Lotta-Sofia Saahko on niin sanottu matkalaukkulapsi, sillä hän eli lapsuutensa ja nuoruutensa Saksassa, Kiinassa ja Puolassa, minkä jälkeen hän muutti itse Iso-Britanniaan. Koronapandemian myötä Lotta palasi Suomeen Lontoosta, jossa hän opiskeli näyttelijäksi. Kirjailijanura on lähtenyt vauhdikkaasti käyntiin, sillä Lotta on aina kokenut olevansa ennen kaikkea tarinankertoja. Tänä vuona hän julkaisi ulkosuomalaisuudesta ja matkalaukkulapsuudesta kertovan kirjan Koti kulttuurien välissä, jossa kirjoittaa rehellisesti kipeistäkin aiheista ja kokemuksistaan.
– Muutin Suomeen ensimmäistä kertaa, kun olin 18-vuotias, ja silloin se oli vain vaikeaa. Minulla syntyi kerrassaan vastareaktio Suomea kohtaan, Lotta kertoo.
Vietettyään nyt kaksi vuotta pääosin Suomessa on Lotta oppinut näkemään myös maan hyvät puolet. Hän rakastaa tammi-maaliskuun talvisia päiviä, kun on paljon lunta ja aurinko paistaa siniseltä taivaalta. Hän on ihastunut hiihtämiseen, ja samalla kuulokkeissa pyörivät äänikirjat.
Lotan entiset asuinmaat näkyvät hänen päivittäisessä elämässään: hän muun muassa katsoo saksalaista televisiota ja syö mieluiten kiinalaista ruokaa. Ne vaikuttavat myös käytöstapoihin, kuten ihmisten tervehtimiseen kadulla. Jouluisin Lotan perhe kattaa pöytään ylimääräisen kattauksen kuten Puolassa oli tapana.
– Identiteettini rakentuu Saksasta, Kiinasta ja Puolasta. Sen vuoksi myös päädyin aikuisena itse asumaan Lontooseen, sillä siellä yhdistyy kaikkien asuinmaitteni parhaat puolet. Saksan kuorot, teatteri ja kirjallisuus, Kiinan ruokakulttuuri sekä Puolan ihmisten iloisuus ja avoimuus.
Lotta rakastaa Lontoon vilinää ja vilskettä, koska vietti teinivuotensa Shanghain suurkaupunkitunnelmassa.
– Minä olen suuri palapeli lapsuuteni asuinmaita ja kulttuureja, ja ne näkyvät minussa aina.
Aika juurtua
Koti kulttuurien välissä -kirjassaan Lotta kirjoittaa, ettei haluaisi perheensä ja läheistensä lukevan tarinaansa. Tällä hän viittaa siihen, että käsittelee kirjassa rehellisesti vaikeuksia, negatiivisia tunteita ja kokemuksia, joista ei ole koskaan kyennyt puhumaan ääneen. Nyt Lotta pystyi kirjoittamaan vaikeuksista sen tiedon varassa, että joku toinen voi hyötyä niistä.
– Luulin olleeni ajatusteni ja pelkojeni kanssa aivan yksin maailmassa, mutta nyt tiedän, että matkalaukkulapsuus onkin globaali ilmiö, enkä todellakaan ole ainut, joka ei ainoastaan nauti siitä. Silti tuntui pelottavalta ajatella, että lähipiirini saa tietää, miten vaikeaa minulla oli, sillä yleensä ekspattiperheitä ihaillaan ja kadehditaan. Kaikki sanoivat aina, että minulla oli poikkeuksellisen hieno ja etuoikeutettu lapsuus. Meidän perheellämme olikin paljon hauskoja kokemuksia eri maissa, mutta niiden väliin mahtuu myös vaikeuksia. Siskoni olikin lukiessaan kirjaa vähän vihainen, sillä en ollut koskaan kertonut hänelle haasteistani, ja niin hänkin luuli olevansa ajatustensa kanssa yksin. Muuten avoimuudestani on kiitetty.
Lotta on omien sanojensa mukaan aina ollut tarinankertoja, ja siksi hän myös tekee videoita YouTubeen, näyttelee, tanssii, laulaa ja kirjoittaa.
– Lapsuudestani kirjoittaminen oli keino, joka auttoi minua ymmärtämään omaa tarinaani. Se oli kuin terapiaa, paitsi että terapeuttina olivat sanat.
