Sodan runtelema Liberia, elämää sykkivä Lontoo, aurinkoinen Málaga… Ulkomailla töissä oleva Tiina-Marja Knuuttila on kolmenkymmenen vuoden aikana ylittänyt rajojaan, riemuinnut matkasta ja ihmetellyt yhtä suomalaisia työntekijöitä yhdistävää piirrettä.
Missään ei näy kissoja, koiria, rottia eikä mitään muutakaan syötäväksi kelpaavaa. YK:n tankit seisovat joka kadunkulmassa ja muistuttavat Liberiaa runnelleesta sisällissodasta. YK:ssa vapaaehtoisena työskentelevä Tiina-Marja Knuuttila yrittää parantaa vankien oloja – vaihtelevin tuloksin.
– Kohtasin sellaisia asenteita, että ”vangeille riittää, jos he saavat syödäkseen kolmesti viikossa”. Yhteiskunnan rakenteet olivat maan tasalla, eikä mikään toiminut.
Kaukokaipuun kärpäsen purema Tiina-Marja on ehtinyt uransa aikana olla ulkomailla töissä Liberian lisäksi mm. Ruotsissa, Englannissa, Brasiliassa, Taiwanissa ja Intiassa. Ensi askel maailmalle oli taloustieteiden tutkinnon suorittaminen nuorena Uumajan yliopistossa.
– Lukioaikaiset ystäväni suunnittelivat muuttoa Ruotsiin, joten hain sinne itsekin. Lopulta kävi niin, että minä lähdin ja he jäivät.
Altaalla loikoilua lounasaikaan ja kymmenen sekunnin työmatka
Viimeisimpänä vauhdikasta elämää elänyttä Tiina-Marjaa alkoi kutsua veljen suosittelema Espanjan Aurinkorannikko. Kun kävi selväksi, että työ kansainvälisen yhtiön projektipäällikkönä sallisi etätyöskentelyn, hän päätti muuttaa Málagaan.
– Välillä lennän pääkonttoriimme Lontooseen ammentamaan työyhteisöstä voimaa. Kotona työskentely on toisinaan yksinäistä.
Aamustressit ovat jääneet taa, kun matka makuuhuoneesta työpaikalle olohuoneeseen kestää kymmenen sekuntia. Etelän lämmön vuoksi Tiina-Marja tuntee usein olevansa yhtä aikaa ulkomailla töissä ja lomalla.
– Lounastunnilla loikoilen monesti uima-altaalla auringossa. Ei hullumpi tasapaino työn ja vapaa-ajan välillä!
Elä ja opi -taktiikalla töissä ulkomailla
Työ merkitsee yksin asuvalle Tiina-Marjalle paitsi tulonlähdettä myös mahdollisuutta kehittyä ihmisenä. Töissä ulkomailla oleva joutuu väistämättä näkemään kulttuureista sekä niiden kauniin että karun puolen, elämän koko kirjon.
Erään kerran Taiwanissa työskennellessään Tiina-Marja kertoi asiantuntijana tiimilleen, millaista lopputulosta tavoiteltiin. Hän ihmetteli alaistensa naurua ja huomasi lopulta näiden tehneen kaiken aivan oman päänsä mukaan.
– Muistin naurun merkitsevän Taiwanissa sitä, että ihmiset ilmaisevat olevansa eri mieltä mutta tahtovat suojella puhujaa kasvojen menettämiseltä.
Elä ja opi -taktiikka auttaa Tiina-Marjan mielestä pärjäämään töissä ulkomailla. Suomalainen tapa tehdä asioita ei välttämättä istu muihin maihin, ja kussakin maailmankolkassa työelämää sanelee vahvasti maan kulttuuri. Esimerkiksi Espanjassa näkyy Tiina-Marjan mielestä edelleen diktaattori Francon aika: byrokraattien valtaa on turha kyseenalaistaa, ja pienestä remontistakin täytyy pulittaa kunnalle.
– Sodat, diktatuurit ja historialliset seikat – kaikki vaikuttaa kaikkeen. Jos ihmiset työskentelevät auktoriteetteja peläten, omia mielipiteitä ja ideoita ei uskalleta tuoda esiin. Kaikki tämä on todella opettavaista.
Päivä päivältä rikkaampaa elämää
Vaikka Englannissa työskentely hioi terävimmät sanansärmät pois, kokee Tiina-Marja toisinaan edelleen ilmaisevansa itseään liian suoraan. Ulkomailla töissä ollessaan hän on huomannut toisenkin suomalaisia työntekijöitä yhdistävän piirteen.
– Jos tuotoksessa on 80 % hyvää ja 20 % parantamisen varaa, muiden kansallisuuksien edustajat pitävät aikaansaannosta fantastisena. Suomalainen sen sijaan ottaa esiin sen, mitä pystyisi vielä kehittämään. Saammeko me vaatimattomat iloita vasta, kun jälki on täydellistä?
Yli kolmenkymmenen vuoden ulkomailla työskentelyn jälkeen Tiina-Marjalla on yhä Suomen passi ja kansalaisuus. Kotimaasta hän ikävöi veljiensä lastenlapsia, lapsuuden tunnelmaa ja kevään tuoksua lumen sulaessa. Töitä hän tahtoo silti tehdä jatkossakin Málagassa.
– Saan jatkuvasti haastaa itseäni ja opetella nauttimaan asioista, jotka ensi silmäyksellä vaikuttavat yksinomaan ikäviltä. Elämäni käy koko ajan rikkaammaksi!
Arki on nyt toisenlaista. Ja se on toisenlaista asuinpaikoista riippuen. Kirjoitus hyvin kuvaa tilannetta. Tiukalla asuinalueella ulosmeno mahdollisuus on joko etupiha tai takapiha. Ruoka tilataan kaupasta etuovelle. Seurana oma puoliso ja netti. En usko kestävän ikuisuuksia, mutta kuukausia kuitenkin, joten kaikesta huolimatta, positiivisin ajatuksin eteenpäin.