Parikymppinen Ronja matkusti yksin pakullaan ympäri Euroopan

Marena Ahonen

27.7.2022

Ronja Talala oli säästänyt vuosikausia, jotta voisi lähteä ulkomaille heti lukio-opintojensa jälkeen. Korona sotki alkuperäiset suunnitelmat, mutta unelma reissuun lähtemisestä ei sammunut. Niinpä Ronja osti pakun ja reissasi 20-vuotiaana yksin seitsemän kuukautta ympäri Eurooppaa.

Ronjalle oli ollut jo pitkään selvää, että heti valkolakin saatuaan hän lähtisi ulkomaille. Koronan vuoksi peruuntui ensin Australian reppureissu ja sitten muutaman kuukauden matka Indonesiaan.

Ronja oli vasta 20-vuotias, kun hän lähti kiertämään Eurooppaa yksin omalla pakullaan.

– Suomeen jääminen ei tuntunut vaihtoehdolta, koska minulla oli todella kova hinku ulkomaille. Olin jo irtisanonut itseni töistäni, koska tarkoitus oli muuttaa ulkomaille, joten jotain oli keksittävä.

Ja Ronjahan keksi. Hän päätteli, että tiukkojen koronarajoitusten aikaan matkustaminen Euroopassa olisi helpompaa autolla kuin lentokoneella.

– Kyselin Facebook-ryhmässä vinkkejä siitä, mitä kannattaa huomioda pakun ostossa. Joku pariskunta siitä ryhmästä laittoi minulle viestiä ja kertoi, että he ovat juuri myymässä omaa pakuaan. Menin katsomaan sitä, ja se oli täydellinen!

Niinpä ostin pakuni, jonka nimesin nimellä Barry the van, Ronja muistelee.

Yksin matkaaminen ei ollut ongelma

Ensin Ronja testasi pakuelämää Suomessa. Pisin reissu tien päällä kesti kuitenkin vain viikon – suhteellisen vähän aikaa verrattuna tulevaan yli puolen vuoden matkaan.

– Sitten ajoin Barryn Travemundiin lähtevään lauttaan ja suuntasin Eurooppaan yksin. Kaikki kaverini opiskelivat, työskentelivät tai olivat armeijassa, joten en saanut seuraa reissulleni. Se ei minua haitannut, koska viihdyn hyvin yksin.

Saksasta Ronja suuntasi Luxemburgin, Itävallan, Liechtensteinin ja Sveitsin kautta Italiaan, missä hän vietti kuukauden.

Ronjalle muodostui hyvä tuntuma siihen, missä on turvallista leiriytyä.

Italiasta matka jatkui Ranskaan, Espanjaan ja Portugaliin. Portugalista hän palasi Pohjois-Espanjan ja Andorran läpi Ranskaan. Tämän jälkeen Ronja kierteli vielä Keski-Euroopan maita tovin, ennen kuin suuntasi takaisin Suomeen seitsemän kuukauden ja 14 500 kilometrin ajomatkan jälkeen.

– Ehkä yllättävintä matkassani oli se, että viihdyin todella hyvin yksin. Minulla oli itseni kanssa todella rauhallista, ja kaikki meni hyvin. Yllätyin myös siitä, miten paljon tykkäsin pakuelämästä, nimittäin ennen Barryn ostamista olin yöpynyt leirintäalueella vain kerran – ja silloin teltassa.

Nyt Ronja sanoo, että pakulla matkustaminen on ehdottomasti hänen suosikkitapansa reissata.

– Sillä tavalla näkee paljon enemmän kuin esimerkiksi lentämällä. Tuntuu, että matkallani opin myös todella paljon itsestäni. Tutustuin itseeni ja siihen, millaisesta elämästä tykkään ja millaisesta en. Muodostin omat rutiinini.

Paku parkkiin ja unille

Yksin matkustaminen ei Ronjaa pelottanut, ja Barrysta muodostui nopeasti hyvä matkakumppani sekä turvallinen koti.

– Aluksi nukuin paljon leirintäalueilla, mutta pikkuhiljaa aloin tottua autossa nukkumiseen ja aloin yöpyä myös luonnon helmassa ja parkkipaikoilla. Itselleni muodostui hyvä tuntuma siihen, miten löytää hyviä parkkipaikkoja ja miltä turvallinen paikka tuntuu. Lopulta tuntui siltä kuin olisin kotona, koska Barry oli kotini, Ronja hymyilee.

Ronja nimesi pakunsa nimellä Barry the van, ja Barry oli Ronjan uskollinen matkakumppani koko reissun ajan.

Ronjan matkalle osui ainoastaan yksi kaupunki, jossa hän tunsi olonsa turvattomaksi ja epävarmaksi.

– Napolista en tykännyt yhtään. Kun kävelin yksin kaupungin kaduilla, puhuin siskoni kanssa puhelimessa, koska minulla ei ollut turvallinen olo. Muualla ei ollut mitään ongelmia.

Jos koti-ikävä iski, Ronja soitti kotiin.

– Huomasin kuitenkin monesti jo puhelun aikana, että kaikki on hyvin ja tykkään omista oloistani. Haastavinta yksin olossa oli se, että ei ollut apukuskia. Ei se toisaalta haitannut, sillä tykkään ajamisesta, mutta 14 500 kilometriä on aika pitkä matka yksin ajettavaksi.

Ikävä ruisleipää, salmiakkia ja saunaa

Seitsemän kuukauden aikana Ronja oppi arvostamaan Suomen liikennekulttuuria.

– Ennen reissuani en ollut ymmärtänyt, miten kiltisti Suomessa ajetaan. Ulkomailla kukaan ei tuntunut noudattavan liikennesääntöjä! Arvostan nykyään todella paljon myös sitä, miten helppoa ja sujuvaa kaikenlaisten asioiden hoitaminen on Suomessa.

Lisäksi Ronja alkoi ikävöidä kotimaastaan ruisleipää, salmiakkia ja saunaa.

Reissullaan Ronja näki toinen toistaan upeampia paikkoja ympäri Euroopan.

– Ruisleipää sain onneksi ostettua Espanjassa yhdestä Fuengirolan Suomi-kaupasta. Saunaan pääsin reissuni aikana kahdesti – tosin toisessa lämpötila ei noussut yli kuudenkymmenen asteen.

Moni Ronjan matkaa sosiaalisessa mediassa seurannut on ihmetellyt, miten hänellä oli varaa moiseen Euroopan kiertoajeluun.

– Säästin rahaa todella kauan ja paljon, koska tiesin, että haluan lähteä reissuun lukion jälkeen. Olen todella ylpeä siitä, että ostin pakun ja reissasin seitsemän kuukautta itse säästämilläni rahoilla. Blogillani tai somekanavillani en tee rahaa, mutta toivottavasti jonain päivänä saisin myös elannon intohimostani.

Ronjan seikkailuja voit seuranta hänen blogissaan ronjagoesabroad.com sekä Instagram-tilillään.

Syvenny aiheeseen

Pandemia ja mielenterveyskriisi

Vie­ras­ky­nääm­me tart­tui Alan­ko­mais­sa asu­va psy­ko­lo­gi Hei­ni Kum­pu­lai­nen. Hän poh­tii teks­tis­sään koronapandemian vaikutuksia mielenterveydelle.

Lue koko artikkeli »

Osallistu keskusteluun

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.