Keväällä 2023 Lotta julkaisee uuden kirjan muiden matkalaukkulasten tarinoista. Kirjoittaessaan sitä hän halusi kuulla, minkälaisia kokemuksia Suomesta lähteneillä sekä Suomeen päätyneillä matkalaukkulapsilla oli. Lotta kertoo hämmästyneensä siitä, miten esimerkiksi Australiassa ja Papua-Uusi-Guinean saarilla asuneella Karoliinalla voi olla niin samanlaiset kokemukset, tunteet ja ajatukset kuin hänellä.
– Olemme kaikki asuneet ihan eri maissa ja meillä on aivan erilaiset tarinat, ja siitä huolimatta meillä on paljon yhdistäviä tekijöitä. Ehkä eniten hämmästytti kuulemissani tarinoissa, kuinka moni matkalaukkulapsi päätyi loppujen lopuksi Suomeen rakentamaan kodin, sillä minä koen sen ajatuksen vielä vaikeaksi.
Terapian avulla Lotta on ymmärtänyt, että häneltä itseltään puuttuu juurikin tuo koti. Matkalaukkulapsille jää usein aikuisiässäkin päälle muuttovaisto, niin myös Lotalle ja hänen sisaruksilleen. Lotta on viimeisten kymmenen vuoden aikana ollut kirjoilla yli 20 eri osoitteessa.
– Vähitellen tämä alkaa tuntua raskaalta. En jaksa pakata enää. Haaveilen omasta pysyvästä kodista, haluaisin lopettaa jatkuvan muuttokierteen. Olen uudestaan hakenut oleskelulupaa Englantiin – menetin sen nimittäin korona-aikana, kun vietin liikaa aikaa Brittien ulkopuolella. Brexit-tilanne huolestuttaa ja ajatus pysyvästä kodista jännittää, mutta haluan ehdottomasti lopettaa tämän juurettoman elämän. On minun aikani juurtua. Haluan hankkia pitkäaikaisia ystäviä, harrastuksia ja rutiineja, joita minulla ei ole useiden muuttojen vuoksi ollut koskaan.
Paluumuutto usein lapsille vaikein
Lotta haluaa myös kirjoittaa lisää matkalaukkulapsuudesta, myös lapsille ja myös englanniksi. Ilmiö on suuri ja globaali, mutta siitä huolimatta varsin tuntematon.
– Monet vaikeat tunteet olisivat estettävissä, jos perheet vain osaisivat puhua asioista oikein sanoin. Kirjat voivat sanoittaa kyseiset tunteet.
Ulkomaille muuttavia perheitä Lotta kehottaa hyvästelemään lasten kanssa paikat ja ihmiset.
– Antakaa lasten surra. Älkää keskittykö vain kaikkiin ”hienoihin mahdollisuuksiin”, joita lapsilla on muuttojen ansiosta, vaan puhukaa ääneen myös menettämisestä, surusta ja pelosta. Muuten suru voi patoutua ja purkautua aikuisiässä pelottavallakin tavalla, kuten syömishäiriönä, ahdistuksena tai vakavana masennuksena. Minä olen kokenut nuo kaikki.
Lotta haluaa muistuttaa vanhempia pitämään huolta siitä, että lapsi saa muutoista huolimatta toteuttaa itseään ja pitää kiinni harrastuksistaan ja asioista, joista hän nauttii. Kun lapsi ei voi rakentaa identiteetiään paikan, kavereiden tai yhteisön ympärille, harrastukset ovat tärkeässä roolissa.
– Ja lopulta haluan muistuttaa että kun perhe muuttaa ”kotimaahan”, sekin on lapselle vain yksi uusi maa muiden joukossa. Sielläkin on opeteltava uudet paikat ja paikalliset tavat. Vain koska vanhemmat tietävät paikan, se ei tarkoita, että lapsikin osaa käyttäytyä oikein. Mutta lapsi ei ole koskaan oppinut maan tapoja! Sen vuoksi ”paluumuutto” onkin usein lapsille se kaikista vaikein. He luulevat palaavansa kotiin, mutta ovatkin ulkopuolisia. Siksi tällöin vanhempien on oltava erittäin tarkkoina ja olla läsnä, auttavaisia ja ymmärtäväisiä.
Lotan kirjoja voit tilata Suomeen Adlibriksesta ja ulkomaille Book Depositorysta.
Lotan kirjan voit myös kuunnella BookBeat-palvelussa. Tästä linkistä* pääset kokeilemaan BookBeatia maksutta 30 päivän ajan. Etu koskee uusia käyttäjiä.
*Linkki on mainoslinkki, jonka kautta tehdyistä tilauksista Suomalaiset maailmalla saa pienen provision, eli tuet samalla toimintaamme.
