Rakkaus vei Anne-Marin Amerikkaan, jossa hän pyörittää nyt aktiivista lapsiperhearkea. Kesäisin perhe nauttii lomailusta Suomessa mutta tuntee kuuluvansa Kaliforniaan.
Anne-Mari elää vauhdikasta perhe-elämää Kaliforniassa, jonne hän päätyi kuusitoista vuotta sitten suomalaisen miehensä perässä. He olivat tavanneet Helsingin Taiteiden Yössä ja eläneet ensimmäiset puolitoista vuotta kaukosuhteessa.
– Mieheni opiskeli tuolloin San Franciscossa, ja miltei heti muutettuani minäkin aloitin kauppakorkeakoulun maisteriopinnot. Ensimmäiset pari vuotta olimme siis kumpikin opiskelijoita.
Sittemmin perhe on kasvanut kolmella pojalla, jotka ovat tällä hetkellä 12, 10 ja 2,5 vuotta. Anne-Mari on vielä nuorimmaisen kanssa kotona mutta suunnittelee palaavansa syksyllä työelämään.
– Elämä pyörii tällä hetkellä vahvasti lasten ympärillä: iltapäivät ja illat ovat pullollaan harrastuksiin kuskaamista. Pojat pelaavat jalkapalloa, ja yhdessä perheenä laskettelemme. Vietämme paljon aikaa perheen kesken ja ystäväperheiden kanssa, Anne-Mari kertoo. – Meillä on myös kaksi koiraa: havannankoira Chief ja vehnäterrieri Rexster.
Kotona kommunikoidaan kahdella kielellä
Perheen kaksikielistyminen mietityttää toisinaan Anne-Maria.
– Haluaisin sanoa, että puhumme kotona pelkästään suomea, mutta ikävä kyllä totuus on, että paljon meillä puhutaan englantiakin, vaikka täysin suomalainen perhe ollaankin, hän toteaa.
– Poikien vahvin kieli on englanti, koska kaikki opitaan sillä kielellä. Suomen kielen sanavarasto on suppea, koska kotona puhutaan ”keittiö-suomea”, eli hyvin tavallisista asioista. Useimmiten puhun lapsille suomea ja he vastaavat englanniksi, mutta syyllistyn myös itse puhumaan paljon englantia, Anne-Mari myöntää. Hän kertoo isompien poikiensa identifioituvan täysin amerikkalaisiksi. Tämä on hänen mielestään selvää, ovathan he asuneet siellä koko elämänsä ja käyneet koulua vain Amerikassa.
Vertailu Kalifornia- ja Suomi-arjen välillä on Anne-Marin mukaan hankalaa.
– Elämä oli hyvin erilaista ennen muuttoa tänne. Suomessa elin työssäkäyvän sinkkunaisen elämää, ja nyt olen suurperheen äiti. Asuimme tosin puoli vuotta Helsingissä, kun isommat poikamme olivat pieniä. Silloin parasta oli, kun isovanhemmat olivat lähellä ja saattoivat pistäytyä milloin vain. Saimme miehen kanssa paljon aikaa kahdestaan, Anne-Mari muistelee ja mainitsee myös yhden varjopuolen Suomi-syksyssä. – Pahinta oli marraskuun pimeys.
Toiminnantäyteisiä Suomi-lomia
Kun perhe käy kesälomilla Suomessa, päivät ovat täynnä ohjelmaa. Siinä on Anne-Marin mukaan hyvät ja huonot puolensa.
– Se on sellaista huvittelua. Suomessa mökkeillään, vietetään laatuaikaa isovanhempien kanssa, käydään huvipuistoissa ja nähdään kavereita. Mutta se on myös raskasta, kun pitää nähdä monta ihmistä ja viettää kaikkien kanssa mahdollisimman paljon aikaa.
Neljä vuotta sitten Anne-Mari osti perheelle kakkoskodin Turusta, mistä on itse alun perin kotoisin.
– Ison perheen kanssa on helpompi olla joku tukikohta, ettei tarvitse elää koko kesää matkalaukkujen kanssa jonkun vierashuoneessa, hän sanoo.
Anne-Mari iloitsee lastensa hyvästä suhteesta isovanhempiinsa ja muihin Suomessa asuviin sukulaisiinsa. He ovat tottuneet siihen, että sukulaisia nähdään vain kerran vuodessa ja muulloin yhteydenpito hoituu videopuhelujen välityksellä. Anne-Mari perheineen on toisinaan puhunut Suomeen paluusta ja pitää lyhyitä asuinjaksojaan Suomessa mahtavina kokemuksina. Ne ovat kuitenkin vahvistaneet mielikuvaa siitä, että perheen koti on Kaliforniassa.
– Emme ole koskaan tehneet mitään päätöstä Kaliforniaan jäämisestä, elämä on vain tapahtunut ja vuodet vierineet. Ehkä muutamme joskus Suomeen, en tiedä. Katsotaan mitä elämä tuo tullessaan.