Kiira toteutti tänä syksynä pitkäaikaisen unelmansa Lissabonissa asumisesta. Hän on poikansa kanssa sopeutunut nopeasti paikalliseen kulttuuriin, jossa arkielämäkin on menevää ja sosiaalista.

Ammattitanssija Kiira unelmoi pitkään Lissabonissa asumisesta.

– Kävin ensimmäisen kerran Lissabonissa vuonna 2006 ja totesin jo silloin haluavani muuttaa tänne joku päivä, Kiira kertoo.

Hän palasi kaupunkiin lomalle vielä kuudesti ennen kuin päätti tosissaan kokeilla muuttoa oltuaan Lissabonissa lokakuussa 2021. Tuolloin paluu lokakuiseen Suomeen tuntui vaikeammalta kuin koskaan.

– Tyttäreni on nyt jo 17-vuotias, joten pärjää hyvin ilman minua ja jäi asumaan kahden veljeni kanssa. Pojalleni taas koulun aloitus olisi joka tapauksessa täysin uutta, joten miksei uudessa maassa? Tämä syksy oli siis kaikin puolin otollinen aika lähdölle. Pystyin myös jättämään suurimman osan tavaroistamme kotiin ja päättämään vasta tämän kokeilun jälkeen, mitä tehdä niille.

Muuttoon kuuluvan byrokratian hoitaminen on ollut Kiiran mukaan välillä haastavaa.

– Isoin ”kulttuurishokki” on ollut se, kuinka epätehokasta asioiden hoitaminen täällä on Suomeen verrattuna. Mihinkään ei ole selkeää kaavaa ja kaikki pitää olla tulostettuna sekä paikan päällä allekirjoitettuna. Se, miten minkäkin saa hoidettua, tuntuu olevan täysin kiinni siitä, kenen virkailijan tiskille sattuu päätymään ja millä tuulella tämä sattuu olemaan.

Portugalin opiskelua päivittäin

Kiira ja hänen poikansa lähtivät syksyksi Portugaliin kokeillakseen miltä asuminen maassa tuntuu. Joulukuussa he ovat tulossa Suomeen kolmeksi viikoksi. Tanssijan ammatissa työskentelevä Kiira esiintyy Lumikuningatar -jääshow’ssa, minkä ensi-ilta siirtyi vuosi sitten koronarajoitusten takia.

– Palaan nyt työstämään ja esittämään sitä. Isoin kysymys muuton kohdalla on ollut se, kuinka osaamme olla erossa perheestämme. Asuimme yhdessä kahden pikkuveljeni ja kahden lapseni kanssa, joten olemme hyvin läheisiä, mutta nyt täällä ollessa ei tuo välimatka tunnukaan niin isolta, varsinkin kun yhteydenpito on suhteellisen helppoa. Olemme siis palaamassa Lissaboniin tammikuussa ja koko ajan tuntuu enemmän ja enemmän siltä, että haluan siirtää arkemme tänne ja käydä vain kesäisin Suomessa, Kiira kertoo.

Tällä hetkellä Kiira opiskelee portugalin kieltä päivittäin. Hän kertoo englannilla kuitenkin pärjäävän.

Kiiran poika on sopeutunut paikalliseen kulttuuriin nopeasti.

– Jos joku ei puhu englantia, tulee joku muu tilassa oleva tulkkaamaan ennen kuin sitä ehtii edes pyytää. Hätätilanteessa otetaan Google Translate käyttöön.

Lissabonissa Kiira on päässyt myös ympäristöön, jossa minkäänlaista kielimuuria ei ole.

– Tanssisalikulttuuri on hyvin samanlaista joka puolella maailmaa, mikä on aivan ihanaa. On ollut todella tärkeää päästä monta kertaa viikossa paikkaan, minkä kieltä osaa täydellisesti ja missä tuntee olevansa saman tien monella tapaa kotona.

