Alankomaissa asuva Satu oppi ajan kanssa puhumaan sujuvaa hollantia

Mirella Ahonen

31.10.2022

Satu on viihtynyt Alankomaissa yli kaksikymmentä vuotta. Tällä hetkellä hän haaveilee mahdollisuudesta viettää pidempi ajanjakso Suomessa.

Satu lähti Alankomaihin töihin syksyllä 2001. Hän sai työpaikan kansainvälisestä farmasia-alan järjestöstä, jonka päämaja sijaitsi Haagissa. Satu oli valmistunut proviisoriksi Helsingin yliopistosta vuotta aiemmin.

– Lokakuu oli Alankomaissa lämmin ja aurinkoinen, ja ihastuin Haagin tunnelmaan välittömästi. Kävelin ja pyöräilin pitkin kaupunkia ja ihastelin vanhoja taloja, Satu muistelee.

Hänen oli alun perin tarkoitus palata Suomeen jo seuraavana vuonna, mutta yli kaksikymmentä vuotta myöhemmin hän asuu yhä Alankomaissa. Nykyään koti on Utrechtissa hollantilaisen miehen ja kuusivuotiaan tyttären kanssa.

– Rakastan Utrechtia, ja minun olisi vaikea kuvitella muuttavani pois täältä, vaikka välillä leikittelenkin sellaisella ajatuksella, että viettäisimme vuoden Suomessa, Satu kertoo.

Blogissaan Satu kertoo hollannin kielen oppimisestaan. Hän kävi aluksi alkeiskielikurssin, jolla oppi kielioppia. Alkeiskurssia käydessään hän liittyi hollantilaiseen kuoroon.

– Vähitellen opin ymmärtämään kuoronjohtajan käskyt ja altistuin kahvitaukojutuille. Kävin kuitenkin itse kaikki keskustelut edelleen englanniksi.

Pikkuhiljaa Sadun passiivinen kielitaito kehittyi hänen viettäessään aikaa uusien hollantilaisten kavereidensa kanssa. Hän ei ollut erityisen aktiivinen kielen opettelussa, mutta kun hän neljä vuotta Hollannissa asuttuaan vaihtoi työpaikkaa hollantilaiseen yritykseen, hän ymmärsi jo lähes kaiken kuulemansa.

Elokuussa 2006 Satu aloitti uuden työn sairaala-apteekissa. Hän oli puhunut työhaastattelussa englantia mutta päättänyt, että ensimmäisestä työpäivästä lähtien hän käyttäisi pelkästään hollantia.

– Ensimmäiset viikot olivat kamalia. Muistan istuneeni usein kotimatkalla junassa kyyneleet silmissä ja miettineeni, miksi minun täytyy aina mennä vaikeimman kautta, Satu kirjoittaa.

Pari vuotta myöhemmin hän kokeili, pääsisikö läpi valtakunnallisesta korkeakoulutasoisesta hollannin kielen kokeesta. Koe vastaa eurooppalaisen viitekehyksen taitotasoa B2. Satu pääsi helposti läpi kokeesta.

– Minulta kysytään usein, miten olen oppinut puhumaan sujuvaa hollantia. Ajan kanssa, minä vastaan. En ole mikään kielinero, motivaatio vain koveni vuosien mittaan ja altistuin jatkuvasti hollannin kielelle, Satu kertoo.

Etäopetus mahdollisti opiskelun

Satu väitteli vuonna 2021 farmasian alalta väitöskirjallaan ihosyövän riskitekijöistä. Hänellä oli ohjaaja sekä Utrechtissa että Helsingissä, ja väitöstilaisuus järjestettiin etäyhteyksin.

Tällä hetkellä Satu työskentelee Utrechtin yliopiston farmasian laitoksella. Hän toimii projektipäällikkönä isolle tieteelliselle konsortiolle, joka tekee farmakoepidemiologista tutkimusta.

– Viimeiset pari vuotta olemme tutkineet koronavirusrokotteiden turvallisuutta suuria eurooppalaisia tietokantoja käyttäen. Tutkimusryhmät ovat kansainvälisiä, joten teen suurimman osan töistäni englanniksi. Ohjaan myös yhtä väitöskirjaopiskelijaa ja koordinoin verkko-opetusta. Teen työni pääosin etänä, vaikka asunkin viiden kilometrin päässä työpaikastani.

Satu myös opiskelee suomen kieltä Helsingin yliopistossa. Opiskelupaikan hän oli saanut jo vuonna 2001 mutta aloitti opinnot vasta kaksikymmentä vuotta myöhemmin.

– Suomen kielen opiskelu oli ollut haaveenani koko tämän ajan, ja yhtäkkiä etäopetus mahdollistikin sen. Olen nauttinut opiskelusta valtavasti ja jatkan sitä tänä lukuvuonna.

Satu käy Suomessa kerran tai pari vuodessa. Kesällä hän vietti kymmenen päivän Suomi-loman.

– Tällä kertaa kotiinlähtö oli jotenkin haikea: olisin halunnut viipyä Suomessa pidempään, ja kuusivuotiaammekin olisi halunnut viettää enemmän aikaa Suomessa. Meillä ei ole Suomessa selkeää ”tukikohtaa”, vaan vietämme aikaa eri kaupungeissa.

Perheen matkat Suomeen ovat yleensä kovin aikataulutettuja, eikä varsinaiseen lomailuun jää kunnolla aikaa. Siksi he haluaisivat viipyä Suomessa ensi kerralla hieman kauemmin. Myös Alankomaissa heillä on suurten metsien lähellä loma-asunto, jossa he viettävät viikonloppuja ympäri vuoden.

Suomen kieli ja kulttuuri ovat Sadulle tärkeitä. Hän puhuu suomea lapselleen, joka itsekin puhuu jo suomea sujuvasti. Se ei ole Sadun mukaan pelkästään hänen ansiotaan, vaan kiitos kuuluu osittain lapsen Utrechtissa asuvalle suomalaiselle hoitajalle Loviisalle, sekä tärkeille ihmisille Suomessa.

– Olen aina lukenut lapselleni paljon suomenkielisiä kirjoja, varsinkin Tatu ja Patu -kirjoja, joita hän rakastaa.

Satu kokee sopeutuneensa Alankomaihin todella hyvin.

– Puhun sujuvaa hollantia, joten olen päässyt hyvin sisälle hollantilaiseen kulttuuriin. Hollanti tuntuu kodilta ja viihdyn täällä erinomaisesti, hän summaa.

Syvenny aiheeseen

Tanskassa asuva Aïcha: ”Parasta on tanskalaisten hygge-kulttuuri ja sosiaalisuus”

Aïcha haastaa itseään puhumaan tanskaa niin usein kuin mahdollista. Ulkomaille muutosta haaveilevia hän kannustaa pohtimaan, mahdollistaako muutto oman onnen.

Lue koko artikkeli »

Osallistu keskusteluun

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *