Ulkosuomalaisuus ja koti-ikävä
Vieraskynäämme tarttui Alankomaissa asuva psykologi Heini Kumpulainen. Hän pohtii tekstissään ulkosuomalaisten koti-ikävän tunnetta ja sitä, miten ikävää voi hallita.
Vieraskynäämme tarttui Alankomaissa asuva psykologi Heini Kumpulainen. Hän pohtii tekstissään ulkosuomalaisten koti-ikävän tunnetta ja sitä, miten ikävää voi hallita.
Voinko tavata vanhempiani tai isovanhempiani? Mihin saakka karanteenisuositus on voimassa? Pääsenkö palaamaan asuinmaahani Suomi-loman jälkeen? Tässä muutamia ulkosuomalaisia kesän kynnyksellä askarruttavia kysymyksiä.
Terveisiä Tukholmasta, Ruotsin koronapesäkkeestä. Asun Euroopan pandemia-syntipukin ytimessä, josta mediassa julkaistuissa kuvissa ihmiset elävät elämäänsä iloisina terasseilla ja ravintoloissa kuin mitään virusta ei olisikaan.
Laura Ryhänen on oleskellut ja työskennellyt monessa Euroopan maassa. Vuonna 2017 hän palasi töihin Saksaan oltuaan pitkään Isossa-Britanniassa. Ahkera nainen on paitsi Stuttgartin mediayliopiston työntekijä, myös suomalaista musiikkia keskieurooppalaisille tutuksi tekevä maailmanmuusikko.
Viime viikon lauantaina pääsimme seitsemän viikon sisällä olon jälkeen viimein ulos. Koko naapuristomme heräsi eloon samalla kellonlyömällä, ja jopa syrjäiset maalaispolut täyttyivät ihmisistä. Nuori mies kiisi mäkeä alas pyörällään ja huikkasi vastaantulijoille: ”Kello on kahdeksan, olemme vapaita!” Me kaikki kuuloetäisyydellä olevat naurahdimme ja hurrasimme. Kaikki tiesivät, mistä on kyse. Olimme kaikki olleet jo seitsemän viikkoa samassa veneessä.
Tämän Vieraskynä-palstan tekstissä Ulkosuomalaisen äidin merkintöjä -blogin kirjoittaja Petra Yedidag kertoo korona-arjestaan Turkin Izmiristä.