Kiira iloitsee poikansa hyvin sujuneesta koulunaloituksesta. Hän kertoo saavansa vastaansa aina hyväntuulisen tyypin, jolla on jo monta ystävää koulussa.

– Jollain ihmeen tuurilla hänen luokallaan on myös puoliksi suomalainen tyttö, joka on ollut hänelle iso apu sekä turva, niin kuin hänen äitinsä minulle saadessani aina vastaukset kysymyksiini, kun en ole ihan varma mitä tuli läksyksi tai mitä tarvikkeita pitikään hankkia. Hieman on yllättänyt se, kuinka vähän infoa vaihdetaan koulun ja kodin välillä, mutta niin kauan, kun lapsi haluaa kouluun mennä, ei siihen kai ole erityistä tarvetta.

– Kouluaineina heillä on matematiikkaa, portugalia ja ”science”, mistä en vielä ole päässyt aivan perille mitä kaikkea se pitää sisällään.

Kiiran mukaan koulussa toimitaan vanhanaikaisemmin kuin Suomessa, ja esimerkiksi kaunokirjoitusta harjoitellaan edelleen paljon.

Kiiran poika käy muutaman kerran viikossa portugalia opetteleville lapsille suunnatussa kerhossa.

– Hän nappaa kieltä todella nopeaa vauhtia ja pärjää aikuisten kanssa englannilla lähes saumattomasti. Poikani pelaa myös kahdesti viikossa jalkapalloa Benficassa, mikä taas on hänelle se paikka missä voi tuntea osaavansa kieltä täydellisesti ja tuntea yhteenkuuluvuutta.

”Joka ilta on meininkiä”

– Isoin syy, miksi halusin muuttaa tänne, on portugalilaisen kulttuurin sosiaalisuus sekä lapsiystävällisyys. Joka ilta on meininkiä ja lapset ovat tervetulleita mukaan. Heidät myös otetaan ihanasti huomioon. Ei ole sitä arkea, missä pitäisi olla tiettyyn kellonaikaan kotona, jotta lapset saavat iltapalan oikeaan aikaan ja kaikki kiva aktiviteetti kasataan viikonlopulle, Kiira toteaa.

Hän nauttii siitä, että voi käydä poikansa kanssa baarissa katsomassa futispeliä yhtä hyvin tiistai- kuin lauantai-iltana, eikä kukaan katso heitä ajatellen, että lapsen tulisi olla jo kotona nukkumassa.

Kiira asuu poikansa kanssa kommuunissa, jossa he ovat nopeasti tutustuneet muihin asukkaisiin.

– Koiria ulkoiluttaessa tulee juteltua muiden puistossa olijoiden kanssa ja aina kun olemme potkimassa poikani kanssa palloa, saamme hyvin nopeasti seuraa.

Auringonvalon tuoma energia ja kirkkaan värikkäät talot inspiroivat Kiiraa.

– Olen täysin kesän lapsi ja miettinyt monta kertaa sitä, kuinka paljon eläväisempiä Suomessakin ollaan kesäisin ja kuinka paljon vaikeampaa on jaksaa tehdä mitään töiden jälkeen, kun on pimeää ja kylmää.

Portugalin edullinen hintataso ravintoloissa mahdollistaa after workit ja illalliset pitkin viikkoa paljon suuremmalle osalle ihmisiä kuin Suomessa, vaikka palkkataso Portugalissa onkin alhaisempi.

– Olen menevä ja sosiaalinen ihminen, ja tuntuu siltä, että sellaista arkea mitä kaipaa on paljon vaikeampi elää Suomessa, kuin täällä. On kyllä tuntunut moneen kertaan siltä, että on juuri oikeassa paikassa juuri oikeaan aikaan.

Kiira kirjoittaa elämästään Portugalissa myös blogia, johon pääset tästä.

Portugalin lämmin ilmasto miellyttää Kiiraa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *