Anna-Marin välivuosi venähti, kun hän rakastui Italiaan ja italialaiseen

Marena Ahonen

30.6.2022

Anna-Marin perheeseen kuuluu napolilainen aviopuoliso Peppe, lapset Tea ja Nico sekä Jago-koira.

Anna-Mari Jehkonen lähti maailmalle viettämään välivuotta, kun sattuma toikin hänen elämäänsä italialaisen puolison. Nyt suomalaisitalialainen perhe asuu Toscanassa mutta ei poissulje mahdollisuutta elää tulevaisuudessa myös Suomessa.

Anna-Mari on asunut Italiassa vuodesta 2005 saakka.

Vuonna 2003 Anna-Mari valmistui matkailualalta ja lähti viettämään välivuotta maailmalle. Hän oli au pairina Italiassa ja Englannissa sekä reppureissasi Aasiassa.

– Jostain syystä Italia oli aina ollut lähellä sydäntäni ja halusin oppia sen kielen, joten palasin Italiaan 2005 ja menin töihin tarjoilijaksi ravintolaan. Tarkoituksenani oli työskennellä siellä vain puolisen vuotta, mutta tutustuin napolilaiseen Peppeen. No, nykyään Peppe on lasteni isä sekä aviomieheni ja osakkaana tuossa samaisessa ravintolassa, jossa yhä työskentelen, Anna-Mari naurahtaa.

Parilla on kaksi lasta: 11-vuotias Nico ja 6-vuotias Tea. Vain he ja kaksi ulkopuolista todistajaa olivat paikalla, kun mäntsäläläinen Anna-Mari ja napolilainen Peppe sanoivat tahdon.

¬– Menimme naimisiin kaikilta salaa vuonna 2017 Thaimaassa.

Anna-Marin välivuonna alkanut Italia-aika sai siis klassisen käänteen rakastumisen myötä ja jatkuu yhä nykyään 17 vuotta myöhemmin.

– Suomalaisena on suht helppoa olla Italiassa. Italialaisille Suomi on hyvä maa, jossa ihmiset tienaavat hyvin ja asiat toimivat. Puolituttuja täällä saa helposti, mutta hyviä ystäviä on kuitenkin ollut vaikea saada. Minulla on täällä pari paikallista hyvää ystävää – muut ovat kauan Italiassa asuneita ulkomaalaisia.

Italian vilinää, Suomen rauhaa

Vuodet ovat toki koulineet Anna-Marista maailmankansalaisen, mutta suomalaiset piirteet ovat säilyneet hänessä Italiassa vietetyistä vuosista huolimatta.

Anna-Marille luonto on tärkeä, ja hän haluaa opettaa sen merkityksen myös lapsilleen.

– Italiassa elämä on hektistä – täynnä hälinää, naurua, värejä sekä nopeita keskusteluita. Niin ihanaa kuin se onkin, kaipaan Suomen rauhaa.

Vuodesta toiseen yksi italialaistuneen vaaleaverikön vuoden kohokohdista on Suomen mökillä vietetty aika.

– Odotan aina malttamattomana Suomen reissuja ja aikaa mökillä, missä voin olla luonnon äärellä ja kuulla vain linnunlaulua. Siellä lataan akkujani.

Italiassa Anna-Maria eniten turhauttaa odottaminen.

– Olen toki tottunut siihen, mutta kyllä se silti turhauttaa. Ikinä ei ole kiire mihinkään ja on aivan normaalia tulla myöhässä paikalle.

Italialais-suomalaisen perheen arjessa Suomi ja suomen kieli ovat vahvasti läsnä. Perheen isä puhuu lapsille italiaa tai napolin kieltä ja äiti suomea.

– Lapsemme ymmärtävät suomea ja puhuvat sitä jonkin verran. He eivät toistaiseksi ole kyseenalaistaneet sitä, että puhun heille Suomea – se on heille normaalia. He vastaavat minulle joko italiaksi tai murtaen suomeksi. He ovat oppineet, että julkisilla paikoilla voi puhua suomea salakielenä. Minulle on ollut aina selvää, että puhun lapsillemme suomea, ja mieheni on aina tukenut sitä.

Anna-Mari kertoo haaveilevansa siitä, että tulevaisuudessa hänen perheensä voisi asua osan vuodesta Suomessa ja osan Italiassa.

– Luonto on minulle todella tärkeää, ja haluan opettaa luonnon merkityksellisyyden myös lapsilleni, mutta se ei ole täällä meillä päin yhtä helppoa kuin Suomessa.

Italialaissuomalaisessa perheessä ylläpidetään molempien maiden perinteitä. Joulupukki vierailee perheen luona Italiassa.

Suomalaisia valttikortteja maailmalle

Anna-Marin perheessä vaalitaan sekä italialaisia että suomalaisia perinteitä.

– Jouluna syömme pipareita, karjalanpiirakoita, kinkkua ja laatikoita ja joulupukki vierailee luonamme. Lapsemme pitävät Suomesta kovasti – varsinkin Nico. Hän on luonteeltaan hyvin suomalainen ja pitää Suomen rauhasta. Hän ei nytkään malttaisi odottaa, että pääsee lomalle Suomeen. Tea on enemmän italialainen tai oikeastaan napolilainen luonteeltaan, ja hän on todella temperamenttinen. Hänkin pitää Suomesta, mutta hänelle sopii paremmin italialainen nopea ja helskyvä elämäntyyli.

Ravintolatyönsä ohessa Anna-Mari auttaa kansainvälisille markkinoille tähtäävää suomalaisyritystä saamaan tuotteitaan Italiaan. Hän näkee Suomessa paljon vielä hyödyntämätöntä vientipotentiaalia.

– Mielestäni suomalaisten yritysten pitäisi entistä enemmän hyödyntää Suomen valttikortteja: puhdasta luontoa ja raaka-aineita. Ainakin italialaisiin ne todella vetoavat. Suomessa on mahdollisuuksia luontomatkailuun ainutlaatuisissa kohteissa sekä arvokkaita raaka-aineita, joita ei löydy kaikkialta Euroopasta. On kunnia saada olla viemässä jotain suomalaista maailmalle sekä samalla olla tarjoamassa työmahdollisuuksia italialaisille Suomesta sekä suomalaisille Italiassa – ja koko Euroopassa.

Syvenny aiheeseen

Espanjan koronakaranteenissa syödään oliiveja ja eletään hetkessä

Täs­sä Vie­ras­ky­nä-teks­tis­sä It Hap­pens in Bar­ce­lo­na -blo­gin kir­joit­ta­ja Jen­ni Lip­po­nen kertoo, millaista on viettää karanteenia Barcelonassa.

Lue koko artikkeli »

Osallistu keskusteluun

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

1 vastaus aiheeseen “Espanjan koronakaranteenissa syödään oliiveja ja eletään hetkessä”

  1. Jaana Hautala

    Asun Victoriassa, Vancouver Islandilla. Olen toissa assisted living hoitokodissa siivoojana ja 1st responderina. Vapaa-ajalla kayn vain ulkoilemassa, avopuoliso hoitaa ruokaostokset taysin.
    Tyopaikalla on menossa lock down, eli vierailijoita ei paasteta sisalle. Henkilokunnalta mitataan lammot kahteen kertaan tyopaivan aikana ja kysellaan mahdollisista oireista. Asukkaiden ruokailut on nyt huonepalveluna eli ruokasali on suljettu. Asukkaita suositellaan pysymaan huoneissaan, mutta he saavat kylla kulkea ulkonakin vapaasti ja tavata siella keta sattuu.
    Linja-autokyyti on korona-aikana ilmaista ja kyytiin mennessa kaytetaan takaovea, etta kuski on turvassa. Mina kuitenkin kaytan vain polkupyoraa 5 kmn tyomatkallani.
    Asuinseudullani ihmiset pitavat huolen turvavaleista ja hyppaavat vaikka ojaan, jos tila nayttaa ahtaalta.
    En ole peloissani viela.