnteosta tulisi muuten mitään äänekkäiden italialaisten, omapäisten saksalaisten tai kiihkeiden ranskalaisten kanssa!
Kirjallinen viestintä on myös oma asiansa. Ja ne kokoukset. Kummassakin osiossa minulla on sama ongelma: en osaa aloittaa small talkilla. Käyn suoraan asiaan ja siitä saan kuulla kyllä. “Toivottavasti tämä email saavuttaa sinut hyvin”, “Mitä teille kuuluu”, “Kiitos viimeisestä”… Ei vaan luonnistu minulta, sillain luontevasti. Ja jos joku kysyy minulta kuulumisia, kiitos-hyvää vastauksen sijaan kerron ummet ja lammet, mitä suuremmalla todennäköisyydellä hyvin negatiiviseen sävyyn. Small talk ei siis suju, vaikka kuinka yritän parantaa tapani. Onneksi saksalaiset antavat sen anteeksi, auta armias, jos olisin ranskalaisten kanssa töissä.
Joskus minua huolestuttaa, että olen ensimmäinen suomalainen kontakti useimmille kolleegoilleni tai asiakkailleni. Kauhistuttava ajatus. Edustan kokonaista kansakuntaa ja he muodostavat mielipiteensä suomalaisista minun käyttäytymiseni perusteella. Toisaalta ulkosuomalaisvuoteni on hionut minusta pois sitä suomalaista särmää, uskoakseni. Tehnyt minusta kansainvälisemmän, sopeutuvaisemman, ylipäätänsä neutraalimman. Itse uskon, että suomalaisuus ei häviä suomalaisesta, ainakaan minun tapauksessani. Mutta maailma on koko ajan kansainvälisempi, erilaisuuden hyväksyntä on yhä helpompaa, oma persoonallisuus saa näkyä.
Mutta kyllä, vielä 20 ulkomaalaisvuoteni jälkeen minut tunnistaa suomalaisesta aksentista. Hurraa, ralli-englanti.
Mirkan elämää Münchenissä voi seurata Instagrammissa single_in_muc -tilillä.