Mirja ja hänen miehensä Toscanan Sancepolcrossa kesäkuussa 2022

Pitkäaikainen yhteinen unelma ulkomaille muutosta toteutui, kun Mirja ja hänen miehensä päättivät lähteä kahden lapsensa kanssa Italiaan kolme vuotta sitten. Perhe iloitsee vastaanottavaisesta naapurustosta ja iltapainotteisesta elämänrytmistä, johon he olivat tottuneet jo Suomessa.

– Mieheni oli katsellut jo vuosia koulupaikkaa itselleen eri Euroopan maista, kunnes niin sanotusti tähdet olivat kohdillaan ja hän löysi koulupaikan täältä Forlìsta, Mirja kertoo. Forlì on pieni kaupunki Emilia-Romagnan alueella, Bolognan ja San Marinon välissä.

Mirja ja hänen miehensä lähtivät avoimin mielin uuteen maahan: he eivät osanneet italian kieltä ja olivat kuulleet kuinka vaikea maa Italia voi olla kieltä osaamattomalle. Mirja oli muuton aikaan kotiäitinä, sillä perheen nuorin oli vasta täyttämässä vuoden.

– Hän on asunut Italiassa suurimman osan elämästään ja varmasti kasvanut enemmän Italian kulttuuriin sisälle kuin me muut.

Lämminsydämiset naapurit keräävät kiitosta Mirjalta.

– He tulivat heti moikkaamaan, ja sitä kautta lapset tutustuivat toisiinsa. Se auttoi paljon uuteen kulttuuriin sopeutumisessa.

Pian muuton jälkeen Mirja alkoi kirjoittamaan Italian viemää -blogiaan, josta muodostui päiväkirja Italiassa elämisestä. Hän kertoo saaneensa paljon vertaistukea toisilta suomalaisilta sosiaalisessa mediassa avattuaan blogilleen Instagram– ja Facebook -sivut.

Perhe Riminissä maaliskuussa 2022

Kielen oppimista omaan tahtiin

Lasten italian oppimisessa on luonnollisesti ollut omat haasteensa. Mirjan mukaan kumpikin on kuitenkin oppinut kielen todella hyvin ja integroitunut Italiaan.

– Vanhempi lapsemme oli muuton aikaan neljävuotias ja täynnä intoa. Hän tutustui ilman yhteistä kieltä nopeasti samanikäisiin naapureihin, joiden kanssa halusi leikkiä ulkona. Lapsen mieli on niin avoin kaikelle uudelle. Hän aloitti ensimmäisenä syksynä italiankielisessä päiväkodissa ja on siirtynyt saman talon kouluun. Joka vuosi hänellä on ollut omat haasteensa, jotka opettajat ovat hienosti huomioineet muun muassa pienemmällä määrällä läksyjä ja tukiopetuksella iltapäiväkerhossa.

Perheen kuopus ymmärtää ja puhuu jo jonkin verran sekä italiaa että suomea. Hän on nyt ollut vuoden päiväkodissa, missä ei halua sanoa juuri mitään.

– Kuulemma valikoiva mutismi on yleistä maahanmuuttajalasten piirissä. Kotona hän puhuu kumpaakin kieltä ja pihalla naapurin lasten kanssa hän on hiljalleen rohkaistunut käyttämään italiaa, Mirja iloitsee.

Yllättävimmäksi asiaksi lasten kielten oppimisessa Mirja mainitsee sen, että kumpikin on oppinut myös englannin alkeita todella helposti, vaikka kieltä on käytetty vain päiväkodin ja koulun tunneilla.

Mirjalle ja hänen miehelleen italian oppiminen on ollut paljon haastavampaa. Mirja on käyttänyt oppimiseen Duolingo-sovellusta ja pakottautunut pois omalta mukavuusalueeltaan puhumalla rohkeasti uutta kieltä. Myös naapureiden apu on ollut korvaamatonta.

– Mieheni ei ole pystynyt panostamaan italian kielen oppimiseen, sillä hän opiskelee koulussa englannin kielellä. Hän ymmärtää perusasioita ja osaa muutamia yksinkertaisia lauseita.

Arkisia haasteita voittamassa

– ”Italiassa italialaisten tavoin” on ollut enemmän tai vähemmän mottomme. Mielestäni olemme kaikki sopeutuneet todella hyvin Italian kulttuuriin, Mirja toteaa. Perhe lähti Suomesta nopealla aikataululla ja mieli avoinna kohti uutta.

– Emme koskaan oikein päässeet eroon kuherruskuukausivaiheesta, vaikka perusarkea meidän elämämme täällä onkin töiden, koulujen ja lapsiarjen keskellä.

