Ulkosuomalaisia asuu maailmalla lähes kolmasosan verran Suomen väestöstä: sisäministeriön mukaan heitä on yhteensä yli 1,6 miljoonaa, joista jopa 300 000 on Suomen kansalaisia. Tämän blogitekstin ulkosuomalaisista jokainen on elänyt pidemmän aikaa useammassa kuin yhdessä maassa.  

Seikkailuja ja sinivalkeaa Tunisian suurlähetystössä  

Kun Annina Närhi oli kaksivuotias, hänen perheensä muutti isän työn perässä Yhdysvaltojen Ohioon. Suomessa kansainväliset koulut käytyään Annina opiskeli Tallinnan yliopistossa, työskenteli Mikronesiassa ja reppureissasi Etelä-Amerikassa, minkä jälkeen nykyinen pesti Tunisian suurlähetystössä alkoi kutsua.  

– Suurlähetystön työntekijänä suomalaisuus sävyttää arkeani vahvasti. Monet työkaverini ovat ulkosuomalaisia, valtaosa tuliaisista töissä on kotimaasta ja tietysti edustamme suomalaisuutta täällä Pohjois-Afrikassa. Useat Suomesta tulleista ystävistänikin ovat ulkosuomalaisia.  

Viro, ranska, ruotsi, espanja, arabia… Eri kulttuurien viehättävyys on aikuisällä innoittanut Anniina paitsi kielten opiskeluun myös pidempiaikaiseen asumiseen ulkomailla. Hän pitää matkustelusta mutta kokee, ettei lyhyillä reissuilla ehdi syventyä yhteen maahan tarpeeksi.  

– Ulkomailla asumisessa parasta on se, miten tavallisesta bussimatkastakin voi tulla seikkailu. Koen ja opin jatkuvasti asioita, jotka eivät olisi kotona mahdollisia. On kiehtovaa tarkastella erilaisia kulttuurisia todellisuuksia ja pohtia, mitkä asiat kumpuavat ihmisluonnosta ja mitkä yhteiskunnan rakenteista.  

Ulkosuomalaisia jo kahdenkymmenen vuoden ajan 

Qatarissa asuva Aulikki Botting muistaa katselleensa lapsena ikkunasta kajastavaa kylmänvalkeaa maisemaa yksi kysymys mielessään: olenko syntynyt väärään paikkaan? Työt veivät hänet ensin ulkosuomalaiseksi Ruotsiin ja Kyprokselle, mistä löytyi vierelle englantilainen aviopuoliso. Asuttuaan yhdeksän vuotta Suomessa pari päätti vaihtaa maisemaa, sillä viikonloputkin maistuivat harmaalta arjelta.  

–  Myimme kaiken irtaimistomme, pakkasimme pienen omaisuutemme kolmeen matkalaukkuun ja muutimme Thaimaahan. Kesti aikansa tottua kaikkiin luikerteleviin ja myrkyllisiin otuksiin, mutta pian elämä Aasiassa alkoi näyttää valoisalta.  

Alun perin kahdeksi vuodeksi kaavailtu lapsiperheen Thaimaan-seikkailu on muuttunut kahdenkymmenen vuoden ulkosuomalaisuudeksi. Thaimaassa, Espanjassa, Kiinassa ja Qatarissa elellyt Aulikki ei kadu yhtäkään ulkosuomalaisena viettämäänsä hetkeä.  

–  Vuodet ulkomailla ovat kypsyttäneet ymmärrystä muista kulttuureista ja uskonnoista tulevia ihmisiä kohtaan. Lapsistammekin on kasvanut suvaitsevaisia maailmankansalaisia. Yllättävintä on ollut huomata, kuinka samanlaisia me kaikki – kansallisuudesta riippumatta – olemme: nauramme ja itkemme samojen asioiden tähden.  

Kalastajakylän lumoa ja ulkosuomalaisten juhlia  

Toisin kuin Aulikki ja Annina, Englannin Cornvallissa asuva Kaarina Griffiths ei Suomessa asuessaan unelmoinut ulkomaille muuttamisesta. Kun hänen silloinen miehensä sai töitä Euroopan keskuspankista, Kaarina empi lähtemistä ja jäi aluksi lasten kanssa Suomeen. Perhe-elämä kahden maan välillä kävi kuitenkin raskaaksi, ja lopulta kotimaan kamara vaihtui saksalaiseen pikkukaupunkiin.  

–  Elämäni on ollut seikkailua. Saksan lisäksi olen asunut Sveitsin Alpeilla, vanhassa ranskalaisessa maalaistalossa ja englantilaisessa kalastajakylässä. Saksassa sain maistaa seurapiirirouvan elämää, Sveitsissä meidät kutsuttiin maitotilallisten naapureidemme lehmänäyttelyihin ja Ranskassa hevoseni pääsi oman talon laitumelle. Nyt Englannissa olen nauttinut rannikon patikointireiteistä ja ihanista vanhoista pubeista.  

Sykähdyttävistä paikoista moni on päätynyt myös hänen kirjoittamiinsa kirjoihin. Kirjailijana, toimittajana ja terapeuttina ulkosuomalaisten kanssa työskentelevälle Kaarinalle suomen kielen vaaliminen on äärimmäisen tärkeää. 

–  Luen ja kuuntelen kirjoja vain suomeksi, ettei kielitaitoni ruostu. Ulkosuomalaisten Facebook-ryhmästä saa apua ja tukea suomeksi mihin tahansa asiaan, ja täällä Cornvallissa juhlistamme aina vappua ja pikkujouluja pienen suomalaisen piirimme kesken. Kulkuriuden rinnalla tunnen suurta ylpeyttä kotimaastani ja -kielestäni! 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *