Toimittaja-juontaja Ella Kannisen arki Suomen ja Italian välillä näyttäytyy monelle ansiokkaana tapana yhdistää omat intohimot ja ura. Itse hän myöntää asioiden tapahtuneen sattumalta ja kahdessa maassa elämisen tuntuvan välillä turhauttavalta.
Huomaan aloittavani Ellan haastattelun ylistyssanoilla siitä, miten hän on esimerkillään raivannut tietä muiden kahden maan välissä elävien urapoluille. Aivan joka päivä ei törmää vastaavanlaisiin tarinoihin, joissa päähenkilö on kääntänyt kahden maan välissä elämisen haasteet eduikseen ja ottanut kaiken irti elämäntavastaan.
Ella Kanninen on paitsi työskennellyt niin Suomen kuin Italian televisiossa, kirjoittanut useita kirjoja Italiasta sekä myös emännöinyt ryhmämatkoja Toscanaan. Hän on yksi Suomen tunnetuimmista tv-juontajista, ja lähes jokainen, joka tietää Ellan, tietää myös jotain hänen Italia-taustastaan.
– Hyvä, jos ulospäin vaikuttaa siltä, että tässä olisi systemaattisesti rakennettu henkilöbrändiä. Välillä tuntuu, että suhaan ja sählään moneen suuntaan samaan aikaan, Ella naurahtaa.
Noihin sanoihin voivat varmasti monet kahden maan välissä elävät samaistua – mikä helpotus, että myös Ella Kanninen tuntee niin, eikö totta? Kun Ella jatkaa kahdessa maassa elämisen sanoittamista, havahdun siihen, että moni muukin asia kuulostaa kovin tutulta. Kun on jalat kahdessa maassa, on myös tavarat kahdessa maassa.
– Tiettyjä tavaroita ja asioita täytyy olla tuplasti, ja se tulee kalliiksi. Joitain asioita ei voi kuljettaa mukanaan: minulla on esimerkiksi oma hevonen Toscanassa, ja näen siitä harvemmin kuin haluaisin. Kun on pidempään pois toisesta maasta, sopeutumiseen menee aina oma aikansa, vaikka siirtyisikin kodista kotiin, Ella tuumii.
Kyseinen elämäntapa tuo omat haasteensa myös sosiaaliseen elämään.
– Ystävyyssuhteiden ylläpitäminen molemmissa maissa on oma ruljanssinsa: on tärkeää, että yhteys säilyy, mutta esimerkiksi lyhyen loman aikana ei välttämättä ehdi eikä aina edes halua nähdä kaikkia tuttuja.
Suomen ja Italian välillä elämisessä eniten Ellaa kuitenkin mietityttää, miten se vaikuttaa hänen poikiinsa.
– Olen kokenut huonoa omatuntoa siitä, että heittelen lapsiani maasta toiseen ja asetan heidät vaikeiden valintojen eteen. Toivon, että heille ei jää tästä elämäntavasta traumaa. Kahden maan välillä eläminen ei aukene muille kuin sen kokeneille, Ella tiivistää, kun pohdimme, millaisia kriisejä kahden maan ”kansalaisena” voi kokea.
Ella ymmärtää, että kahden maan välissä eläminen ei välttämättä sovi kaikille, sillä esimerkiksi edellä mainituista syistä se on paikoin jopa uuvuttavaa.
– Joskus ajattelen, että olisi paljon simppelimpää, jos ei olisi tällaista sisäistä tarvetta ja levottomuutta toteuttaa itseään moneen eri suuntaan.
Vaikka liikkuvassa elämäntyylissä on omat turhauttavat puolensa, ei Ella silti haluaisi elää muullakaan tavalla.
– En vaihtaisi kyllä mitään pois, sillä saan valtavasti energiaa ja välillä myös lohtua tästä kahden todellisuuden välillä elämisestä. Pidän siitä, että minulla on pakopaikka. Mikä parasta, molemmissa maissa on pääosin aina hyvä olla. En ole vielä tehnyt lopullista päätöstä siitä, missä loppuelämäni olen. Toistaiseksi nautin tästä, että seilaan näiden kahden maan välillä.
”Italialaiseksi synnytään eikä muututa”
Kuten monella muullakin ulkomaille päätyneellä suomalaisella, myös Ellalla sattuma näytteli merkittävää roolia siinä, miten elämänpiiri laajeni Etelä-Eurooppaan. 26-vuotiaana hän vietti kielikurssikesää Bolognassa, kun liekkeihin roihahti sekä rakkaus Italiaa että nykyistä puolisoa kohtaan.
– Ajattelen Italian olleen kirjoitettu elämäni askelmerkkeihin hyvin varhain. En usko, että olisin päässyt pyristelemään irti Italiasta, vaikka olisin kuinka halunnut. Lukiossa opiskelin ranskaa, mutta Ranska-innostuksen rinnalla Italia alkoi taianomaisesti kiinnostaa.
Suhde Italiaan sekä tulevaan aviomieheen Valerio Chincaan syveni, kun Ella muutti opiskelemaan Milanoon vuoden mittaista maisteriohjelmaa EU-stipendin siivittämänä.
– Pääsin myös kuin ihmeen kautta töihin italialaiselle Rete4-kanavalle televisioon, ja juonsin matkaohjelmaa nelisen vuotta.
Ella ei kuitenkaan missään nimessä koe olevansa italialainen.
