Espanja ja Italia määräsivät asukkaansa kotikaranteeniin koronaviruksen leviämisen hillitsemiseksi. Etelä-Euroopassa asuvat ulkosuomalaiset kertoivat meille tunnelmiaan pandemia-arjen keskeltä.

Ravintolan ovet säpissä ja henkistä väsymystä

Keski-Italian Umbrian läänissä asuva ruoka-alan yrittäjä Heidi Pietilä on joutunut pitämään ravintolansa ovet kiinni.

– Toistaiseksi lappua ei ole tarvinnut laittaa luukulle, mutta tulevaisuus mietityttää ja pelottaa. Pienyrittäjille tämä on taloudellisesti iso juttu.

Ravintolan varastot riittävät hyvin ruoaksi, eikä kaupassa tarvitse käydä. Perhe ei poistu kotoa oman maatilansa ulkopuolelle: pelloilla ja pihalla voi yhä tehdä ulkotöitä ja kävellä koirien kanssa.

– Huoli ja pelko ovat aiheuttaneet henkistä väsymystä. Vaikka aurinko paistaa ja ilma on kuin Suomessa kesällä, ei kauniista säästä voi täysin sydämin nauttia.

Kakkoskodin turviin ja huolestunut ystävä

Italian Stresassa asuva Pirjo Toivanen tuli miehensä kanssa talvilomalle Suomeen helmikuun lopussa, ja lento takaisin peruuntui. Paluusta Italiaan ei ole tietoa.

– Olemme onnekkaita, koska meillä on kakkoskoti Suomessa ja voimme olla nyt täällä.

Stresassa ei vielä ole koronavirukseen pahasti sairastuneita, mutta Italian kokonaistilanne näyttää synkältä. Pirjo on puhunut asiasta naapurinsa ja italialaisen ystävänsä kanssa puhelimitse.

– Toimeentulo huolettaa ystävääni, sillä hän on toiminut tuntipalkalla musiikkiterapeuttina peruskoulun ala-asteella. Hän murehtii myös vanhaa äitiänsä, jota ei pääse näissä oloissa tapaamaan.

Ravintolan ovet säppiin, kotitreeniä ja aplodeja hoitajille – tällaista on korona-arki Italiassa ja Espanjassa
Espanjassa leikkipuistoihin ei ole nyt asiaa koronaviruksen takia.

Korona vaikuttaa arkeen sata prosenttia

Sata prosenttia – niin kokonaisvaltaisesti koronavirus on barcelonalaisen Kati Rodriquezin mielestä arkeen vaikuttanut.  Koulut suljettiin viime viikolla, ja viikonloppuna koko Espanjassa julistettiin tiukkoja ulkonaliikkumisrajoitteita.

– Tulevat viikot hirvittävät, sillä nuorin lapseni on vasta kuusivuotias ja tarvitsisi ulkoilmaa ja puistoleikkejä.

Kati on suunnitellut hipsivänsä lastensa kanssa ”piknikille” talon katolle. Muilla perheillä on yhtä kurja tilanne, mutta vertaistukea on annettu ja saatu runsaasti: ajanviettoideoita jaetaan ja lapset kertovat toisilleen, mitä ovat puuhailleet.

– Tsemppaamme toisiamme. Espanjalaiset ymmärtävät tilanteen vakavuuden ja ottavat asian tosissaan. Kaupoissakin ihmiset noudattavat turvavälejä, eikä ruoka ole hyllyistä loppunut.

Korona on alkanut jyllätä Kataloniassa, ja tällä viikolla oli tullut yhdessä vuorokaudessa lähes 500 uutta tartuntaa. Kati jäi sairausloman turvin kotiin töistä, koska ei halua asettaa perhettään koronauhan alle.

– Anoppini on 83-vuotias leskirouva, ja hänen tilansa toki huolettaa. Mieheni vie ruokaa ovelle, ja pidämme puhelimitse yhteyttä.

Kuin olisi puoliksi vankilassa

Málagassa asuvan Tiina-Marja Knuuttilan arkeen on eniten vaikuttanut kuntosalin sulkeminen, sillä hän on tottunut käymään siellä päivittäin ja tekee tavallisestikin työnsä etänä: yksin asuvalla ja kotona työnsä tekevällä ovat päivittäiset ihmiskontaktit muutoin vähissä.

– Nyt täytyy ottaa esiin kaikki vanhat tae bo- ja muut liikuntavideot ja kaivaa painot kätköistä. Ja kankaat, joita olen vuosia haalinut – nyt olisi hyvä hetki ommella niitä tai kutoa jotakin.

Raskainta Tiina-Marjalle on tilanteen psykologinen puoli: tieto siitä, ettei saa liikkua vapaasti. Tässä tilanteessa ei voi hypätä pyörän päälle ja lähteä katsomaan veljeä toiseen kaupunkiin.

– Tuntuu kuin olisi puoliksi vankilassa, mutta ymmärrän myös eristyksen tarpeellisuuden. Pelon ja hysterian ilmapiiri vain ihmetyttää: Johtuuko tämä siitä, että korona tuo muutaman pykälän lisää kuolleisuuslukuihin? Vai siitä, että kyseessä on tuntemattomuudessaan pelottava tauti?

Ihmisten pienet kinastelut ovat jääneet takaa-alalle, ja monet málagalaisetkin ovat olleet valmiita auttamaan toisiaan. Iltakahdeksalta ihmiset menevät parvekkeilleen ja käsien taputuksella ilmaisevat tukensa sairaanhoitohenkilökunnalle ja muille ihmisille, jotka pitävät yhteiskuntaa pystyssä.

– Eilen kauppareissulta tullessa tapasin rappukäytävässäni siivojan, ja annoin hänellekin aplodit.  

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *