Vuosi vapaaehtoistyössä sai Alisan hakemaan opiskelijaksi Ranskaan

Mirella Ahonen

20.9.2022

Lyon on tunnelmallinen kaupunki itäisessä Ranskassa.

Alisan uudelleen syttynyt motivaatio kielen opiskelua kohtaan herätti kiinnostuksen myös maahan ja kulttuuriin. Nyt hän on tuore opiskelija Ranskan Lyonissa.

Euroopan-reissumme viimeinen pysähdys oli Ranskan Lyonissa, jossa tapasimme vasta viikon kaupungissa asuneen Alisan. Hän oli juuri aloittanut viestinnän ja informaatiotieteen opinnot Lyonin yliopistossa.

Ranskassa asuminen on Alisalle kuitenkin entuudestaan tuttua, sillä hän vietti juuri vuoden Normandiassa vapaaehtoistyössä.

– Halusin lukion jälkeen pitää tauon opiskelusta ja nähdä maailmaa. Sitten löysin vapaaehtoistyöt.

Alisan työhön nuorisoneuvostossa kuului yläasteikäisten nuorten avustamista erilaisissa projekteissa sekä nuorten tapaamisten järjestämistä. Nuorten projektit saattoivat olla esimerkiksi puiden istutusta kouluihin tai tabletinkäyttöoppaan toteutusta vanhuksille. Välillä Alisa kävi paikallisissa kouluissa kertomassa työstään ja Suomesta sekä erilaisista mahdollisuuksista lähteä ulkomaille.

Alisa tykästyi elämään Ranskassa ja halusi lähteä maahan pidemmäksi aikaa. Hän ei ollut varma mitä haluaisi opiskella Suomessa ja löysikin mieluisan tutkinnon Ranskasta.

– Ajattelin vain hakea ja sitten tulinkin hyväksytyksi sisään. Nyt olen täällä! Alisa iloitsee.

Kiinnostus Ranskan kulttuuria ja kieltä kohtaan sai Alisan hakemaan opiskelijaksi Lyoniin.

Innostus kieleen heräsi uudelleen

Suhde ranskan kieleen on vaihdellut vuosien aikana. Alisa aloitti kielen opiskelun jo viidennellä luokalla, mutta kertoo silloin suorastaan vihanneensa sitä. Hänen piti kuitenkin jatkaa opintoja viitisen vuotta.

– Lukiossa minulle tuli joku outo motivaatio aloittaa kokonaan alusta. Siitä lähti innostus kieltä, maata ja kulttuuria kohtaan. Pienestä asti toiveenani on ollut asua pidempi aika ulkomailla, varsinkin Ranskassa.

Normandiaan vapaaehtoistyöntekijäksi lähtiessään Alisa osasi lukea ja kirjoittaa ranskaksi, mutta puhuminen tuotti vielä paljon haasteita. Kielitaito parani kuitenkin todella nopeasti, kun työt tehtiin ranskaksi ja kieltä oli vain pakko puhua.

– Nyt kolmivuotinen tutkintoni opiskellaan kokonaan ranskaksi. Saa nähdä mitä siitä tulee, mutta toivotaan parasta, Alisa naurahtaa.

Ranskankielisten esseiden kirjoittaminen on Alisalle tuttua ja vapaaehtoistyössä hän kirjoitti erilaisia raportteja ranskaksi, mutta opiskelu ja tentit vieraalla kielellä ovat hänelle uutta.

Käytännön apua ystäviltä

Kärsivällinen asenne on ollut valttikortti, kun Alisa järjesti muuttoaan Lyoniin.

– Byrokratia Ranskassa on aika erilaista kuin Suomessa. Varsinkin asunnon hankkiminen oli ihan hirveää. Siihen tarvitsee ranskalaisen takuunmaksajan ja vaikka mitä todistuksia. Minulla ei ollut ranskalaista takuunmaksajaa, joten se tuotti ongelmia. Asuntoja pitäisi myös aina käydä katsomassa paikan päällä, mutta minä olin vielä Suomessa. Nettikin on täynnä huijareita, joten asunnon saaminen oli ison työn takana.

Lyon on väkiluvultaan Ranskan kolmanneksi suurin kaupunki.

Käytännön vinkkejä ja apua Alisa sai ranskalaisilta kavereiltaan.

– En olisi pärjännyt ilman heitä. He antoivat neuvoja niin asumistuen hakemiseen, yliopiston kursseihin kuin kielen slangisanoihin liittyen, Alisa kiittelee.

Vielä ensimmäisen opiskeluviikon aikana Alisa ei ole juurikaan ehtinyt tutustua Lyonin opiskelijakulttuuriin. Hän kertoo liittyneensä vaihto-opiskelijoiden WhatsApp-ryhmään, jossa puhutaan paljon bileistä ja tapahtumista. Seuraavana viikonloppuna hän on menossa Erasmus-tapahtumaan.

– Itse opiskelusta tiedän sen verran, että tenttejä on jokaisen lukukauden jälkeen, eli kahdesti vuodessa. Muulloin saattaa olla välitestejä, projekteja ja ryhmätöitä. Kyllä se varmasti vaatii töitä ja paljon omatoimista opiskelua, hän pohtii.

Alisa vaikuttaa tyytyväiseltä uuteen elämänvaiheeseensa Ranskassa.

– Kyllä tämä on ollut mun unelma jo tosi pitkään. Näin viikon jälkeen ei ainakaan kaduta, vaan tuntuu siltä, että tämä oli hyvä päätös.

Syvenny aiheeseen

Mitä suomalainen kaipaa maailmalla?

Koti-ikävä. Toisille se iskee jo 10 kilometrin päässä kotoa toisella paikkakunnalla, mutta entä silloin, kun olet juuri muuttanut toiseen maahan? Eri tavat, kieli, historia, kulttuuri, erilainen ruoka… Toisille koti-ikävä ei iske koskaan, joillekin se iskee juuri silloin, kun pitäisi asioida paikallisessa marketissa tai postissa eikä vastapuoli osaa sanaakaan englantia.

Lue koko artikkeli »

Osallistu keskusteluun

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.