Moni yrittäjä kärsii koronaviruspandemian aiheuttamista tulonmenetyksistä ja asiakaskadosta. Ranskan Orléansissa asuva kuvataitelija Leena Noux joutui perumaan melkein kaikki kevään näyttelynsä mutta maalaa yhä työhuoneellaan.
Koronaviruspandemia on runnellut pahasti Eurooppaa – Ranskaa yhtenä muiden joukossa. Tartuntoja oli todettu sunnutai-iltapäivään 5.4. mennessä yli 89 000, ja presidentti Emmanuel Macron julisti jo aiemmin maan olevan sodassa tautia vastaan.
Orléansissa asuva Leena Noux on saanut todistaa paitsi oman työnsä muutosta myös kovia ulkonaliikkumisrajoituksia. Kaikki liikkeet paitsi apteekit ja ruokakaupat on suljettu, posti toimii vain puoli viikkoa ja bussit kulkevat arkenakin sunnuntaiaikataulussa.
– Ranska on todellakin kiinni. Poliisilla on lupa sakottaa ulkona liikkujaa, ellei selitys kelpaa tai lupalappu on jäänyt täyttämättä.
Ranskalainen terveydenhuolto on ahtaalla jo nyt, ja tartuntojen huipun arvellaan sijoittuvan pääsiäiselle.
Uudet teokset odottavat ostajia
Ennen koronaa kuvataiteilijana työskentelevän Leenan kalenteri oli poikkeuksellisen täynnä näyttelyitä: esittelyitä olisi ollut maaliskuusta toukokuun lopulle, mutta hän joutui perumaan melkein jokaisen niistä.
Yhdet avajaiset ehdittiin viettää naistenpäiväviikonloppuna, ja jo silloin oli voimassa suositus, ettei ranskalaiseen tapaan tervehdittäisi poskisuudelmin tai edes kädenpuristuksin.
– Työhuoneeni on nyt täynnä uusia, peruttuihin näyttelyihin tarkoitettuja teoksia. All dressed up, and no place to go, voisi sanoa.
Maalaaminen kuitenkin onnistuu artesaaniin verrattavalta käsityöläiseltä entiseen malliin: hän tekee työtään yksin ja saa yhä mennä työhuoneelleen.
– Joinakin aamuina olen nähnyt hanhien läpsyttelevän kaikessa rauhassa autoilta suljetuilla kaduilla ja vähät välittävän meistä harvoista kaksijalkaisista.
Lupalapulla työhuoneelle
Laukussaan Leena kantaa kahta erilaista lupalappua, jotka Ranskan hallitus julkaisi tulostettavaksi ja täytettäväksi. Papereista on tullut jo uusia versioita, ja niistä täytyy yrittää pysyä kärryillä.
– Lapussani lukee, että menen työpaikalleni, yksin, suljettuun tilaan, joka ei ole avoinna asiakkaille.
Sen lisäksi lapussa pitää ilmoittaa kellonaikahaarukka sekä liikkumismuodot: pyörällä, bussilla tai kävellen. Toistaiseksi Leenan ei ole tarvinnut näyttää lappuaan viranomaisille.
– Luulen sen johtuvan osin siitä, ettei poliisilla uutisten mukaan ole tarpeeksi suojamaskeja. Ei heidänkään kuulu ottaa turhia riskejä ja jututtaa jokaista vastaantulijaa.
Maalaamisesta iloa epävarmuuden keskelle
Alussa Leena oli hetken huolissaan tulevaisuudesta. Toisaalta kuvataiteilijan tulot ovat muutenkin epäsäännöllisiä – saati sitten tällaisina aikoina, kun kaikesta ylimääräisestä tingitään.
– Taide ei ole koskaan ensimmäisenä ostoslistalla, eikä varsinkaan silloin, kun ihmisillä on huolta terveydestä tai toimeentulosta.
Parissa päivässä Leenan huoli haihtui, sillä hän on nopea sopeutuja. Jos hän saa myytyä tänä vuonna edes muutaman teoksen niin, että tulot kattavat työhuoneesta koituvat kulut, se riittää.
Muuta Leena ei terveyden lisäksi tarvitse.
– On kirkas, valoisa huhtikuu, ja maalaaminen itsessään tekee minut onnelliseksi.
Asun Oslossa ja olen menossa Suomeen äitiäni ja siskojani tapaamaan kesäkuun/heinäkuun vaihteessa. Minulla on liput Finnairin lennoille ja jatkan matkaa Kuopioon Helsingistä junalla. Olen siellä juuri sen kaksi viikkoa, jonka karanteeni näillä näkymillä näyttää kestävän. Varaan matkalle kasvosuojuksia ja kertakäyttö käsineitä. Kuulin jostakin että Suomesta Norjaan palatessa ei tarvitse olla karanteenissa. Mutta jos se ei pidä paikkaansa, on minulla aikaa olla karanteenissa täälläkin 😉