Pitkät koronakaranteenit ja sulkutilat estivät perhettä näkemästä Italiaa laajemmin ensimmäisen kesän jälkeen. Kevääseen 2022 asti he elivät pitkälti omassa kuplassaan, ja reissut suuntautuivat joko lähikyliin hiljaisina arkipäivinä tai Suomeen.

Ulkomaille muuttaessa monimutkainen byrokratia aiheuttaa usein harmaita hiuksia, niin myös Italiassa.

 – Italiassa ei ole ”avaimet käteen vartissa” -tyyppisiä asunnon vuokrauksia, vaan prosessiin saattaa mennä helposti 2-4 viikkoa. Me olimme todella onnekkaita, sillä asunnonvälitysfirma ja perhe, jolta vuokrasimme asunnon, antoivatkin meille avaimet ennen paperitöiden valmistumista.

Myös oikeudesta terveydenhuoltoon on joutunut taistelemaan.

– Opiskelijoiden ja heidän perheidensä kohdalla on jonkinlainen kuilu: emme oikein kuulu minnekään. Jos toinen meistä olisi työkomennuksella, olisivat asiat paljon helpompia. Sairausvakuutuksemme on Suomesta, mutta emme voi siirtää sitä väliaikaisesti Italiaan toisin kuin työssäkäyvät ja heidän perheensä.

Mirja kertoo perheen joutuneen käymään keskusteluja tilanteestaan Kelan sekä paikallisen terveydenhuoltojärjestelmän kanssa esimerkiksi koronarokotuksiin liittyen.

Perheen lapset ovat sopeutuneet hyvin italialaiseen elämänmenoon.

Arkielämässä yksi muutos oli myös ruokaostosten tekeminen.

– Eihän sieltä kaupasta mitään löytänyt, kun ei ymmärtänyt mitä lihaa ja minkälaista makkaraa tai maitoa mikäkin on. Ulkomaille muuttaessa pienenkin asian hakeminen kaupasta tuntuu isolta prosessilta, kun ensin pitää löytää tuotehylly ja vielä mahdollinen tuotekin.

Myös sopeutuminen uudenlaiseen ilmastoon aiheutti aluksi stressiä perheessä.

– Ensimmäisenä kesänä ajattelimme aina, että jos ulkona on aurinkoista, siellähän pitää olla! Vaikka sitten 38 asteen kuumuudessa. Nykyään osaamme olla kuumimman ajan sisällä tai varjossa ja lähteä ulos vasta illalla. Täällä on ihan ok olla pientenkin lasten kanssa ulkona vielä iltakymmeneltä, kun päivät menevät aurinkoa karttaessa.

Elämänrytmi olikin Mirjan mukaan yksi parhaista asioista Italiaan muutossa.

– Olemme perheenä eläneet aina omaa aikataulua jo Suomessa. Lapset valvoivat, kunnes olivat väsyneitä. Olimme se outo perhe, joka kävi kaupassa vielä kahdeksalta illalla pienten lasten kanssa. Täällä on täysin normaalia ottaa lapset mukaan ravintolaan iltaisin, eikä lasi viiniä tai olut ruuan kanssa arkena ole ongelma, vaan ihan normaalia.

Uutta suuntaa työuralla

Muuton myötä Mirja alkoi pohtimaan omaa työuraansa. Hän oli ollut yli kymmenen vuotta töissä sosiaalialalla, kunnes jäi ennen muuttoa vanhempainvapaalle. Sen päättyessä hän joutui irtisanomaan ja hakemaan yli puoli vuotta töitä, kunnes sai niitä suomalaisesta saas-ohjelmistoja myyvästä yrityksestä. Tällä hetkellä hän myös opiskelee tradenomin ammattikorkeakoulututkintoa verkossa ja haaveilee logistiikkaan suuntautumisesta opinnoissa.

– Näistä pohdinnoista avasin Alanvaihdon Unelmia -blogin ja Instagram-tilin, joista hain vertaistukea alanvaihtoon näin aikuisena.

Mirjan mies opiskelee liikennelentäjäksi ja koronan vuoksi opinnot ovat venyneet. Perhe on suunnitellut muuttavansa Euroopassa sinne, mistä Mirjan mies saa oman alansa työtä.

– Pohjois-Italiassa olisi mukava pysyä, sillä lentomatkat Suomeen ovat sopivan lyhyet.

Perhe kaipaa usein Suomeen, Mirja erityisesti juhannuksena ja itsenäisyyspäivänä.

– Ensimmäinen joulu kaukana Suomesta pelotti kamalasti, mutta se olikin erittäin onnistunut. Suomesta kaipaan perhettä, ystäviä ja luontoa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *