Vaihto-oppilasvuosi tutustutti Tarun japanilaiseen kulttuuriin ja nyt hän on asunut maassa yli kymmenen vuotta. Japanin kieltä oppiessaan Taru huomasi nopeasti, että käsieleilläkin on suuri merkitys.
Taru päätti jo ala-asteikäisenä, että haluaa joskus asua ulkomailla. Vaihto-opiskelu lukiolaisena tuntui helpoimmalta tavalta päästä kokeilemaan ulkomailla asumista, ja kohteeksi Taru valitsi Japanin, koska halusi nähdä, kokea ja oppia mahdollisimman paljon uutta.
– Halusin maahan, jossa ei käytetä englantia, jolloin voisi oppia uuden kielen. Valitsin Japanin, koska se oli mielestäni niin kaukana, ettei siellä tulisi pelkällä lomamatkalla käytyä.
Koska Taru ei vaihto-oppilaana osannut kieltä juuri lainkaan ennen Japaniin tuloa, hän sai vapautuksen klassisen japanin tunneilta sekä suurimmasta osasta kokeita. Muiden perehtyessä klassisen japanin kielioppiin, Taru opiskeli japania itsenäisesti sekä vapaaehtoisen avustajan kanssa.
Japanilaisesta lukiosta Tarun mieleen jäi erityisesti aktiivinen kerhotoiminta.
– Lukioissa on useita eri kerhoja, joista valitaan yksi mieleinen. Oppituntien päätyttyä, ja kerhosta riippuen myös viikonloppuisin ja pyhinä, kokoonnutaan kerhon jäsenten kanssa harrastamaan ja touhuamaan yhdessä. Kerhotoiminnan kautta saadaan uusia ystäviä eri luokilta ja opitaan hierarkia-arvoja, jotka ovat edelleen tärkeitä esimerkiksi työelämässä, Taru kertoo.
”Jotkut opiskelijat myös nukkuivat luennoilla”
Japanin koulujärjestelmä ei Tarun mielestä poikkea huomattavasti suomalaisesta. Iso ero on kuitenkin se, että Japanissa pääsykokeita on jo ala-asteelta saakka. Lisäksi suuresta väkiluvusta johtuen kouluja on tarjolla paljon enemmän kuin Suomessa, ja perheet voivat valita joko yksityisen tai julkisen koulun.
– Suurimmassa osassa kouluja käytetään koulupukua. Jopa julkisessa lukiossa, jossa olin vaihdossa, piti ostaa tietty vaatesetti liikuntatunteja varten, vaikkei koulussa virallista uniformua ollutkaan.
Valmistuttuaan ylioppilaaksi Taru haki japanilaiseen yliopistoon opiskelemaan kauppatieteitä. Hän ehti opiskella Helsingin yliopistossa puoli vuotta ennen muuttoa Japaniin ja kertoo kirjoittaneensa tuon puolen vuoden aikana enemmän tutkielmia kuin koko neljän vuoden opintojen aikana Japanissa.
– Tentit Japanin yliopistossa olivat pääosin monivalintatehtäviä. Tämäkin on varmasti oppilaitoskohtaista, mutta opiskelu ja opintopisteiden saaminen tuntui helpommalta kuin Suomessa, vaikka kaikki opinnot olivatkin japaniksi. Ehkä tästä johtuen opiskelijat olivat joillain luennoilla paljon levottomampia kuin Suomessa. Välillä hälyä oli niin paljon, ettei opettajan puhetta kuulunut kunnolla. Jotkut opiskelijat myös nukkuivat luennoilla, Taru kertoo.
Opiskeluaikanaan Taru nautti aktiivisesta kampuselämästä tapahtumineen. Japanissa työnhakua helpottaa muun muassa se, että yritykset tulevat kampuksille pitämään infotilaisuuksia. Lisäksi esimerkiksi lähtöpalkat ovat usein nähtävillä yritysten opiskelijoille suunnatuilla työnhakusivustoilla. Tarun mukaan Japanissa haetaan töihin jo opintojen aikana ja lähes kaikilla onkin työsopimus taskussa valmistuessaan.
”Positiivisella asenteella pääsee pitkälle”
Ostoskadut, ravintolat ja ympäri vuorokauden auki olevat kioskit tekevät Japanissa kaupunkialueella asumisesta kätevää.
– Jotain tekemistä löytyy aina vuorokauden ajasta riippumatta ja jossain tapahtuu aina jotain. Vaikka kotikaupunkini ei Japanin mittapuulla olekaan valtavan suuri, nautin vilkkaasta kaupunkielämästä, jollaista Suomessa ei voi kokea.
Tarulle muutto Japaniin oli helppo entisen isäntäperheen avun ja lukioaikaisten kaverien tuen ansiosta. Eniten sopeutumista oli ilmastossa.
– Kesällä on todella kuumaa ja kosteaa: lämpötila kohoaa päivisin usein yli kolmenkymmenenviiden asteen ja helteitä jatkuu syksyyn saakka. Talvella on kylmää ja kosteaa, ja talot ovat usein niin huonosti eristettyjä, että sisälläkin saa palella takki päällä.
Taru muistelee lukiovaihtonsa aikaista kielimuuria, joka aiheutti haasteita sopeutumisessa. Ensimmäiseen kolmeen kuukauteen hän ei ymmärtänyt lähes lainkaan, mitä ihmiset hänen ympärillään puhuivat.
– Positiivisella asenteella pääsee pitkälle. Olin kuitenkin päättänyt, että opin vaihdon aikana uuden kielen ja pyysin isäntäperheeni hyvää englantia puhuvaa äitiä käyttämään kanssani vain japania, ellei ole kyse elämästä ja kuolemasta.
Ensimmäiset kuukaudet menivät hymyillen, nyökytellen ja käyttäen yksittäisiä sanoja kommunikointiin.
– Se, että käsieleetkin ovat erilaisia kuin Suomessa, toi mukanaan omat haasteensa. Esimerkiksi käsimerkki, jolla kutsutaan joku luokseen, näyttää siltä kuin Suomessa yrittäisi häätää jonkun pois. Pelästyin aluksi, että luokkatoverini vihasivat minua, kun ruokatunnilla kaikki huitoivat suuntaani kyseistä käsimerkkiä.
Tarulla on läheiset välit miehensä vanhempiin ja nämä tulevat usein kylään, vaikkei Tarun mies olisi kotona. He myös lähettävät usein maaseudulta hedelmiä, riisiä ja vihanneksia.
– Japanissa on Suomea yleisempää, että isovanhemmat asuvat perheen kanssa. Myös mieheni isoäitini asuu appivanhempieni luona. Lisäksi esi-isiä kunnioitetaan enemmän kuin Suomessa. Elokuussa, kun Japanissa on Obon-juhla, muistellaan esi-isiä ja menehtyneitä sukulaisia, kierrämme mieheni perheen kanssa sukuhaudoilla siistimässä niitä ja viemässä niille kukkia ja syötävää.
