Heti ylioppilaskirjoitusten jälkeen Suomesta muuttanut Airi-Karina tuntee kuuluvansa Ranskaan. Siellä hänen päivänsä täyttyvät muun muassa uuden kodin remontoimisella.
Airi-Karina elää rauhallista arkea pienessä maalaiskylässä Sevennien vuoriston etelärinteillä. Työ vanhusten parissa, uuden kotitalon remontointi ja kolme koiraa pitävät hänet kiireisenä.
– Alun perin tulin Ranskaan opiskelemaan kieltä, koska en päässyt suoraan yliopistoon lukemaan sitä. Siitä on nyt neljäkymmentä vuotta, Airi-Karina kertoo.
Hän on yrittänyt pari kertaa palata Suomeen, mutta asuminen siellä ei ole tuntunut enää niin luontevalta kuin Ranskassa, johon hän on aina nopeasti palannut.
Puolison kuolema kolme vuotta sitten toi muutoksia Airi-Karinan elämään. Hän myi yhdessä ostetun maatalon ja etsi pitkään uutta, kunnes löysi sopivan kodin luonnon keskeltä.
– Sopivan talon löytyminen kesti aikansa, koska halusin ulkotilaa kolmelle koiralleni ja talon, joka viehättää minua. En pidä moderneista lähiötaloista, vaan halusin jotain vanhempaa.
Airi-Karina on viihtynyt hyvin uudessa kodissaan. Talo on kylän laidalla metsikön vieressä, ja tontti rajautuu alhaalla virtaavaan jokeen. Vanhassa talossa on kuitenkin paljon korjattavaa, joten tällä hetkellä suuri osa siitä on remontissa.
– Tässä talossa on selvästi ollut vesivuotoja, joten seuraavaksi on tehtävä sisäkattotöitä, sitten seinät, ja lopuksi aion remontoida koko kylpyhuoneen. Töitä riittänee vuodeksi tai pariksi.
Airi-Karina sanoo olevansa kärsivällinen remontin suhteen, sillä haluaa oman näköisensä talon. Remontissa auttaa hänen vuokralaisensa, joka asuu taloon kuuluvassa yksiössä.
Ranskan byrokratia tutuksi
Ranskaan muutto heti ylioppilaskirjoitusten jälkeen pakotti Airi-Karinan itsenäistymään nopeasti.
– Olen oikeastaan kasvanut aikuiseksi täällä, koska Suomessa vanhempani hoitivat aina kaikki asiat puolestani. Täällä taas olen joutunut oppimaan ihan itsekseni, miten asiat hoidetaan. Siksi olen paremmin sinut systeemien kanssa täällä, kuin Suomessa, hän kertoo.
Asioiden hoitamista on riittänyt erityisesti taloprojekteissa. Airi-Karina kertoo, ettei ole koskaan vuokrannut tai ostanut asuntoa Suomesta, mutta ystäviensä mukaan ostoprosessi ei ole Suomessa yhtä pitkä ja monimutkainen kuin Ranskassa.
– Ranskassa kaikki kulkee notaarin kautta, joten olemme hänen armoillaan siihen nähden, miten nopeasti asiat sujuvat. Taloni entinen omistaja halusi mennä oman notaarinsa kautta, mutta tämä ei edes vastannut kiinteistönvälittäjälle. Kun asia siirrettiin lähimpään isoon kaupunkiin Nîmesiin, asiat sujuivat nopeammin ja kolmessa kuukaudessa olin muuttanut talooni.
Airi-Karina ei koe identifioituvansa yhteen tiettyyn maahan.
– En tunne itseäni erityisen ranskalaiseksi. Se johtuu omista lähtökohdistani, ei siitä, ettei minua hyväksyttäisi täällä. Kielen toki omaksuin heti aluksi, koska luin sitä yliopistossa, ja kulttuuri on tullut tutuksi tässä vuosien varrella, hän toteaa.
Hän ei toisaalta tunne itseään enää kovin suomalaiseksikaan eikä koe kaipaavansa Suomeen, vaikka siellä asuukin hänen tyttärensä.
– Identiteettini on hybridi. Ehkä tunnen itseni eniten eurooppalaiseksi, en niinkään tietyn maan kansalaiseksi.