Pohjoisen sydäntalven keskellä moni haaveilee pidempiaikaisesta asumisesta ulkomailla. Barcelonassa koulutussuunnittelijana työskentelevä Kati Rodriquez kyllästyi Suomen kylmyyteen, uskalsi toteuttaa unelmansa elämästä Espanjassa.
Kun Kati valmistui kauppaoppilaitoksesta matkailumerkonomiksi, hän ei tiennyt päätyvänsä Espanjaan töihin.
Maailmannainen muutti ensin Hollantiin, kaipasi aurinkoisempaan ympäristöön ja asettui lopulta Barcelonaan.
– Juuri nyt työskentelen koulutussuunnittelijana yhdysvaltalaisessa yrityksessä. Suomen lailla Espanjassakin arvostetaan ahertamista.
Työssä iloa on ollut suomen lisäksi myös englannin, ruotsin ja espanjan taidosta. Espanjaa Kati on oppinut pikkuhiljaa kotoutuessaan maahan.
– Kävin aluksi puolen vuoden intensiivikurssin, mistä sai paljon eväitä kielellä pärjäämiseen. Sujuvasta espanjasta on ehdottomasti ollut hyötyä töiden saamisessa.
Barcelonalaisten työmarkkinoiden konkari
Asiakaspalvelua, puhelinmyyntiä, johtamista, IT-tuessa toimimista… Barcelonalaisten työmarkkinoiden konkari on nähnyt kaupunkiin asettuneiden suomalaisten työn muutoksen.
– Viimeisen kymmenen vuoden aikana suomalaisia on muuttanut tänne hurjasti lisää, ja kilpailu joistakin paikoista on kova. Toisaalta suomenkielistä työtä on paljon aiempaa enemmän tarjolla, ja esimerkiksi call center -tyyppisiä tehtäviä heltiää suomen puhujille helposti.
Espanjassa työskentelyn valtiksi Kati mainitsee loman kertymisen heti työsuhteen alusta alkaen: pohjoisesta käytännöstä poiketen palkallisen loman pitäminen ei edellytä vuoden mittaista työskentelyä yrityksessä.
– Myös eläminen täällä on edullista. Saan vähemmän palkkaa kuin Suomessa, mutta elinkustannukset ovat halvemmat.
Työpäivät venyvät usein pitkiksi, sillä suurkaupungissa matkoihin uppoaa viljalti aikaa. Siirtymien ja lounastunnin vuoksi työpäivä voi kestää jopa 11 tuntia.
– Yllättävintä on ollut se, että joissakin täkäläisissä firmoissa vallitsee viidakon laki: työntekijä saatetaan yhtäkkiä irtisanoa ilman kunnon selitystä. Onneksi suurin osa yrityksistä on kuitenkin reiluja.
Lämpöä ja tilaa lapsille
Alun perin Espanjaan töihin lähteminen houkutteli maan lämpimän sään tähden. Pakkasen pauke onkin jäänyt taa, sillä Barcelonassa jopa talvi muistuttaa kylmimmilläänkin vain Suomen syksyä.
– Merituuli tuivertaa hyytävästi yleensä vain tammi-helmikuussa, ja silloin täytyy olla hanskat, pipo ja kaulahuivi.
Muina vuodenaikoina lämpö hellii suurkaupungin asukkaita, ja Kati on todella saanut kaihoamaansa aurinkoa.
– Puolet vuodesta perheemme melkein asuu rannalla, eikä viikonlopuille ja lomille välttämättä tarvita muita suunnitelmia.
Kolmen lapsen äitiä viehättää myös espanjalainen letkeä elämäntyyli ja ajatus siitä, että perheen pienimmät kuuluvat elämään.
– Esimerkiksi lasten ottaminen mukaan ravintolaan on täällä mielestäni hyväksyttävämpää kuin Suomessa. Heidän kanssaan voi tehdä täällä melkein mitä vain!
Espanjassa perhettä arvostetaan ja yhteisiin hetkiin panostetaan paljon. Iltapäivisin koulujen porteilla on sankoin joukoin ikäihmisiä, sillä usein isovanhemmat auttavat lasten kyyditsemisessä. Ala-astelaisten koulupäivät kestävät tavallisen työpäivän verran, yhdeksästä viiteen.
– Monet äidit tekevät lyhyempää työpäivää viedäkseen tai hakeakseen lapsensa koulusta. Lain mukaan työnantajien on annettava siihen lupa, jos perheen lapset ovat alle 12-vuotiaita.
Ikävä vain salmiakkia ja siikaa
Moni suomalainen mielisi lähteä jonain päivänä Espanjaan töihin. Katin mielestä haaveiden lisäksi tarvitaan aimo annos reippautta ja oma-aloitteisuutta, sillä Espanjassa palveluita ei paketoida kansalaisille samalla tavalla valmiiksi kuin pohjoisessa. Uuteen kulttuuriin sopeutuminen tuo väistämättä mukanaan omat hohdokkuutensa ja haasteensa.
– Työpaikat, koulut, asunnot ja terveydenhuolto on löydettävä itse. Varsinkin byrokraattiset asiat sujuvat sutjakammin, jos taitaa espanjaa edes hiukan.
Espanjalaista sielunmaisemaa luonnehtii rentous ja iloisuus, ja aurinkoinen ilmapiiri on saanut Katinkin viihtymään maassa mainiosti. Päätös lähteä töihin Espanjaan on osoittautunut matkan varrella oikeaksi.
– Työ on aina työtä, tehtiin sitä missä maailmankolkassa tahansa. Kaikkeen sopeutuu ja tämä maa on todella osoittanut olevansa sopeutumisen arvoinen. Kaipaan Suomesta oikeastaan vain salmiakkia ja siikaa!
Kuinka on mahdollista että rouvan sukunimi on Rodriquez espanjassa nainen ei vaihda sukunimeään mennessään naimisiin?
Kiva kirjoitus Kati.