– Italialaiseksi synnytään eikä muututa – edes kymmenissä vuosissa. Olen erittäin iloinen ja ylpeä suomalaisuudestani, koska pienen, demokraattisen pohjoismaan kansalaisella on omat valttinsa maailmalla. Olen kuitenkin kiitollinen myös minuun tarttuneesta italialaisuudesta, se on pelkkää plussaa!
Suomessa Ellan ystävät ovat huvittuneet, kun tämä pukkaa heitä tämän tästä käsivarteen tai olkapäähän kuin italialainen.
– Tällaisilla eleillä jotkut italialaiset vahvistavat sanomaansa ja sen tärkeyttä, ja olen ominut sen tavan. Olen lapsesta saakka ollut melko ilmeikäs ja eloisa sekä elehtinyt paljon käsilläni, ja ne piirteet lienevät voimistuneen Italiassa. Olen myös nykyään juhlia järjestäessäni tarkka juhlien tarjoiluista, sillä Italiassa tarjoiluiden tulee olla priimaa ja ruokaa pitää olla runsaasti – muuten ei mistään tule mitään, Ella naurahtaa.
Suomalaisiksi piirteiksi itsessään Ella nimeää ainakin täsmällisyyden ja luottavaisuuden.
– Haluan aina olla ajoissa, ja alan hoputtaa perhettäni hyvissä ajoin, kun esimerkiksi olemme lähdössä illalliselle. En pidä myöhästymisistä, mutta en myöskään suhtaudu niihin tuomitsevasti tai joustamattomasti. Luotan myös usein toisen sanaan, vaikka italialainen mieheni on painottanut, että täytyy myös osata epäillä, jotta saa kunnon palvelua. Itse olen toistaiseksi pärjännyt luottamalla ja varmistamalla.
Jos Ella voisi murtaa jonkin ennakkoluulon italialaisista, se liittyisi työntekoon.
– Suomalaiset olettavat joskus, että italialainen olisi vähemmän tehokas työntekijä kuin vaikka suomalainen. Tämä on harmittava harha, ja johtuu todennäköisesti siitä, että Keski-Euroopan maissa on vallalla käytäntö sulkea iltapäivisin liikkeet muutamaksi tunniksi. Se ei suinkaan tarkoita, että silloin vain pötkötettäisiin, vaan monet yrittäjät käyvät hoitamassa tuon paussin aikana juoksevia asioita. Toki lepoa myös tarvitaan kuumassa maassa ihan eri tavalla, ja aamukahdeksasta iltaan saakka työskentely tauotta olisi epäinhimillistä.
Ellan mukaan italialainen palvelukulttuuri on parhaimmillaan maailman parasta, vieraanvaraista ja nopeaa.
– Se, joka on kokenut toisin, on todennäköisesti vieraillut vain turistirysissä. Esimerkiksi Toscanan maaseudulla ollaan todella ylpeitä siitä, että töitä tehdään paljon ja pieteetillä.
Sana ulkosuomalainen särähtää korvaan
Ellasta on vuosien varrella tullut jonkinlainen ulkosuomalaisten keulakuva tai symboli. Hänen emännöimässään ohjelmassa Kesäksi kotiin Ella pohti ulkosuomalaisten vieraidensa kanssa sitä, miltä Suomi näyttää, kun koti on muualla. Ulkosuomalainen ei kuitenkaan Ellasta ole välttämättä paras mahdollinen termi kuvaamaan ulkomailla asuvia suomalaisia.
– Olen alkanut miettiä, onko ulkosuomalainen-termillä meidät muualla asuvat jotenkin ulkopuolelle jättävä kaiku. En ole koskaan korostanut käsitettä ulkosuomalaisuus omassa elämässäni, vaan olen selittänyt asuvani osan vuodesta muualla mutta seuraavani aktiivisesti Suomen asioita.
Kun italialaissuomalainen perhe vielä asui pääosin Italiassa, Ella matkusti usein Suomeen töidensä vuoksi. Syksyllä 2018 perhe muutti Suomeen.
– Halusin, että poikani saavat kunnolla kiinni myös suomen kielestä ja kulttuurista, joten tarkoituksenamme oli asua täällä muutama vuosi – nyt on mennyt jo neljä. Tahdoin myös poikieni saavan kokea suomalaisen koulusysteemin, jotta he voivat hahmottaa eroja kotimaidensa välillä. Olen itsekin tehnyt paljon arvokkaita huomiota, enkä asetu kummankaan maan järjestelmän ehdottomaksi kannattajaksi, sillä molemmissa on omat hyvät ja huonot puolensa.
Ellalle ja hänen miehelleen Valeriolle on ollut tärkeää, että heidän lapsensa osaavat olennaisia asioita sekä suomalaisesta että italialaisesta kulttuurista.
– Tämä on ollut tietoinen valinta, jonka toteuttaminen on välillä ollut haastavaa ja toisaalta välillä tullut melko itsestään. Meille on ollut äärettömän tärkeää, että kotonamme puhutaan meidän molempien vanhempien äidinkieltä. Vaikka mieheni ymmärtää vain hieman suomea, niin kenellekään meistä ei silti ole ollut ongelma, että minä ja pojat jatkamme keskinäistä kommunikaatiotamme suomeksi. Nyt Suomen vuosien aikana olemme myös pystyneet viettämään kesät ja lomat Italiassa, joten pojat ovat silloin saaneet viettää aikaa ystävien ja sukulaisten kanssa ja Italian suhteet pysyvät tiiviinä.