Asuminen ulkomailla voi johdattaa ihmisen lähemmäs itseään ja omaa paikkaansa elämässä. Thaimaahan muuttanut Johanna Juhannusvuori ja Itävaltaan asettunut Minna Koskelo kokevat kasvaneensa rohkeammiksi maailmalla.
Arkuudesta kukkaan puhkeamiseen
Lapsena ja nuorena Johanna Juhannusvuori oli haaveilija, ja hänen unelmiinsa lukeutui myös ulkomailla asuminen. Kotona pieneen mieleen ehti kuitenkin juurtua uskomus, ettei tavallisilla ihmisillä ole oikeutta tavoitella tähtiä.
Thaimaahan tie vei monen mutkan kautta. Kun Johannnan ja hänen entisen miehensä tiet erkaantuivat toisistaan, aikanaan yhdessä ostettu Thaimaan-asunto päätyi Johannalle. Avioerossa meni samalla työ yhteisessä yrityksessä.
– Kun löysin työn Thaimaasta, päätin lähteä kokeilemaan ulkomailla asumista – eihän minulla ollut enää mitään menetettävää.
Ulkomailla asuminen mullisti koko ikänsä samalla paikkakunnalla asuneen suomalaisen elämän täysin: toimimattomassa parisuhteessa Johanna oli oppinut ajattelemaan, ettei pärjännyt itse eikä osannut hoitaa asioitaan. Lopulta kaikki kävi yllättävän kivuttomasti.
– Asumalla ulkomailla olen saanut tutkia sitä, kuka oikeasti olen. Luottamus omiin kykyihini kasvaa koko ajan. Minähän saan itse valita, millaista elämää tahdon elää!
Suurimmat esteet ulkomaille lähtemiselle omassa mielessä
Suurimmat esteet ulkomaille lähtemiselle piilevät oman mielen sisällä – niin Johanna tahtoisi maailmalle muuttoa puntaroiville sanoa. Nuorin lapsi oli vasta 13-vuotias Thaimaahan lähdön aikaan, mutta lopulta tukiverkko pohjoisessa saatiin järjestymään. Aasiaan juurtuminen on mennyt hyvin.
– Rakastan Thaimaan lämpöä ja elämän letkeyttä. Kaikki sujuu, kun vain hymyilee. Asiat eivät ehkä tapahdu tismalleen sovittuun aikaan, mutta tapahtuvat kuitenkin.
Johanna ei halua sitoa itseään yhteen paikkaan, vaikka Thaimaassa viihtyykin. Hänen mukaansa tärkeintä on asuinmaasta riippumatta luoda itseä tyydyttävä ja mielekäs elämä.
– Arvokkaimpia ovat silti olleet ne hetket Thaimaassa, kun olen tuntenut tulleeni kotiin. Sinne, missä on juuri minulle sopiva paikka ja tila.
Asuminen ulkomailla lumosi hevoshoitajan
Hevosenhoitaja Minna Koskelo sai Yhdysvaltojen New Jerseyssä työharjoittelua tehdessään kipinän, että ulkomaille on päästävä. Kuin ihmeen kaupalla ystävä kysyi häntä töihin Itävaltaan, ja 21-vuotias Minna lähti – vastavalmistuneena ja valmiina seikkailuun. mm – mm
– Tarkoituksena oli viettää Salzburgissa vain puoli vuotta, mutta ihastuttuani Itävaltaan päätinkin jäädä.
Nyt 26-vuotias Minna kutsuu kodikseen Vorarlbergin ihania alppimaisemia ja toimii edelleen unelmatyössään hevosten parissa. Kaikkein tärkeintä on tunne omaan paikkaan solahtamisesta.
– Rohkeus ja itsevarmuus ovat karttuneet ulkomailla asumisen aikana, enkä ole enää yhtä sinisilmäinen kuin aiemmin. Koen tulleeni omaan paikkaani maailmassa.
Saksan oppiminen sujuvoitti sopeutumista
Itävallassa Minna on saanut uusia ystäviä ja parantanut saksan kielen taitojaan, joita olisi jo alussa tarvinnut paperiasioiden selvittelyyn. Toisin kuin Suomessa, Itävallassa moni asia hoidetaan netin sijaan kasvotusten.
– Toivoin, että olisin aikanaan noudattanut äitini neuvoa kielten opiskelun hyödystä. Jouduin käymään kovan koulun rampatessani virastoissa ja yrittäessäni selvittää paperiasioita ihmisten kanssa, jotka eivät puhuneet englantia. Saksan oppiminen sujuvoitti huomattavasti sopeutumistani.
Minnan mielestä itävaltalaiset muistuttavat monessa suomalaisia, mutta itävaltalaiset ovat sosiaalisempia ja helpommin lähestyttäviä. Suomea Minna puhuu päivittäin perheen kanssa tai opettaessaan miesystävälleen uusia sanoja.
– Jos Suomi-ikävä iskee oikein suureksi, pyöräytän riisipiirakat tai ruisleipää. Näen kuitenkin tulevaisuuteni sijoittuvaan Itävaltaan, sillä täällä on nyt minun kaikkeni: koti, työ ja miesystävä.