Hampurin suomalainen Nette Narvanmaa ja hänen kaksi tytärtään käyvät Hampurin merimieskirkolla suomenkielisen seuran vuoksi. Kotona äiti yrittää puhua lapsilleen suomea silloinkin, kun perheen saksalainen isä on paikalla.
– Äiti naura, naura, neljävuotias Kira vaatii äidiltään, kun otamme Netten puuhia videolle myöhemmin tänä syksynä julkaistavaa videosarjaamme varten.
Kiran sujuvaa suomea värittää silloin tällöin jokin saksankielinen sana. Äidin vastauksessa tämäkin sana kääntyy suomeksi, jotta mekin varmasti ymmärrämme ja jotta Kiran sanavarastoon tarttuisi sanalle myös suomenkielinen vastine.
– Kun olen lasten kanssa kolmestaan, on helppoa pitää suomi kielenä, mutta kun Florian on kotona, homma monimutkaistuu. Kun Kira puhuu isänsä kuullen saksaa, on vaikeaa muistaa pitää omat kommenttini hänelle suomenkielisinä. Tosin jos olemme julkisella paikalla ja Kiraa pitää torua jostain, teen sen mieluummin suomeksi, jotta muut eivät ymmärrä, Nette avaa kaksikielisen perheen arkea.
Nette tapasi miehensä Florianin jo yli kymmenen vuotta sitten Sveitsissä. Aluksi pariskunta puhui keskenään englantia, mutta 2014 tilanne muuttui leikkimielisen vedon myötä.
– Lupasin Florianille, että jos Saksa voittaa jalkapallon maailmanmestaruuden, niin puhumme jatkossa pelkästään saksaa. Ja Saksa meni ja voitti! Aluksi kommunikoiminen saksaksi oli meille molemmille turhauttavaa, mutta pian totuimme.
Nette kertoo, että Kira on jo hyvin pienestä pitäen erottanut, kummalle vanhemmalle kuuluu puhua suomea ja kummalle saksaa.
– Täällä Saksassa hän kertoo muille ylpeänä, että puhuu äitinsä kanssa suomea.
Perheen kuopus Frida ei vielä ole sanonut ensimmäisiä sanojaan, ja perheessä odotetaan nyt, onko hänen ensimmäinen sanansa suomea vai saksaa.
– Jos hän seuraa siskonsa jalanjälkiä, niin suomea, koska kuitenkin äitiyslomalla vietän paljon suomenkielistä aikaa keskenäni tyttöjen kanssa, kun Florian on töissä.
Muutto Suomeen suunnitelmissa
Kun Kira viilettää hakemaan lastenhuoneesta palapeliään, Nette paljastaa perheen tulevaisuuden suunnitelmia.
– Aiomme muuttaa Hampurista Suomeen.
Muutosta on puhuttu jo pitkään, mutta Kiralle ei vielä ole alettu pohjustaa asiaa. Nette kertoo, että haluaisi lastensa käyvän koulut Suomessa.
– Saksalaisessa koulujärjestelmässä on joitakin asioita, jotka ovat mielestäni vähän outoja. Lasten pitää esimerkiksi jo kymmenenvuotiaana valita, jatkavatko he koulua lukioon vai ammattikouluun valmistavalla linjalla.
Muutolle Suomeen on muitakin motiiveja, kuten turvaverkon läheisyys ja harrastusmahdollisuudet.
– Täällä Hampurissa on sekä päiväkoteihin että harrastuksiin todella pitkät jonot, ja kumpaakaan ei noin vain aloiteta.
Kun Kiran päiväkoti-ikä lähestyi, Netten kärsivällisyyttä koeteltiin.
– Monen viikon odottelun jälkeen eräs tuttuni kysyi, että kai olen soitellut päiväkoteihin neljän viikon välein. Kuulemma jos ei soita ja kysy perään, putoaa jonotuslistalta. No minähän soitin, ja vastaus oli, että ei ensi vuodelle enää mitään paikkoja ole. Onneksi lopulta saimme Kiralle päiväkotipaikan Florianin työn kautta.
Merimieskirkolle tapaamaan muita suomalaisia
Nette, Kira ja Frida käyvät Hampurin merimieskirkolla vauvamuskarissa ja perhetreffeillä tapaamassa muita suomalaisia.
– On tärkeää, että lapset saavat puhua suomea myös muiden lasten kanssa, ja pääsen myös itse vaihtamaan kokemuksia muiden samassa elämäntilanteessa olevien suomalaisten kanssa, Nette tuumii.
Me emme Hampurin vierailullamme ehdi mukaan perhetreffeille, mutta pääsemme seuraamaan senioritreffejä. Vajaa kymmenen Hampurissa asuvaa suomalaiseläkeläistä on kokoontunut tapaamaan toisiaan ja keskustelemaan päivän aiheesta, joka on tällä kertaa Suomi ja suomalaisuus.
Vapaamuotoisessa jutustelussa aiheeksi nousevat esimerkiksi osallistujien kotiseudut sekä se, miten Suomi on muuttunut sinä aikana, kun nämä kymmenkunta henkilöä ovat asuneet muualla. Vaikka moni heistä on juurtunut Saksaan, nousee esiin myös kaipuu joitain suomalaisia asioita, kuten kirjastolaitosta, kohtaan.
– Suomi-kaipuuta helpottamaan meillä on täällä merimieskirkolla paljon suomalaista identiteettiä tukevia perinteitä, kuten itsenäisyyspäivä- ja juhannusjuhlat sekä joulumyyjäiset, jonne saapuu ulkosuomalaisia ympäri Saksan, sosiaalikuraattori Saara Mughal kertoo.
Hampurin merimieskirkko ei suinkaan ole ainoa laatuaan: pysyviä toimipisteitä on Suomen ulkopuolella myös Ateenassa, Brysselissä, Lontoossa sekä Rotterdamissa, ja lisäksi merimieskirkon liikkuva työ palvelee Antwerpenissä, Espanjan Aurinkorannikolla, Irlannissa, Luxemburgissa sekä Lyypekissä, Varsovassa sekä Kaakkois-Aasiassa.
– Merimieskirkko on kohta 150 vuotta vanha organisaatio. Merenkulku on ollut aina hyvin lähellä merimieskirkon sydäntä, mutta koko 150 vuotta myöskin ulkosuomalaiset ovat olleet oleellinen osa toimintaamme, selvittää Hampurin merimieskirkon johtaja Valtteri Salmi.
Vaikka yhdistyksen nimessä on sana kirkko, kyse ei kuitenkaan ole Suomen evankelisluterilaisen kirkon tai minkään muunkaan uskonnollisen tahon alaisuudessa toimivasta yhteisöstä.
– Meille ovat tervetulleita aivan kaikki. Työmme on uskonnollisesti ja poliittisesti sitoutumatonta. Meille voi tulla vaikka ihan vain kahville, saunaan tai oluelle. Meiltä saa myös aina apua, kun sitä tarvitsee, Hampurin merimieskirkon työntekijät kertovat.
Lue muita artikkeleita Saksassa asuvista suomalaisista >>