Tässä Vieraskynä-tekstissä Saksassa asuva opettaja, lastenkirjailija ja tuore äiti Heidi kertoo, millaista on saada lapsi Saksassa. Kirjoittaja on myös Viherjuuria-blogin kirjoittaja.
Makoilen rentona kotisängyssä ja kuuntelen tasaista jumputusta. Sisälläni sykkii toinen sydän, ja se on ihmeellistä. Kätilö on kotikäynnillä ja kiireettömän juttelun jälkeen hän tarkistaa, että kaikki on kunnossa. Pelkästään näiden käyntien takia kannattaa maksaa kallista sairasvakuutusta.
Kun tulin raskaaksi, moni kysyi, menenkö synnyttämään Suomeen. En ymmärtänyt kysymystä. Puhun saksaa ja olen asunut ja työskennellyt täällä vuosia, joten kuulun paikalliseen sairaskassaan. En nähnyt mitään syytä, miksi en voisi selvitä raskausajasta ja synnytyksestä täällä – päinvastoin.
Suomen neuvolaa ylistetään kaikkialla, mutta Saksassa raskaana oleminen sujuu erinomaisesti, sillä vakuutus maksaa odottavalle monenlaisia palveluja. Ensinnäkin lääkärikäyntejä on usein, ja ainakin minun lääkärini katsoi ultraa joka kerta. Lisäksi kätilö voi käydä kerran kuussa ja loppuaikoina useamminkin. Kätilöön oli mukava ehtiä tutustua, koska hän tulee synnytyksen jälkeen kotiin joka päivä ja ensimmäisten kolmen kuukauden ajan säännöllisesti. Sairaalassa ei tarvitsekaan olla kuin neljä tuntia synnytyksen jälkeen, koska kätilö auttaa kotona.
Huvittavin ero Suomeen on varmasti saksalaisten rento suhde raskauden ruokavalioon. Alkoholi ja raakatuotteet kiellettiin, mutta muuten kukaan ei tyrkyttänyt yksityiskohtaista listaa ”kielletyistä aineista”. Suomesta olen kuullut toisenlaista.
Saksalaisessa systeemissä on kuitenkin se huono puoli, että kaikesta pitää huolehtia itse. Jokaisella on oma gynekologinsa, ja kätilö pitää löytää niin varhaisessa vaiheessa kuin mahdollista, sillä heistä on huutava pula. Kielimuuri ei osoittautunut esteeksi missään vaiheessa, mutta olin onnellinen, että mies tuli lääkärikäynneille mukaan. Joskus en ymmärtänyt kaikkea, joten saatoin myöhemmin kysyä, mitä lääkäri tarkoitti. Synnytyksestäkin selvisin saksaksi, vaikka olin loppuvaiheessa kuulemma puhunut suomea.
Mukavan raskausajan lisäksi ylistän myös paikallisia vanhempainvapaita. Minä aion olla kotona vuoden ja mieskin kolme kuukautta, koska isien kotona oloa tuetaan. Muutenkin tämä maa tuntuu lapsiystävälliseltä, vaikka kaikkialla on toki omat kommervenkkinsä.
Joudumme todella jännittämään ensi syksyn hoitopaikkaa, ja tulevaisuus näyttää, miten aikaisin sulkevat päiväkodit sopivat työaikoihin. Siinä olisi saksalaisilla paljon opittavaa pohjoismailta.