Portugalissa asuva suomalainen, Miia Ulvila, jätti taakseen yhteisen omakotitalon pikkukaupungissa, koiran ja kolme kissaa. Tilalle hän sai uuden työn, rentouden ja kodin jaetussa asunnossa.
Alussa oli vain pieni unelma. Miia Ulvila ei ollut haaveillut erityisesti Portugalista, mutta suomalainen tiesi haluavansa kokeilla maailmalla asumista.
Töitä löytyi niin Maltalta kuin Portugalistakin, mutta vain jälkimmäisessä maassa tarjolla olevat tehtävät tuntuivat omilta. Jännittää Miia ei ehtinyt, sillä työn kerrottiin alkavan jo seuraavalla viikolla. Hän sai kaksi päivää aikaa järjestää asiansa Suomessa ennen kuin lensi Portugaliin.
– Minulla ei ollut juuri mitään odotuksia. Ajattelin, että katsotaan, mitä tästä tulee.
Tuolloin Miia oli vielä naimisissa, mutta pohti eroa. Suomeen jäivät aviomiehen lisäksi yhteinen omakotitalo, koira ja kolme kissaa. Pikkukaupunki vaihtui suurkaupungiksi, pohjoinen eteläksi. Lissaboniin ja uuteen työhön digitaalisessa matkatoimistossa on ollut kuitenkin helppo sopeutua.
– Suomalaiset työkaverit ja ystävät ovat auttaneet kotiutumisessa. Välillä esimerkiksi veroasioita on hankala hoitaa, kun virkailijat eivät puhu ollenkaan englantia. Olen kuitenkin oppinut kärsivällisemmäksi.
Avuliaisuus ja kulttuurien kirjo viehättävät suomalaista Portugalissa
Lissabon on erilaisten kulttuurien kehto: kaupungissa asuu lukuisista maista ja lähtökohdista tulleita ihmisiä, ja monet viipyvät kaupungissa hetken aikaa, lähtevät ja palaavat takaisin.
Kulttuurisukelluksen lisäksi suomalaista ovat Portugalissa ilahduttaneet toisten ihmisten huomioon ottaminen ja auttaminen.
– Kerran kun istuin näköalapaikalla, näin, kuinka vanhempi mies käveli portaita ylös horjuvasti ja kaatui. Saman tien avuksi juoksivat juhliva miesporukka, roskiksia penkova koditon ja lukuisat muut ihmiset. Suomessa tuollaista avuliaisuutta ei mielestäni usein näe.
Portugalissa suomalainen on oppinut paitsi luottamaan itseensä myös lukemaan muita ihmisiä, sillä yhteistä kieltä ei usein ole. Miia kokee kasvaneensa iloisemmaksi ja avoimemmaksi, ja vaikka arki on pitkälti samanlaista kuin Suomessa, koko elämä on mennyt täysin uusiksi.
– Suomessa olin naimisissa ja asuin isossa talossa, mutta nyt elelen onnellista sinkkuelämää jaetussa asunnossa.
Suomi ei jää unholaan
Suomessa Miia vierailee muutaman kerran vuodessa, ja yhteys ystäviin pysyy yllä somessa. Äidinkielikään ei pääse unohtumaan, sillä hän tekee töitä suomeksi.
– Ikävöin muutamia pikkujuttuja, kuten sinappia. Teen usein suomalaisia ruokia ja vietän paljon aikaa tiimimme muiden suomalaisten kanssa.
Elämä Portugalissa soljuu niin hyvin, että suomalainen uskoo jäävänsä maahan vielä joksikin aikaa. Jos ulkomaille lähteminen kutkuttaa, kannattaa hänen mielestään uskaltautua matkaan.
– Ilman muuta kannattaa kokeilla, ja aina pääsee takaisin, jos siltä tuntuu. Olisin jäänyt paljosta paitsi, ellen olisi uskaltanut lähteä!