Mira-Maria Kontkanen työskentelee Suomen Yrittäjien lobbarina Brysselissä. Kansainvälinen työkenttä tarjoaa suomalaislobbarille haasteita, oppia sekä onnistumisia.     

Mira-Marian tie Pohjois-Karjalasta Belgian Brysseliin aukesi opiskelemalla. 

– Opiskelin EU-oikeutta ja ranskaa, joten Bryssel oli luonteva jatkumo uralle opiskeluiden jälkeen.

Belgiaan ja Brysseliin on Mira-Marian mukaan ollut helppo sopeutua, sillä siellä ulkomaalaisuus nähdään ennemminkin rikkautena kuin vaikeutena. Brysselissä kukaan ei katso suomalaislobbaria kieroon, vaikka hän ei puhu ranskaa tai englantia äidinkielenään.  

Mira-Maria Kontkanen työskentelee Suomen Yrittäjien lobbarina Brysselissä.

– Työssäni käytän lähinnä englantia, kun taas arki muuten hoituu ranskaksi. Käsittääkseni ranskan kielen käyttö työyhteyksissä on täällä yleisesti vähentynyt sen jälkeen, kun Itä-Euroopan maat liittyivät Euroopan unioniin. Paikallinen yhteiskunta pyörii kuitenkin ranskaksi. Myös flaamin taitoa arvostetaan, mutta tunnustan, että osaan sitä vain pari sanaa. Aivot käyvät riittävästi kierroksilla, kun puhuu päivittäin kolmea kieltä – englantia, ranskaa ja suomea, Mira-Maria naurahtaa.

Hän toivoo, että kansainvälisiä uria arvostettaisiin tulevaisuuden Suomessa vielä nykyistä enemmän.

– Kansainväliset opiskelu- ja työkokemukset kasvattavat kommunikaatiotaitoja sekä kykyä työskennellä erilaisten ihmisten kanssa. Maailmalta voi myös kotiuttaa paljon uusia hyviä käytäntöjä, joilla on tehostavia ja positiivisia vaikutuksia omaan työhön. Mikäli työskentelee EU-asioiden parissa, on Bryssel ehdoton oppikoulu. Ei kirjoista voi lukea esimerkiksi sitä, miten tämä lobbariryhmä täällä toimii.

Turhautumisen ja onnistumisen ristitulta

Mira-Marian vastuualueena on Suomen Yrittäjien EU-edunvalvonta. Hänen tiimillään on pieni toimisto Brysselin ytimessä – EU-instituutioiden välittömässä läheisyydessä.

– Olen ikään kuin viestinviejä. Vien yrittäjien näkemyksiä Suomesta EU-instituutioihin ja täältä Suomeen. Työni sisältää paljon verkostoitumista, koska pienen maan yksittäisenä edustajana olemme täällä aika pieni toimija 30 000 lobbarin joukossa. Jos haluaa saada tuloksia, on löydettävä yhteenliittymiä muiden kanssa. Muiden tukemana omia kantojaan on helpompi viedä instituutioihin.

Lobbarin työssä turhautumisia ja onnistumisia voi Mira-Marian mukaan kokea viikoittain.

– Täällä on erilaisia ihmisiä erilaisista ympäristöistä, järjestöistä ja yritysekosysteemeistä. Muiden voi olla vaikeaa käsittää esimerkiksi sitä, että Suomen asema sisämarkkinoilla on jo pelkästään maantieteellisen sijainnin vuoksi erilainen kuin vaikkapa Belgian, joka on tässä kaiken keskellä. Omaa kantaa joutuu aina puskemaan paljon. Meille pidättyväisille suomalaisille oman äänen esiin saaminen kyynärpäätekniikalla voi muutenkin olla vähän luonnottomampaa kuin isojen maiden edustajille.

Viime vuosina Brysselin työkentällä on suomalaislobbarin mukaan näkynyt kasvava kansallismielisyys.

– Eivät kaikki täällä enää ajattele EU:n etua vaan oman maansa parasta. Mielestäni EU-projektien pitäisi olla ennen kaikkea kaikkien yhteisen edun tavoittelua eikä sitä, että toiset voittavat ja toiset häviävät.

Onnistumisen tunteita Mira-Maria pääsee työssään kokemaan, kun hän saa tukea näkemyksilleen kollegoiltaan tai kun hänen edustamansa kanta saadaan eteenpäin.

– Ei voi suoraan sanoa, että esimerkiksi joku tietty artikla olisi ainoastaan meidän tiimimme ansiota. Usein pienet voitot ovat yhteistyön tuloksia ja joskus myös monien sattumien summia.

Kiireen keskellä mieli kaipaa Suomen luontoa

Hektisen arjen ja vilkkaan Brysselin keskellä Mira-Maria huomaa joskus kaipaavansa Suomen luontoa ja rauhaa.

– Toisinaan tämä Brysselin jatkuva melu, kiire ja huono ilmanlaatu saavat kaipaamaan Suomen luontoa ja rauhaa. Koen olevani todella sosiaalinen, mutta silti tykkään suomalaisten kanssa siitä, että välillä voi olla vain hiljaa. Täällä on oltava jatkuvasti sosiaalinen – sekä töissä että vapaa-ajalla. 

Toisaalta – monen muunkin ulkosuomalaisen tavoin – Mira-Maria kaipaa sitä, että asiat toimivat.

– Kun asuu ulkomailla, oppii arvostamaan suomalaisen julkishallinnon tehokkuutta. Tein taannoin Brysselissä osoitteenmuutoksen. Ensin minun oli käytävä kaupungintalolla, ja yllätyinkin, kun siellä asian sanottiin olevan tällä selvä. Kuukauden kuluttua sain kirjeen, jossa kerrottiin, että osoitteenmuutostani ei hyväksytty. Syy oli ilmeisesti se, että en ollut avannut ovea, kun poliisit olivat tulleet varmistamaan, asunko varmasti kyseisessä osoitteessa. Nyt minun on mentävä selvittämään tilannettani uudestaan kaupungintalolle. Suomessa osoitteenmuutos olisi onnistunut verkossa kahdessa minuutissa.

Mira-Maria nauttii työstään ja kokee olevansa juuri siellä, missä kuulukin. Silti hän myöntää joskus ajattelevansa, mitä muuta voisi olla.

– Valehtelisin jos sanoisin, että en ikinä ajattelisi, millainen elämäni voisi olla jossain muualla. Se ajatus ei kuitenkaan välttämättä liity työhöni tai edes alaani, vaan yleisesti työelämän murrokseen. Erityisesti asiantuntijatehtävissä on joskus haastavaa ylläpitää tasapainoa työ- ja palautumisajan välillä. Toisaalta minua auttaa jaksamaan se, että esimerkiksi iltatilaisuuden jälkeisenä aamuna voin mennä toimistolle tuntia normaalia myöhemmin. Elämä rauhallisessa vuoristokylässä saattaisi olla aika ihanaa, mutta kaikelle on aikansa.     

Mira-Maria Kontkanen hakee vastapainoa arjen kiireeseen lenkeiltä koiransa kanssa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *