Suomalainen Raimo Alitalo ehti viettää Kanadassa seitsemän kuukautta, kunnes kotimaa alkoi taas kutsua. Torontossa asuminen oli jännittävää ja opetti nykyiselle raisiolaiselle kaksi tärkeää asiaa.
Elettiin 1950-luvun loppua. Nuoren Raimo Alitalon vanhemmat olivat kuolleet, ja työkaverien keskuudessa syntyi idea siirtolaiseksi lähtemisestä.
– Punnitsin Kanadan ja Australian välillä ja päädyin Kanadaan, koska maa oli lähempänä ja ilmasto Suomen kaltainen.
Autojen varaosamyyjänä työskentelevä suomalainen sai Kanadassa olleelta asiakkaaltaan opastusta Torontosta ja siellä olevien tuttujen yhteystietoja. Pian Raimo lensi jo yli Atlantin – ensimmäistä kertaa elämässään.
– Ajattelin, että töitä löytyisi varmasti. Menin paikalliseen työnhakutoimistoon suomalaisen esimieheni englanniksi kirjoittaman suosituskirjeen kanssa. Työtä oli tarjolla.
Koti-ikävä ja kirje Turusta
Viikon ajan Raimo työskenteli herkkusieniä valmistavalla tilalla kuormaustraktorin kuljettajana, mutta pian nokka kääntyi kohti Torontossa sijaitsevaa, suomalaisen omistamaa maalausliikettä. Jälkikäteen hän pitää valintaansa virheenä.
– Olisin saanut paikallisesta autoliikkeestä töitä, mutta menin maalausliikkeeseen, koska kommunikointi oli helpompaa suomalaisen työnantajan kanssa.
Muutto suomalaisen perheen alivuokralaiseksi takasi sen, ettei kielivaikeuksia ollut. Siksi englantiakaan ei tullut opittua, eikä kavereiden löytäminen onnistunut.
Seitsemän kuukauden Kanadassa olon jälkeen lähtöpäätös alkoi tuntua viisaalta ratkaisulta.
– Missään vaiheessa ei ollut hyvä mieli siellä ollessa. Kirjoittelin kirjeitä suomalaisen työkaverini kanssa, ja hän ilmoitti, että minua tarvittiin Turussa vanhassa työpaikassa. Sitten oli vielä se koti-ikävä.
Vaikuttavat Niagaran putoukset ja arvokasta oppia
Torontossa käyminen ei Raimon mielestä erityisesti muuttanut häntä. Pari arvokasta asiaa suomalaiselle jäi kuitenkin Kanadassa asumisesta käteen.
– Huomasin, miten hyvin ulkomaillakin tulee toimeen. Havaitsin myös, että apua saa, kun pyytää.
Mieleen jäi erityisesti työpaikkojen vaihtamisen jouhevuus Toronton päässä. Samoin Niagaran putoukset olivat suomalaiselle vaikuttava näky.
– Kanadassa näin, miten muualla maailmassa eletään.
Suomalainen ei kadu aikaansa Kanadassa
Vuosikymmenien jälkeen Raimo on erittäin tyytyväinen siihen, että palasi Suomeen. Lähtiessään hänellä oli tyttöystävä, mutta jokin suhteessa ei tuntunut oikealta.
Kolme kuukautta Kanadasta paluun jälkeen suomalainen löysi ihanan ihmisen ja meni tämän kanssa naimisiin saman vuoden marraskuussa.
– Tänä vuonna tulee täyteen kuusikymmentä avioliiton vuotta. Ehkä paluuni oli kohtalon sanelemaa.
Nykyään Raimo ajattelee, että kaikki on kiinni itsestä – mahdollisuuksia on niin Suomessa kuin Kanadassakin. Suomalainen ei ole erityisemmin pitänyt yhteyksiä Torontoon, ja nimetkin tahtovat unohtua.
Torontoon lähtemistä Raimo ei kadu, vaikkei englantia kunnolla oppinutkaan. Yksi asia on vuosien jälkeen kirkkaana mielessä.
– Kyllä Suomi on hyvä paikka asua ja elää.
Työskennellessäni matkaoppaana 10 vuotta en muista oikein poteneeni koti-ikävää koskaan. Tosin kävin Suomessa noin puolen vuoden välein. Ehkä ensimmäisenä jouluna poissa kotoa ja poissa Suomesta olo tuntui oudolta kun tiesi että muu perhe oli kokoontunut yhteen. Sittemmin vieraannuin suomalaisen joulun vietosta niin, että palattuani asumaan Suomeen en ole joulun perinteistä ja yleensäkään joulun vietosta perustanut. Useimmiten tarjoudun vapaaehtoisesti olemaan silloin töissä.