Italiaan muutto yhdisti mikkeliläisissä raveissa kohdanneet jäärän lappilaisen ja kiihkeän napolilaisen pysyvästiArvostettu ja hyväpalkkainen työ Suomessa sai jäädä, kun Sari Passaro päätti tehdä kodin miehensä luokse Toscanaan.  

Sari Passaro rakastaa Suomea ja tulee aina rakastamaan. Rakkautta oli kuitenkin sekin, kun hän päätti lähteä Italiaan: muutto tuli ajankohtaiseksi, kun Sari tapasi napolilaisen miehen Mikkelissä raveissa. Kaksi journalistia kohtasi tehdessään juttua maailman parhaasta ravihevosesta Varennesta, joka oli tullut hapekkaaseen savolaismetsään kilpailemaan.  

– En ollut kiinnostunut italialaisesta romanssista, mutta ravihevosta kaikkialle – myös Suomeen – seuraava mies näki valtavasti kiinnittääkseen huomioni. Pidin häntä aluksi vain valtavan ystävällisenä ja fiksuna, mutta kun kuukaudet kuluivat ja yhteydenpitomme jatkui, rakastuin.  

Toimittajakaksikon tarina oli päättyä monta kertaa, sillä 3000 kilometriä tuntui raskaalta lujasta rakkaudesta ja viestintävälineistä huolimatta. Vasta kun Sarin lapset kasvoivat aikuisiksi, hän uskalsi muuttaa miehensä luokse Toscanaan. Suomi-arkensa hän koki olevan työn, hevosten ja lasten vuoksi niin täynnä, että puoliso olisi jäänyt jalkoihin. Kaikki miehet jäivät.  

– Jätin Suomeen mieluisan työn, hyvän palkan ja aseman. Koin, että se osuus elämästäni oli nähty ja oli jonkin uuden aika. Pärjään täällä vähemmällä, ja säästöjemme tähden ehdin hyvin etsiä töitä. Juuri nyt neuvottelen uudesta kirjoitusprojektista. 

Ystäviä ympäri maailmaa ja yhteisiä ruokahetkiä  

Toscana muistuttaa Sarin mielestä monessa Pohjoismaita: säännöistä pidetään kiinni, ihmiset osaavat englantia, jätteet lajitellaan ja laskut ja sakot maksetaan ajallaan. Jopa hevostallitkin toimivat melkein kuin Pohjoismaissa.  

– Toscana on täynnä meitä maahanmuuttajia. Täkäläiset ystäväni ovat italialaisia, ranskalaisia, saksalaisia, intialaisia ja albanialaisia.  

Ruoka ja yhdessä syöminen ovat Italiassa tärkeitä, ja Passaron perhe syö ulkoilmassa aina sään salliessa. Italiaan muuttonsa jälkeen Sari on oppinut paikalliseen tapaan arvostamaan hyvää öljyä, viiniä, kasviksia ja kalaa. Mies kokkaa usein, mutta Sari on oppinut valmistamaan maittavia aterioita itsekin.  

– Ruuan epäonnistuminen on täällä traaginen asia. Osaan jo harmistua ylikypsästä pastasta – aika paljonkin!  

Tuore toscanalainen ei kadu muuttoaan Italiaan 

Muutto Italiaan ja ikääntyminen ovat pehmentäneet kärkkäintä itsellisyyttä. Tasa-arvo on Sarille edelleen tärkeää, muttei aivan samalla tavalla kuin aiemmin.  

– Annan nykyään miesten kantaa painavimmat laukut ja maksaa ravintolassa, koska Italiassa tehdään niin. Naiset ovat täällä kuningattaria, minkä vuoksi moni paikallinen ihmetteli esimerkiksi päätöstäni ottaa mieheni sukunimi. Minulla on kuitenkin omat tapani.  

Sari on aina ollut valmis hyppäämään liikkuvaan junaan, kokeilemaan uutta ja jännittävää. Italiaan muutosta hän on kuitenkin uumoillut pysyvää.  

– Vaikka olen vasta tuore italialainen, voin jo sanoa, etten kadu siirtoani. En olisi lähtenyt ilman rakkautta, ja rakkauden vuoksi sain muuttaa valmiiseen taloon ja tutkailla uutta maata yhdessä oman tulkkini ja oppaani kanssa. Olen löytänyt paikkani.  

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *