Muusikko ja pedagogi Jarno Heikkilä suoritti maisteriopintonsa Saksan Weimarissa. Hänelle opiskelu Saksassa toi mukanaan ystäviä, aimo annoksen saksalaista byrokratiaa ja mahdollisuuden kävellä pikkukaupungin katuja kirjaimellisesti musiikin jättiläisten jalanjäljissä.
Jarno Heikkilä on pohjoissuomalaisen pikkukylän kasvatti, mutta hänelle oli opintojen alusta asti selvää, että hän haluaisi opiskella myös ulkomailla.
– Opiskelu Saksassa kiinnosti minua sekä Saksan hyvän maineen, kulttuurin että korkeatasoisen opetuksen takia, Heikkilä kertoo.
Weimarin musiikkikorkeakouluun Hochschule für Musik Franz Lisztiin opiskelemaan halajavien on osallistuttava ensin valintakokeeseen. Heikkilän mielestä valintakokeeseen ilmoittautuminen koulun internetsivujen kautta oli helppoa. Koululta sai helposti tietoa kaupungista ja jopa kontakteja sohvamajoitusta tarjoaviin paikallisiin opiskelijoihin. Valintakokeen perusteella Heikkilä pääsi mukaan maisteriohjelmaan.
Maassa maan kielellä – kieli oli otettava haltuun
Opiskelu Saksassa onnistuu harvoin ilman saksan kielen taitoa, ja myös Heikkilän oli saavutettava mahdollisimman nopeasti Eurooppalaisen viitekehyksen kuvaama taso B2.
Vaatimus oli hurja nuorelle miehelle, joka osasi vain hieman saksan alkeita. Tulevan opettajansa suositusten ansiosta hän sai aloittaa opinnot ilman kielitaitotodistusta ja opiskella kieltä samanaikaisesti, mutta tämä ei ollut standardikäytäntö, joten huoli tilanteen muuttumisesta painoi lakkaamatta.
Alkoi vimmattu opiskelu sekä yliopiston kielikeskuksen kursseilla että vapaa-ajalla. Heikkilä osti kurssien kurssikirjat etukäteen ja perehtyi niihin ennen seuraavan kurssin alkamista.
– Tietyn pisteen yli päästyäni en suostunut enää puhumaan englantia. Päätin tulla toimeen vain saksaksi.
Lopulta Heikkilä läpäisi B2-taitotasokokeen reilu vuosi Saksaan muuttamisen jälkeen.
– Tuskin olisin pystynyt siihen ilman ystäviäni ja heidän tarjoamaansa kielikylpyä, mies kiittelee.
Opiskelijan arkea saksalaisessa pikkukaupungissa
Heikkilän mielestä oli helppoa sopeutua saksalaiseen arkeen, ja eläminen ja opiskelu Saksassa sujui alusta asti hyvin.
– Ainoat kömmähdykset liittyivät erinäisten virallisten asioiden hoitoon ja sen vaikeuteen. Saksalainen byrokratia on kuuluisaa syystä. He rakastavat paperia, ja lomakkeita on loputtomasti. Vain harvat asiat hoidetaan sähköisesti, ja toimistojen aukioloajat aiheuttavat välillä päänsärkyä, Heikkilä kuvailee.
– Suomessa kasvaneen on myös vaikea ymmärtää, miten vaikkapa laajakaistayhteyden avaamiseen voi mennä kaksi kuukautta.
– Weimarissa on paljon suomalaisille tuttuja elementtejä kuten siisteys, rehellisyys ja turvallisuus. Weimar on Saksan mittapuulla pieni kaupunki, mutta viihdyin siellä hyvin, Heikkilä kertoo.
Hänestä pikkukaupungissa oli helppoa tutustua ihmisiin.
– Introvertti pohjoissuomalainen tuppisuu sai hämmästyä jo aivan ensimmäisenä koulupäivänä, kun ventovieraat ihmiset tulivat hymyssä suin tutustumaan, Heikkilä nauraa.
Heikkilä asui rauhallisessa asuntolassa, jossa hänellä oli pieni huone ja kerrostoverien välillä jaettu keittiö ja kylpyhuone. Asuminen oli moniin Suomen kaupunkeihin verrattuna edullista. Paikallinen opiskelijaruokailu ei vakuuttanut häntä.
– Tarjolla oli aina joku kasvisvaihtoehto, mutta yleensä pääraaka-aine oli kimpale lihaa, makkaraa tai Wiener Schnitzel, eikä lisukkeiden määrää voinut annostella itse. Kyllä Suomessa on hyvät ja monipuoliset kouluruoat! huoahtaa Heikkilä.
Opiskelu Saksassa ja Weimarissa oli kävelyä jättiläisten jalanjäljissä
Heikkilän mielestä opiskelu Franz Liszt -korkeakoulussa Weimarissa oli keskittyneempää omaan instrumenttiin kuin opiskelu Suomessa. Hän pääsi opiskelemaan nykyisten alan huippujen johdolla tulevien huippujen seurassa.
– Saksalaisiin korkeakouluihin haetaan ympäri maailmaa, ja taso on korkealla.
Nyt Suomessa Heikkilä kaipaa Weimarin tunnelmaa.
– Saksalaisessa musiikkikorkeakoulussa vuosisatojen historiallisen ja kulttuurillisen perinnön paino on käsinkosketeltavaa. Oli myös hienoa kulkea kaupungissa ajatellen, että näitä samoja mukulakivikatuja pitkin ovat joskus kävelleet sellaiset hahmot kuin Bach ja Franz Liszt.
Opiskelu Saksassa on jotakin, mitä Heikkilä suosittelee täydestä sydämestään. Kieliopinnot kannattaa hänen mukaansa aloittaa hyvissä ajoin jo Suomessa, mutta jos se ei onnistu, huumorintaju ja positiivisuus auttavat arjen tilanteissa.
– Ihmiset ovat hyvin avoimia, joten riippuu pitkälti itsestäsi, miten löydät paikkasi yhteisössäsi. Selvitä asiat hyvissä ajoin ja kysy, jos et ymmärrä. Ei muuta kuin viel Glück!