Krista Randelöv muutti Ruotsiin viikon varoitusajalla eikä ole aikeissa palata Suomeen. Mieluisa työ, paikallinen aviomies ja upea luonto saivat suomalaisen juurtumaan Tornionjokilaaksoon.

Yllättävä yksityiskohta värittää Kristan vastausta kysymykseen siitä, miten ja miksi hän päätyi Ruotsiin.

– Populäärimusiikkia Vittulajänkältä sytytti aikanaan kipinän muuttaa Tornionjokilaaksoon, ja sinne päädyinkin, vaikka sitä en varsinaisesti suunnitellut. Menin sinne, mihin elämä ja tilaisuudet kuljettivat, Krista naurahtaa.

Mikael Niemen kirjoittaman romaanin ja siitä sittemmin tehdyn elokuvaversion innoittamana Krista oli jo pitkään haaveillut elämästä Norjan tai Ruotsin pohjoisosassa, kun tilaisuus muutolle tulikin yllättäen vastaan.

– Eräs tuttuni sai työpaikan Kaunis Iron -nimisestä kuljetusalan yrityksestä Pohjois-Ruotsista, ja päätin itsekin kokeilla onneani. Eräänä perjantaina lähetin sähköpostia kyseiseen yritykseen. Maanantaina sen toimitusjohtaja soitti minulle, ja sovimme, että aloitan työt seuraavana maanantaina.

Krista alkoi tehdä vauhdikasta muuttoa, tyhjensi silloisen Keski-Pohjanmaalla sijainneen asuntonsa ja etsi samalla uutta kotia Junosuvannolta Torniojoen rannalta.

– Lopulta ajoin muuttokuormani, eli 3 jätesäkkiä ja 2 banaanilaatikkoa, pienellä Toyotallani Ruotsiin sunnuntaina kolmas helmikuuta 2019 ja aloitin työt seuraavana päivänä, Krista muistelee.

Eräs tuttuni sai työpaikan Kaunis Iron -nimisestä kuljetusalan yrityksestä Pohjois-Ruotsista, ja päätin itsekin kokeilla onneani. Eräänä perjantaina lähetin sähköpostia kyseiseen yritykseen. Maanantaina sen toimitusjohtaja soitti minulle, ja sovimme, että aloitan työt seuraavana maanantaina.

Krista aloitti työt Ruotsissa malmirekan ratissa.

Malmiauton ratista johtotehtäviin

Uudessa työssään ensimmäiset puolitoista vuotta Krista ajoi malmirekkaa, eli 90 tonnin yhdistelmää Kaunisvaaran ja Pitkäjärven välillä. Hän asetti tavoitteekseen ylennyksen esihenkilötehtäviin.

– Tavoitteeni täyttyi, kun pääsin konttorin puolelle ensin tuuraajaksi ja sittemmin vakituiseen työsuhteeseen nimikkeellä trafik- och arbetsledare. Toimenkuvaani kuuluvat ajojärjestelyt – kuka ajaa, millä autolla ja mihin aikaan – sekä hallinnolliset tehtävät, eli kuljettajien vapaapäiväanomukset, työvuorolistat, kommunikaatio tietä ylläpitävien tahojen kanssa sekä paljon muuta, Krista selvittää.

Yhden ruotsalaisen työnantajan perusteella Krista ei halua tehdä suuria johtopäätöksiä suomalaisen ja ruotsalaisen työkulttuurin eroista.

– Kommunikaatio johdon ja alaisten välillä tuntuu kuitenkin olevan avoimempaa kuin Suomessa, ja palkkataso taitaa olla hieman korkeampi, hän tuumii.

Kristan on helppo nimetä parhaat puolet työstään.

– Rakastan työskennellä koneiden parissa, ja työssäni saan olla tekemisissä ajoneuvotekniikan kanssa – autoihin kun tulee väkisinkin välillä vikoja. Saan myös työskennellä monien erilaisten ihmisten kanssa ja kehittää kielitaitoani joka päivä.

Kielitaito kehittyi kieltä käyttämällä

Krista osasi ruotsia jo maahan muuttaessaan, mutta alkukankeutta oli ilmassa. 

– Sanat olivat aika hukassa! Ymmärsin kyllä pääsääntöisesti hyvin – tosin ruotsin eri murteet hieman hankaloittivat ymmärtämistä. Meillä on töissä ihmisiä joka puolelta Ruotsia, Suomesta sekä muualta maailmasta, joten kuulen päivittäin monenlaisia murteita ja aksentteja, Krista kertoo. 

Aluksi hän ujosteli ruotsin puhumista, koska ei halunnut tehdä virheitä.

– Pian pääsin siitä yli. Yleensä kaikki kuitenkin ymmärsivät, mitä ajoin takaa, joten jatkoin rohkeasti ruotsin puhumista. Käytin usein – ja käytän välillä vieläkin – Google-kääntäjää ja Synonymer.se-synonyymipalvelua. Välillä täytyy myös googlata, miten jokin verbi taivutetaan eri aikamuodoissa.   

Sittemmin Kristan sinnikkyys ja rohkeus on palkittu sujuvalla kielitaidolla, johon osaltaan on vaikuttanut myös suomalaisnaisen ruotsalainen puoliso. 

– Löysin täältä itselleni paikallisen miehen, joten puhun ruotsia sekä kotona että töissä. Tämä on luonnollisesti auttanut kehittämään kielitaitoani, joten nykyään puhun ja kirjoitan sujuvaa ruotsia. Usein teenkin esimerkiksi henkilökohtaiset kalenteri- ja päiväkirjamerkintäni ruotsiksi.

Luonnon läheisyys on yksi Kristan lempiasioista Tornionjokilaaksossa.

Ei paluuta Suomeen

Suomeen Krista ei enää aio palata. Hän nauttii asuinpaikastaan, vaikka Pohjois-Ruotsin kaamosaika on pitkä ja talvi kylmä.

– Kaamos ja yöttömät yöt ovat upeita kokemuksia. Käymme moottorikelkkareissuilla tuntureilla ja pilkkimässä vielä huhtikuussakin. Luonto on lähellä, ja maisemat ovat upeita. Ihmiset ovat ystävällisiä, eikä täällä stressata esimerkiksi liikenteestä tai aikatauluista samalla tavalla kuin Etelä-Suomessa tai -Ruotsissa.

Niitä, jotka haaveilevat elämästä Ruotsissa, Krista rohkaisee seuraamaan unelmiaan.

– Kielikurssi auttaa pääsemään alkuun, mutta kyllä ruostuneella kouluruotsillakin pärjää. Täällä Tornionjokilaaksossa puhutaan myös meänkieltä, joten monien kanssa voi puhua suomeksi, jos ruotsi ei vielä ihan suju. Suomi on kuitenkin lähellä, joten ystäviä ja sukua on melko helppo tavata. Suomiyhteisöjäkin täällä on – toki enemmän etelämpänä, mutta kyllä suomalaisia on ympäri Ruotsia.

Haastattelun päätteeksi Krista paljastaa erään Suomi-kaipuunsa, johon monet ulkosuomalaiset varmasti pystyvät yhtymään.

– Kulttuurierot Ruotsin ja Suomen välillä eivät ole kovinkaan suuret, mutta on yksi asia, joka minua vieläkin vähän häiritsee: tiskikaapin puute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *